Omakotitalo on hakusessa. Tänään tuli soitto huoltoyhtiömme päivystäjältä (onneksi kaveri samasta firmasta, missä olen töissä ;), että asukkaat valittavat, kun meillä huutaa koira... Just olin päässyt sukulaisiin Ylöjärvelle ja ei muuta, kun nokka kohti Tamperetta ja vauhdilla. Mun päästessä pihaan ja rappuun, ei kuulunut kyllä pihaustakaan, mutta en epäile, etteikö Luna olisi kiljunut.
Pikku peto pulikoimassa (mua sanottiin vauvana pedoksi, koliikki kun oli ;)
Nooh, tää on muutenkin ollut ihan älytön säätöviikonloppu, kun Lunalla on ne juoksut. Seppo on ollut kotona Lunan kanssa ja mä evakossa äidin luona Nemon kanssa (äiti itse ei kotona). Lisäksi Seppo on ollut molempina päivinä 8h putkeen uppopalloleirillä, joten mä olen sitten lenkitellyt koiria ja pitänyt niille erikseen seuraa, toisen odottaessa autossa... Molemmat koira ovat kyllä nyt kovin kainaloisia, kun ei voida olla koko porukka koolla samaan aikaan. Lunalta vaan pusuja satelee ja hyppää syliin aina tilaisuuden tullen :)
Luna kaupunkilenkillä
Ihmettelee koloa aidassa
Erkkilän sillalla (Piti tuossa aiemmin jo mainita, että koirat ei vedä enää samanlailla, kun aikaisemmin, kunnes sitten eilen lähdettiin Lunan kanssa kaupunkilenkille.. ;) Mutta oikeasti ne kotiseutulenkit menee pääasiassa mukavasti!)
Yksi agilitykisapäiväkin mahtui tähän viikonloppuun, oltiin Orivedellä virallisissa Nemon kanssa. Jännitti ihan sikana, mutta sain itseni keräiltyä ennen vuoroamme, sillä rata ei ollut mahdottoman vaikea ja treenitkin oli mennyt viimeisimmäksi mukavasti. Ensimmäinen rata meinasi kosahtaa jo lähtöön, sillä alueella oli mahdottoman hyviä hajuja edellisen päivän sirkuksen jälkeen :D Rata kosahti sitten niille kepeille, Nemolla oli ihan törkeä vauhti ja murisi vaan mulle, kun yritin jarruttaa kepeille mentäessä... Jonkun esteen ohi siellä mentiin, lentokeinu otettiin ja pitkiä kaarroksia tuli, kun Nemo yritti arpoa, mikä olisi seuraava este. Itse olin vähän hidas ja lamaantunut, se itsevarmuus mureni nopeasti ;)
Ensimmäinen rata
Toiselle kierrokselle lähdin paljon tomerammin, mutta sählinkiä tuli yhdellä hypyllä, josta Nemo tuli ohi, kun olin edellä ja hyppäsi sen vielä väärään suuntaan, jonka jälkeen kepit ei sujuneet, mutta loppu rata meni hienosti maltilla ja erityisen tyytyväinen olin "eteen" -käskyyn, jota harjoiteltiin viimeksi treeneissä ja sehän toimi, ekaa kertaa radalla! Muutenkin muistin käskyttää koko ajan, joten saa olla ihan tyytyväinen toiseen kierrokseen! Kavereillekaan ei juuri nollia tullut, mutta agiopen nuorin koira, parson Tilly, siirtyi komeasti kolmosiin, onnittelut!
Toinen rata
Tunnelmaa kisapaikalta ja kerrynterrierit eräälle tärkeälle ;)
Nemosta on tullut uudelleen pentu ;D Vetää mummulassa ihan kauheita hepuliralleja, vie kenkiä ja lankarullia, odottaa oikein, että lähden perään ja ottamaan saalista pois. Pihalla käyttäytyy myös vähän samaan malliin, tekee pukkiloikkia, vetää ja painaa siksakkia tiellä... Tänään törmättiin äidin pihassa oikeaan parsonpentuun Erimarin kennelistä. Aiwan ihanan rohkea tyttönen <3
Parsonit paikallaan kaksi sekuntia
Pusuja
Sain tutustua tänään myös ihanaan 10 viikkoiseen berninpaimenkoiran pentuun Caraan.
Vähänkö olen söde!
Virhe
Onnea kisakokemuksista, siitä se lähtee!
Voinko lainata kuvia naamakirjaani?
Katriina ja Iitu, kiva kun kävitte meidän blogissa! Saatte lainata fb:iin :)