Eläinlääkärissä keskipisteenä

Eläinlääkärin sanoin, Nemo on hieman tapaturma-altis. Poika on nyt saikulla ainakin kolmisen viikkoa, kun oikean etujalan varpaassa on pienen pieni murtuma (5. varpaan sisäpuolella ranneluun alaosassa pieni irtopala (murtuma) nähtävissä nivelsiteen kiinnittymiskohdassa). Kyseessä on sama tassu, josta kaksi varvasta murtui noin 8 vuotta sitten ja siinä on koko ajan ollutkin nivelsiteet heikommat.

Saa nähdä, kuinka kauan kestää parantua, kun tuolloin nuorena poikana ensimmäisen varpaan murtuman kanssa meni 10 viikkoa parannellessa, kunnes sitten kesällä murtui vielä viereinen varvas... Silloin ei tosin menty/päästy lääkäriin heti, kun ontuminen oli niin pientä eli makuulta noustessa yksi askel, jos oikein tarkkaan katsoi. Tällä kertaa kyllä samanlaista melko huomaamatonta parin askeleen ontumista, jota ei taas muut ole nähnyt kun mä. Tarkkana saa olla! 

Marraskuussa otetaan ilo irti pienistäkin valonpilkahduksista

Nemo siis kirmaili flexissä pimeässä kävelytien reunaa ja putosi rinteessä kaivonkannen päälle. Ihan jaloilleen tuli ja pudotus oli noin 30cm, mutta vanha vamma otti itseensä. Paikka on kyllä hankala huomata ja olen joskus päivännöllä siinä toppuutellut menoa, mutta nyt huonoksi onneksi vilkaisin juuri samaan aikaan puhelimeen tullutta viestiä...

Nemo ontui pudotuksen jälkeen jotain sekunteja, kunnes lenkkeili tavalliseen tapaansa, vielä seuraavanakin päivänä. Vasta seuraavan päivän iltana alkoi ontumaan uudestaan hypätessään sohvalta alas. Aloitettiinkin tulehduskipulääkekuuri, joka kesti 6 päivää, kunnes käytiin Oiva Eläinklinikan röntgenissä toteamassa tilanne. Meillä oli myös sopivasti varattu fyssari samalle viikolle ja Nemo olikin jumissa oikealta puolelta ja pitkistä selkälihaksista. Nyt siis kotihoitona jatkuu lyhyet lenkit pehmeällä alustalla, tarvittaessa kipulääkettä kuurina ja fyssarilla käyntiä tiheämmin. 

Aamulenkillä

Jotain hauskaakin tässä tilanteessa on ollut, kun Nemo ei ole mielestään kipeä ja koikkaloi edes takaisin sekä suukottelee mennessään. Yritin heti ekana työpäivänä estää sohvalle menon siirtämällä tavaraa eteen, mutta kun tunnin päästä palasin kotiin etätöihin, niin siellähän se Nemo killisteli onnellisena sohvan uumenissa. Ylöspäin hypyn kanssa ei olekaan mitään ongelmaa, mutta alaspäin vältetään viimeiseen asti. Ekaa viikkoa mentiin sitten niin, että koppailin Nemoa ilmasta aina, kun lähti sohvalta ja jos mun piti mennä vaikka suihkuun, niin Nemo odotti sen aikaa häkissä. 

Viikonloppuna sitten kyllästyin tähän koppailuun, kun kaikesta tarkkailusta huolimatta pääsi hyppäämään sohvalta alas kaksi kertaa viikon aikana, niin rajasin koirille oman alueen eteinen-keittiö-vessa akselille. Mutta kuten arvata saattaa, hupiveikko löytyi ensimmäisen suihkuni jälkeen seisomassa muovisen kuljetusboxin päältä, mikä on kiilattu oviaukkoon... Aika humoristinen näky, kun huterana siinä tuumi, kuinka siitä pääsisi sohvalle pomppaamaan. Onneksi odotti paikallaan ja sain nostettua alas. Boxin päälle laitettiin sitten lehtikori ja eikös poika pompannut vielä uudestaan siihen päälle pienstä raosta. Nyt siinä on vielä kasa koristetyynyjä pystyssä, niin enää ei ole yrittänyt murtautua läpi.

Iltaisin ollaan koko asunnossa ja Nemo pääsee valvottuna sohvalle. Hieman kyllä naurattaa, jos itse pitäisi mennä johonkin, niin Nemo täytyy saada ensin hereille ja ylös seisomaan asti. Poika alkaa murisemaan, jos sen kesken unien kaappaa kainaloonsa ja istuma-asennostakin sitä on hankala nostaa niin, ettei sitä sattuisi. 

Luna talvimoodissa, unta riittää, eikä ole enää pariin viikkoon lähtenyt aamulenkille, kun kerta pihassakin voi käydä pikapissalla

Viime viikolla lenkkeiltiin meidän huudeilla Hannan kanssa. Luna ja Martti pääsivät laatuaikalenkille, kun Nemo oli jo saikulla ja Miisakin oli päässyt edellisenä päivänä agitreeneihin. Martti olisi ollut vähän kiinnostunut Lunasta, mutta tyttö esitti tapansa mukaan coolia, katseli vaan toiseen suuntaan ja viipotti menemään hihnassa. Hanna ehti poiketa meillä glögillä, niin pääsivät molemmat koirat sitten rapsutuksiin (ja ovissa tuli jäätävä ralli, jonka seurauksena Nemo teki megaloikan sohvalta alas..). 

