Sirkus pyörii eli meillä alkaa olla kotona aikamoinen hulina... Luna ja pennut juoksevat sekä painivat kaikki illat läpeensä ja jos pennut nostaa omaan aitaukseensa, alkaa kauhea huuto, mikä hiljenee hetkeksi uudella lelulla tai pikkuruisilla puru- tai rouhetikuilla. Vähän rauhallisempaa on meno, jos toista pentua pitää sylissä, mutta siinäkin on kauhean kiemurtelu päällä. Hetki sitten pennut viihtyivät pihassa yksikseen, mutta nyt pyytävät tuota pikaa sisälle, johtuneeko vaan kurjista vesikeleistä. Niin ja meillä on uusi vahtimisen kohde, kun tyttö kiipeää reteesti portaita pitkin yläkertaan, neljänneltä portaalta olen sen jo yllättänyt.. Meillä on siis turvaportti, mutta eihän se noin pieniä vielä pidättele, kun pääsevät väleistä kulkemaan ja muutenkin portaiden takaa on hyvä lähteä ylös päin.
Pihassa kaivetaan, kuva: Noora Näppilä
Tänään oli hieman rauhallisempi ilta, kun oltiin pentujen kanssa jo kolmatta kertaa parsonlenkillä, tällä kertaa Kaupissa. Pennut saivat hengailla hetken parkkiksella ja tutustua muihin lajitovereihin, jonka jälkeen isot pääsi kunnon lenkille. Tyttö on selvästi rohkeampi toisten koirien kanssa, mutta saattaa hiljaa murista ja nätisti on toiset koirat pentuja nuuskutellutkin. Poika ei oikein muista koirista piittaa ja nököttää vaan jalkojen juuressa, mutta antaa toisten haistella, jos niikseen on. Kulkevat muuten meidän pikkuautossa niin, että Nemo on omassa boksissaan, pennut Lunan boksissa ja ai että, kun Luna nauttii repsikassa turvavöissä olosta, käpertyy pienelle kerälle silmät ummessa penkinlämmittimen hohkatessa alla.
Pentujen rekisteripaperit tulivat ja pennut löytyvät nyt KoiraNetistä, onpa jotenkin hassua katsoa niitä netistä :) Vielä hetki sitten olivat ihan nobodyja, mutta nyt nimillä: Annastiina ja Anselmi. Nämä nimet taisikin jo vilahtaa ainakin siinä Aamulehden jutussa. Meillä noi koirien nimet on aina tullut intuitiolla, enkä ole siitä ensimmäisestä päässyt yli, enkä ympäri, joten ne nimet on jääneet sitten elämään. Olisin ehkä alunperin halunnut kutsumanimen tulevan virallisesta nimestä, mutta Nemon Quinlan tuotti sen verran vaikeuksia, että lähdettiin ihan toiselle linjalle. Toki kaikkiin meidän koirien nimiin liittyy joku pienen pieni inside juttu. Miten teidän koirien kutsumanimet on muovautuneet?
Nakerrellaan, kuva: Noora Näppilä
Lunalta lähti karvat synnytyksen jälkeen, niin kuulemma kuuluukin. Ensin lähti se pohjavilla ja vaaleanpunainen nahka kuulsi päälliskarvan alta ja nyt nypin sen päällisenkin pois. Vielä kriittisimmät kohdat vaatii loppusilausta, kun neiti ei tällä kertaa ollut kovin suopeana touhuun. Toivottavasti karva kasvaa kuitenkin kovimmille pakkasille, siis kai tänäkin talvena pakkasia tulee..!
