Koiravahdit

Meillä on ilo olla Hauskassa koira- ja talovahtina. Junioreilla (Siiri, Elmeri, Nemo) on ollut vauhti päällä, kun pihapiirissä on saanut temmeltää keskenään ja lukuisten lelujen kanssa. Saimi-mummukin on innostunut noutamaan palloa, niin paljon, ettei meinaa sisälle tulla ollenkaan, vaikka vettä sataisi... Juniorit tulee kiltisti kutsuttaessa, mutta mummu ottaa jalat alleen ja lähtee paineleen pois päin, tuntee vielä pihapiirin hitto soikoon paremmin ja katoaa yhtäkkiä ties minkä rakennuksen tai puun taakse. Ensimmäisenä iltana oli ehtinyt melkein autotielle asti, mutta kainalossa saatiin mummu takaisin sisätiloihin.

”Mie en vieraitten mukaan lähde, niin on äitikin opettanut. Ihan turha sillä makkaralla houkutella, mie en niin vanhaan hämyyn meekkään...”

Siiri ja Nemo tuntuvat olevan hengenheimolaisia, kun toiselta loppuu virta hetkeksikin, niin jo toinen pyytää leikkiin ja taas mennään pää kolmantena jalkana. Elmerin ja Nemon bravuuri on wubba-lelun veto, sitä pääsivätkin jo kesällä testaamaan. Myös painiminen on ollut kivaa, vaikka Nemo fyysisesti onkin isompi, niin Elmeri on kaikesta huolimatta pomo. 

Illalla sängyssä on lämpöiset tunnelmat, kun siinä kuutisteen yritetään löytää hyvä asento ja paikka kaikille. Saimi ja Nemo tuntuvat viihtyvän paremmin viileämmässä eli jaloissa, mutta Elmeri ja Siiri sen sijaan tulevat lunkisti tyynylle tai suoraan peiton alle kainaloon. Siiri tykkää olla myös kahden ihmisen välissä ihan pitkänä pötkönä :)

Nemo on kyllä ollut aika levoton öisin, eikä malta rauhoittua paikoilleen. Kiertää kehää ikkunasta ikkunaan ja käy tarkastamassa vuoron perään, onko karvaisilla kavereilla kaikki kunnossa. Siinä sitten viisi muuta murahteleekin vähän väliä, että rauhoitu nyt hyvä ukko. Viime yönä Nemo rauhoittui muutamaksi tunniksi boksiin nukkuun, mutta aamuyöstä alkoi jonkun sortin vikinä, mikä jatkui aina kellon soittoon.

Aamutunnelmia