Agirotutunnelmaa

Viikonloppu oli vauhdikas, iloinen ja täynnä suuria tunteita Agirodussa Teivossa elokuva-teemalla! Perjantaina talkoilin ilmoittautumispisteessä, joka ruuhkautui täysin, mutta oli hienoa nähdä ensimmäistä kertaa livenä ns. suuria nimiä koiraharrastuksen ja agilityn saralta. Kisaamassa oli maineikkaita kouluttajia, itse tuomareita, arvostettuja eläinlääkäreitä, SM2013 koirakkoja, ihailemiani agilityparsonisteja jne. Välillä meinasi kädet täristä, kun ilmoittautuja sanoi nimensä ja tajusin, että tää on nyt SE! Olen siis melkein-sukua-julkkikselle :D

Teivossa tauko

Lauantai aamu alkoi ajanottajana ja hihnakuskina mini2 radalla sekä medi3 radalla. Osallistujia oli todella paljon ja rataantutustumiset oli parhaillaan 3-4 erässä! Tarkkana siinä sai olla, kun kahteen tuntiin ei päässyt sekuntikellosta eroon. Hienoa oli myös työskennellä osana tiimiä, jossa tuomari Minna Räsänen antoi ohjeita meille talkoolaisille ja oli aika tarkka tietyistä käytännön asioista. Päivällä oli taukoa, ehti käydä syömässä, koirat lenkittämässä ja vähän shoppailemassa koiratarvikekojuissa (löysin Nemolle viilennysloimen, fleecen tassukuviolla ja uusia agileluja hyvässä tarjouksessa). 

Illalla homma jatkui ja radat oli hulppeasti myöhässä. Radalla pyöri mini2 ja mini3 luokat. Tuomari Kari Jalosen liidaamana saatiin aikataulua kurottua roimasti kiinni ja homma sujui kuivassa kelissä. Ainoastaan muurahaiset teki temput ajanottolaitteelle ja välissä mentiin pelkällä mun ottamalla käsiajalla, kääks. Jalonen hauskuutti myös yleisöä koppaamalla parikin koiraa kesken radan matkaansa ja vetämällä ne komeasti maaliin, kannustus oli katossa! Naurattaa vielä jälkeenkin päin, agilityssä ei todellakaan olla pipo kireällä, ainakaan parsonin kanssa ei voi olla.

Luna odottaa karvaisena, mutta niin sievänä kehään menoa

Luna terhakkaana

Sunnuntai meillä oli varattu Honkajoen näyttelylle, mitä ollaan kerran aikaisemmin sponssattu ihan jo senkin takia, kun on mun lapsuuteni kesänvietto maisemia, ratsastusleireillä tuli käytyä vuosi toisensa jälkeen niissä kangasmaastoissa ja paikkakuntalaisia pidempiaikaisia ystäviäkin sieltä kertyi. 

Tällä kertaa reissun olisi voinut jättää väliin, sillä tuomari ei tykännyt meidän koirista. Nuga sai EH:n, Nemo ja Luna H:t. Olin aika pöyristynyt tuosta Lunan arvosanasta, mutta minkäs teet. Ei meillä tosin mitään kauheata panostusta ollut, kun koiria ei oltu siistitty ja ne oli Agirodun takia ollut pitkiä päiviä yksin kotosalla. Aikamoista intoa oli aamulla, kun päästiin maalaistuoksuihin ;) Kehässä (ja kehän laidalla!) olivat kunnolla, paitsi pöydällä yksikään ei pysynyt paikallaan ja kun yritin asetella, niin menivät vaan mutkalle. Tuomari seisotti sekä arvosteli vallan pöydällä, seisottaminen olisi ollut paljon helpompaa, kun koiran olisi saanut laskea maahan. Jälkeen päin sitten kuulinkin parilta eri taholta, että olivat miettineet, viitsiikö tuonne lähteä ko. tuomarin takia...

Ruu tykkää Lunan leluhiirestä

Nuga nunnuttelija

Päivän mielialaan vaikutti sekin, että ketyllä oli heti aamusta känkkäränkkäpäivä ja taisi olla tällä kertaa enemmän haittaa, kun hyötyä ;) Kotimatkalla päästettiin koirat viilentymään Kyrösjärveen ja napattiin samalla Sammin Essolta jätskit. Matka poikkesi vielä hetkeksi Teivoon, jossa nähtiin tuttuja ja muutamia hauskoja pukuviestikisaan osallistujia. Jälkeen päin tietty harmitti, että päivä tuli tuhlattua Honkajoella, kun lähempänä olisi ollut mielekkäämpää actionia. Toisaalta olihan näyttelyssäkin kiva nähdä tuttuja ja oli hienoa olla paikan päällä, kun ihana komea Ossi sai Suomen Muotovalion tittelin, go Ossi go!