Sekä Nemon, että Lunan agitreenit on sujuneet mukavissa merkeissä. Nemo on joka kerta alkuunsa kovilla kierroksilla, mutta ihmeen hyvin silti kuuntelee ja kääntyy pienellä kentällä. Kepit on lähtenyt sujumaan jo 'väärältäkin' eli vasemmalta puolelta ja keinua ollaan päästy hiomaan myös. Luna on yllättänyt positiivisesti ja jo kolmatta viikkoa pysynyt aitojen sisäpuolella! Viimeksi otettiin oikein häiriötekijäksi Arttu parson kentän laidalle ja testattiin, lähteekö Luna ennemmin toisen koiran luo, eikä lähtenyt. Vilkaisi kyllä, mutta jatkoi nopeasti samaan suuntaan mun kanssa. Pikkuhiljaa alkaa luottamus kasvamaan, kun tyttö liitää niin suurella sydämellä :) Ja kun oikein kelailee taakse päin, niin sellaista karkailuongelmaa oli oikeastaan vaan joskus pentuna ja sitten sen yhden kerran, kun kaikki koirat treenasi samalla kentällä esteitä ja tunnetusti kuumat koirat on sitä mieltä, että agikenttä ja -esteet on yksinomaan heidän, sinne ei muita mahdu. Sen takia huutavat bokseissaankin kentän laidalla, että 'nyt olis mun vuoro jo, lähtekää te muut meneen' :) Mies on oikein kunnostautunut ja käynyt juoksemassa koirien kanssa yhdessä ja erikseen, se on hyvä, että joku pitää koirien kuntoa yllä agilityä ajatellen. Ei vaiskaan, juoksin minäkin eilen pienen matkan koirien kanssa.
Välillä levätään, kuva: Noora Näppilä
Se on sitten joulukuu ja tää ei ole juurikaan ehtinyt hääräämään joulujuttuja. Valot on saatu ikkunaan, joulukalenterit ostettu, glögiä juotu ja pellillinen joulutorttuja herkuteltu, mutta kaikki hankinnat on vielä tekemättä. Tää jouluhöpö ei edes jätä niitä yleensä viime tinkaan, mutta syksy on mennyt tässä pentuhöpöilyssä. Kyselinkin jo tuolla toisaalla, että voiko hormonit mennä sekaisin pennuista samanlailla, kun joillakin naisilla vauvoista..? Musta vähän tuntuu siltä ja jos totta puhutaan, niin ei ollut kyllä aikomustakaan ottaa kolmatta koiraa, eikä ainakaan näin pienillä ikäeroilla, kuten joskus sitä olen jollekin 'saarnannut', mutta sydän se vaan vie, eikä kai muuta voi <3
Mukavasti on tullut osallistujia kalenteri-arvontaan, kiitos kaikille kommenteista! Vielä on kolme päivää aikaa osallistua täällä :)
Annastiinan ja Nemon yhteinen juttu, mihin muut koirat eivät mahdu mukaan
Virhe
Voi, kun olis silloin ollut digikamera kun Balmerilla ja Amilla oli pennut, niin nyt mä voisin laittaa näytiksi tollasen tismalleen samanlaisen kuvan Balmerista ja pojastaan Aaronista! Balmer makasi just noin selällään lattialla, ja Aaron 4 viikkoa oli aina siellä suussa! Ja sama meno jatkui niin kauan kunnes Aaron lähti uuteen kotiin. Musta tuntui, että Balmer kaipasi niitä pentuja enempi kuin Ami, mutta eihän sitä tiedä, Ami oli välillä niin salaperäinen :-)
Meidän koirien kutsumanimet ovat perinteisesti tulleet näistä rekisteröidyistä nimistä. Ami Amppari Ampulli Amsu Amppu oli oikeesti Amy, ja Balmer nyt on Balmer, tai Baltsu Balmu Pamsu Paikku Paijutin. Ja Mimi keksimällä keksittiin kun Miisu ei ollut mun mieleen...mä oon tavannut liikaa kissoja joiden nimi on Miisu :-) Mietittiin ja mietittiin ja aluksi ajateltiin että Mimmi tai Minni, mutta sitten se tuli jotenkin niin, että ensin oli Ami ja nyt vois sitten olla Mimi. Ja Mimari on lempinimi.
