Alamäki, ylämäki

Viikko on taas vierähtänyt ja huomaan päivittäväni blogia vaan viikonloppuisin... Kun vihdoin olen saanut tämän lunkimman elämänasenteen, niin arki-iltana tuntuu ylipääsettömälle istua koneelle, jos sitä ns. omaa aikaa jää työpäivän, koirien lenkityksen/aktivoinnin, kotitöiden ja harrastusten päälle 1h. Enkä yleensä tunnissa mitään päivitystä ehdi tekemäänkään :P

Kerjuuhommia

Viimeisimmistä agikisoista ei ole lapsille kertomista :D Oltiin siis Nemon kanssa Tamskilla 2. pääsiäispäivänä Salme Mujusen ja Esa Muotkan radoilla. Mun pää ei kestänyt suuren luokan kisoja, kun hallissa oli samaan aikaan about 100 koiraa ja 200 ihmistä, niin meteli ja meininki oli sen mukainen. Radatkin oli haastavat ja kaikilla kolmella kosahti heti alkutekijöihinsä. Onneksi saatiin myös hyvää pätkää: vaikeita keppikulmia puhtaasti, Nemo irtosi hyvin, puomin kontakti sujui (!?), keinu meni toisella yrittämällä (viimeksi ei mennyt) ja takaaleikkaukset sujuivat. Huomaatteko nyt korostetaan vaan niitä hyviä juttuja, kuten Treenisuunnitelman ABC luennolla kuulin ruotsalaisten tekevän. Suomessa meillä takerrutaan aina siihen, mikä meni pieleen. Tässä on ajattelemisen aihetta!

Luennolta jäi muuten sekin mieleen, että myös kotona voi treenailla harrastuksiin liittyviä juttuja ja onhan niitä aina välillä kotiläksyksi saatukin... Nyt niitä tuli hiottua Nemon kanssa, kun yhtenä iltana lähdettiin reippaalle laatuaikalenkille. Nemo sai jolkotella vapaana ja välillä pyysin luokse molempiin käsiin, tehtiin seuraamista eri tempoissa ja kääntyessä sekä harjoiteltiin sylkkäreitä. Niin kivaa, täytyy muistaa useamminkin. Nemo on kyllä mahtava, kun on sata lasissa mukana <3

Jaa miten niin kerjään...

Torstain treenit oli mukavat tai siis piiiitkästä aikaa oli ykkösluokkalaisille tehty ratatreeni ja se tarkoitti Nemon kanssa sitä, että saatiin molemmat niitä kauan kaivattuja onnistumisen tunteita! Aika suoraviivaista menoa, mutta myös takaakiertoja, persjättöjä ja väärään päähän putkeen menoa. Saatiin oikein kivaa pätkää ja ajoitusten onnistumisia.

Säikähdin kyllä aika tavalla sillä yhdessä jarrutuskohdassa sanoin Nemon nimen liian aikaisin ja poika rämähti suoraan esteen sekaan, rima vaan lensi ja poika putosi niskoilleen tehden kuperkeikan :/ Oli hurjan näköinen tilanne, vaikka poika juoksikin heti jaloilleen päästessään suoraan putkeen iloisena. Toisella kierroksella pääsin kerrankin puomilla Nemon edelle ja niin vaan kolmosluokan koirakin hyppäsi/putosi keskeltä puomia alas, apua. Tätähän tapahtui alkuun alkeiskurssilla, vaikka aika hyvin me opittiin se koppaamaan ilmasta kiinni :P Luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, Nemo vaikuttaa ihan omalta itseltään, vaikka olen syynännyt sen liikkeitä sen jälkeen useamman päivän. Painelin tassutkin, jos taas varpaat/nivelsiteet olisi ottaneet itseensä, mutta ei tunnu niitä aristavan.

Siis mitä täällä tarjoillaan tänään?

Viikonloppu on kulunut kotosalla ja koirat ovat päässeet reippaasti ulos. Eilen, kun oli aivan ihana aurinkoinen lämmin kevätkeli, niin aamulenkki venyi ja venyi ja lisäksi innostuttiin tekemään vielä illalla toinen pitkä lenkki Pyynikillä. Tänään Nunnu oli taas mulla tallikoirana ja piti niin heitellä frisbeetä kaksin maneesissa, mutta auton tyhjentynyt rengas muutti suunnitelmia. Nyt on frisbee valmiina auton perässä, joten josko tulevalla viikolla sitten!

Miten teidän viikonloppu on sujunut? :)