Ansku lähti tänään uuteen kotiin Marin ja Juhan luokse Helsinkiin, jossa kaverina on Olga workki. Tapaamme varmaankin silloin tällöin, sillä perhe mökkeilee aktiivisesti Pirkanmaalla. Olo on iloinen, mutta samalla hieman haikea. Onnea matkaan pikkuinen Ansku-Mansku <3 Onnea myös uudesta perheenjäsenestä!
Agilitytreenit jäi nyt parin viikon joulutauolle ja Luna päätti ottaa viimeisestä kerrasta kaiken ilon irti, karkaamalla kentältä ja jahtaamalla toisella radalla treenaavaa koiraa. Onneksi Luna saatiin pian kiinni, eikä kenellekään sattunut mitään. Eniten harmittaa, että se luotto, minkä olin saanut kasvamaan meidän välille on mennyttä, ainakin vähäksi aikaa. Kiitos kuuluu kuitenkin kaikille treenikavereille, jotka tsemppasivat mut tästä eteenpäin, enkä aio heittää ihan heti hanskoja naulaan. Tauon jälkeen sitten uudella onnella.
Parsonlenkillä oli tällä viikolla oikein vaellus, kun paikalle tuli reilut 20 koiraa Ranskan poppoon houkuttelemana :) Seuraavalla viikolla jäätte kyllä siiville, jotta ehditään höpöttämään paremmin, eiks niin? Lenkki muuten vaihtuu keskiviikolle torstain sijaan, kun se näyttää suurimmalle osalle sopivan.
Ihana Ansku <3
Virhe
Parsoneiden kanssa sattuu ja tapahtuu, ei todellakaan kannata heittää hanskoja narikkaan tuon äksidentin takia :-)
Saas nähdä, onko tällä viikolla samanlainen ryysis lenkillä kuin viime viikolla!
Kyllä te saatte luottamuksen takaisin, ihan varmasti. Nää vaatii välillä hermoja. nämä meidän pikku-akat, mut hienoja koiria niistä tulee molemmista varmasti. Älä luovuta :)
Hanna, Mimmi ja Martti, totta ♥ Niin kai siihen on vaan totuttava, että kaikenlaista sattuu, vaikka kuinka paljon on tehnyt töitä koulutuksen kanssa... Toivotaan ryysistä ;)
Tanja ja Ulpu, no mä ehdin jo innostua, että lähdette jouluviikon lenkille, mutta nähdään sitten välipäivien lenkillä! Kiitos tsempistä, vaatii tosiaankin hermoja ;D
Kaveri eilen sanoi puoli huolimattomasti, että nää sun koirat on aika huonokäytöksisiä... Ensin meni herne nenään, kun niiden kanssa on tehty niin paljon töitä, eikä vapaa-ajasta nykyään paljon muuhun jää aikaa, mutta sitten yritin vaan selittää, että parson on tällainen, innostuu ja kiihtyy nollasta sataan sekunnissa :D Ja meillähän rakastetaan kaikkia ja kaikkea, joten en näe mitään suurempaa ongelmaa tässä, ei vaan sovi kaikkien hermoille ;D
(1 v.!!!!!!!) Että heidän koiransa kulkee ongelmitta ilman hihnaa ja seuraa häntä koko ajan ja on ihan supertottelevainen.......siis hauskaahan tässä on nyt se, että heillä on ollut tämä supertottelavainen pentu nyt noin 5 viikkoa:o):o):o):o)!!!! Että varsinainen koirakuiskaaja tässä meillä ;o) Mä sitten vaan yritin sanoa, että koettaa olla kuitenkin varovainen vaikka tämä heidän pentunsa nyt seuraakin varjon lailla, että se tilanne tod.näk. muuttuu siinä vaiheessa kun pentu rohkaistuu ja alkaa tosissaan tutustumaan ympäristöönsä...että silloin lähtee AIVAN VARMASTI hänen kantapäitään kauemmas ja kun ei ole taluttimessa (koska heidän supertottelevainen koiranpentunsa, joka tietysti on sekarotuinen kun ne ovat NIIN PALJON älykkäämpiä ja terveempiä...ei HALUA eikä TYKKÄÄ olla hihnassa!!!) niin saattaa helpostikin joutua auton yliajamaksi koska asuvat vilkkaasti liikennöidyn tien varrella...ja lisäsin vielä että kai hän ymmärtää että ainakin täällä Helsingissä on ihan laki, että koirat kulkevat kytkettyinä taajamassa ja KAIKKIALLA, ja että kaikki koirat tulee opettaa kulkemaan hihnassa vaikka myöhemmin olisikin niin tottelevainen ettei sitä tarvitse. Että tällaisia neropatteja :o) Joten ymmärtäähän sen, että tämäntyyppisille ihmisille yhdenkään terrierikasvattajan ei tulisi myydä pentua! Ja tällaisten ihmisten mielipiteet mä jätän ihan omaan arvoonsa ;o)
Mä aina sanonkin, että parson sopii ÄLYKKÄILLE, huumorintajuisille, energisille puuha-peteille, jotka pitävät haasteista, ja joille koira on muutakin kuin joku nöyrä varjo!!
Meidän maine taloyhtiössä myöskin lienee vähintäänkin arveluttava, kun koirat räyhää ikkunassa kaikelle liikkuvalle. Tai oikeastaan Mimmi.. Puhdistin mainetta yksi ilta Maran kanssa, kun tavattiin naapuri snautserinsa kanssa ja Martti tervehti sitä iloisesti ♥ Samalla naapuri sanoi, että toinen näistä aina haukkuu ikkunassa ja toinen on ihan hiljaa ;-) No, totuuden nimissä ainakin minun ollessani kotona, myös Martti on äänessä... Onneksi on vain yksi seinänaapuri!
Hanna, Mimmi ja Martti, tuo innokas tervehteminen on meilläkin tuttua ;) Välillä tuntuu, että omat hampaat menee sisään, mutta ei sitten kumminkaan... ;D Teillä on vaan hyvät vahtikoirat! Niin kun meilläkin tai ainakin Luna.
Tanja ja Ulpu, kiitos vaan, jos ovat sun mielestä ihan hyvä käytöksisiä ;)! Kaverilla on joskus ollut spanieli, eikä noi miehet aina ajattele, mitä möläyttelevät. Toi on niin totta, että parson oppii kyllä, mutta kuunteleminen on sitten asia erikseen... Hyvä kommentti Uunon omistajalta :)
Niina, Balmer ja Mimi, mielenkiintoista kuulla, että siinä tosiaan menee useampi vuosi ennen, kun nämä asettuvat ;) Mutta sehän on just yksi parsonin suola, että ovat vielä yli 10 vuotiaina sellaisia, että joku ohikulkija saattaa erehtyä, että siinä menee pentu tai ainakin nuori koira :) Parson osaa elää täysillä!
Hyvää Joulua teille, on ollut ihana seurata pentujen vaiheita!