Ai niin, nähtiin tänään muuten Mirkku! Mä näin pari parsonia yhdellä naisella, ja kysyin että keltä kasvattajalta ne ovat: Nää on Kamunkorven koiria kumpikin, nainen ehätti sanomaan, ja samassa sanoin, että hei, toihan on MAUNO!! Samassa tajusin, että Mauno asuu Nokialla, ja Mirkun emäntä viikot täällä! Mimi tapasi siis siskonsa. Mutta kyllä on Mirkku Maunon näköinen ja kokoinen-paljon suurempi kuin Mimi ja enempi jotenkin urosmainen olemukseltaan. Sen takia ehkä luulinkin ensin Maunoksi:-) Vikkelä plikka tuntui olevan ja vauhtia riitti.
Ihania kuvia. Meillä toi nimi homma on ollu näitten kohdalla helppo homma. Teuvohan nyt on jo valmiiks Teuvo. Hilpeyttä herättävän täydellisen nimensä kanssa hyvä jo valmiiks. Kaikkien täytyy aina todeta, että maanteiden kuningas. ;) Tässä tapauksessa kyllä metsien kuningas. :D Ja Ossi taas... Eijan naapurissa asuu Teuvo ja siellä asui vielä pari vuotta sitten myöskin Ossi. ;D Että silleen.
Meillä Mimmin nimi oli kyllä aika työvoitto. Halusin suomalaisen, parsonin kaltaiselle "peruskoiralle" sopivan, konstailemattoman ja helposti huudettavan nimen :-) Kirjoittelin monia ehdotuksia paperille, Luna oli muuten yksi varteenotettava vaihtoehto, mutta lopulta Mimmi oli niin Mimmin näköinen, että nimi oli selvä :-D
Martin nimi taas lähti ihan Mimmistä. Nimen piti sointua hyvin Mimmin kanssa, olla jälleen suomalainen, konstailematon ja helppo huutaa :-) Lisäksi halusin siihen R-kirjaimen, on hyvä yhdistää voimasanoihin ;-) Martti sopi Martille lopulta kuin "nenä päähän" ja nimi muuten tulee Martti Syrjän mukaan, kun Ylöjärveltä ollaan :-D Meitin Marakaan ei ole mikään erityisen "kaunis" poika, mutta suuri sielu :-) Ja mikä hassuinta, Martin veljestä tuli Mauri, ihan toistemme nimistä tietämättä!
Mä en muista mistä Kamun nimi tuli, mutta se oli kuitenkin arvonnan tulos :D Me siis arvottiin koiralle nimi, kun se meille tuli. Krista oli ollut syntymästä asti Krista ja nimi vaan vähän niinkun jäi käyttöön, vaikka ei pitänyt. Samoin Rohmu oli aina ollut Rohmu, joten miksi sitä hyvää nimeä vaihtamaan. Lakun nimi oli joskus aikojen alussa päätetty, että sitten kun meille tulee saku, se on Laku. Hassua sinänsä, että myös Lakun sisko on Laku ja toinen sisko (joka oli väriltään täysin ruskea) oli Suku.
Katja & pojat, ahaa te olette suosineet tällaisia perinteisiä suomalaisia nimiä suoraan Karhelta :) Hih, metsien kuningas!
Hanna, Mimmi ja Martti, toi on kyllä totta, että aika suoritus olla kuusi vuotta yhden koiran kanssa ;) Luna taitaa olla aika suosittu koiran nimi... Martti nimessä tykkään juurikin siitä ylöjärveläisestä taustasta!
Tanja ja Ulpu, sanos muuta, mä en selviäisi viiden pennun kanssa tai täytyisi ottaa jotain hermolomaa, ainakin töistä, ehkä kotoakin ;D Samaa mieltä, meidän tytöt rulettaa kaikissa vauhtilajeissa. Ihania ja hassuja lempinimiä teidän koiruuksilla!
Eija, täytyy sanoa, että en olisi pystynyt 9 pennun kans... Huh huh! Teillä on ollut sitten solidaarinen nimen valinta Kamulle, oikein arpomalla. Hyvät noi SukuLakun siskokset :D