Nemo latautuu kyljessä

Kudontakaveri <3

Tällä viikolla jää Nemolla koiratanssitreenit väliin. Poika ei ole nyt ontunut neljään päivään, vaikka kipulääkekin jätettiin pois, mutten uskalla riskeerata, kun sen verran touhukas poika on jo treenihallin pihassa. Toivottavasti päästäisiin yhdessä vielä viimeiselle kerralle joulukuussa. Itse ajattelin mennä tämän viikon treeneihin kuunteluoppilaaksi ja ehkä hiotaan mun omaa liikettä meidän ohjelmaan. 

Viimeksi treeneissä päästiin kentälle ekana ja saatiin vinkkejä, kuinka liikkeitä voi opettaa pala palalta ketjuttamalla eteenpäin. Ideana esim. se, että Nemo kiertää mun jalkaa useamman kierroksen. Aika simppeliähän se on teoriassa, palkataan vaan aina hieman pidemmälle ja lähetetään koiraa vähän eri suunnasta kiertoon, muttei nyt olla päästy sitten testaamaan kotona Nemon varpaan takia.

Nemokin on löytänyt pörröpedin ihanuuden

Mutta yhtä hyvin päikkärit maistuu laminaatilla kietoutuneena pöydän jalkaan

Täällä ollaan jo vähän joulumielellä, kun Tampereelle saatiin pieni lumikerros. Joulukortit tuli askarreltua valmiiksi ja ensimmäiset lahjatkin on hankittu. Eka vuosi varmaan, kun tein vasta nyt lahjahankintoja. Työkiireet hieman vienyt puhtia pois kivoimmista asioista. Tykkään olla asioiden kanssa ajoissa liikenteessä, ettei tarvi ottaa mitään viime hetken paniikkeja ;)

Tsemppiä marraskuun loppuun!

Luna ei ole lähdössä aamulenkille :D Nemo on käynyt jo nuuskuttelemassa tyttöä kirsusta, hyvää huomenta, onhan kaikki hyvin

Luna näyttää hyvän olon kikan, ensin syödään aamupala ja sitten takaisin sänkyyn (suostui kuitenkin tuon jälkeen vielä nousemaan pihaan tarpeille)

P.S. Koirat olivat eilen eläinlääkärissä taas ihan mainioita. Nemo heilutti häntää, hönkötti ja suukotti, minkä ehti. Röntgenissä olikin vähän tekemistä, että poika saatiin makuulle tassu etuojossa, kun koko ajan olisi tehnyt mieli namia tai niitä suukkoja. Lunalta otettiin verikoe hammaskiven poiston varten, että kaikki varmasti ok ja on turvallista nukuttaa. Tyttö seisoi, kun patsas pöydällä ja odotti, että kaksi veriputkiloa tulee täyteen, hitaasti, mutta varmasti. Hoitajan namit maistui sitten extrahyvin 11h paaston päälle. Kotiin lähti kaksi iloista ja väsynyttä terrieriä. Eläinlääkärin pihassakin, kun täytyy aina autossa huutaa, kun hinku sisälle on niin kova, eikä malttaisi millään odottaa, että pääsee keskipisteeksi :D

Valonkantaja

Lähimetsässä tänä aamuna

Marraskuuta pukkaa jälleen ja valoisa aika on kortilla, kun kellojakin siirrettiin. Tänään saatiin kyllä nautiskella aamupäivällä hetki auringosta! Suggeroin itseni tähän pimeän ajan selättämiseen sillä, että lopulta tämä on melko lyhyt pätkä, koska se kaikista pimein aika kestää kellojen siirrosta vuoden loppuun eli noin pari kuukautta. Talvipäivänseisauksesta 21.12. alkaa sitten taas jo päivä pitenemään :)

Pari viikkoa takaperin Tampereella oli 2 päivää lunta

Pari viimeistä viikkoa on ollut aika vauhdikasta menoa töissä ja kelit sitä sadetta, sadetta, sadetta... Koirat on olleet riehakkaita iltaisin, kun joka päivä ei olla päästy pidemmälle lenkille. Kaatosateessa kääntyvät tarpeiden teon jälkeen kotiin päin, vaikka olisikin sadetakit niskassa. Koirien energiaa on purettu pienillä kontaktitreeneillä, koiratanssitempuilla ja erilaisilla älypeleillä. Melko tehokas tapa on antaa molemmille erilaiset älypelit, joita toinen ratkoo oven takana kylppärissä ja toinen olkkarissa. Kun namit on löydetty, niin vaihdetaan paikat päikseen. 

Vähän jo joulutunnelmaa

Nemoa kiinnosti enemmän mullan syönti, kun pallopelit

Luna sen sijaan riehui vitonen silmässä... Apua!

Kelin salliessa ollaan tehty toki kunnon lenkkiä lähimetsissä, pururadalla, Tesomajärveä kiertäen ja tänä aamuna yhdistettiin hauskasti nykyisiä ja edellisiä lenkkihuudeja näin: lähimetsä - mun työpaikan ohi - puisto - pikkumetsä - tien toiselle puolelle pikkumetsä ja lopulta pururatoja sekä peltoa pitkin kotiin. Koirat muuten vetävät aina vanhan kodin kohdalla entistä koti-ovea kohti... Yritän siinä sitten selittää, ettei me sinne voida mennä, siellä asuu nyt joku muu <3 Nykyisen ja vanhan kodin välillä matkaa on vaan reilu kilometri. 

Pariskunta tassut yhdessä kerjuuhommissa... Taitaa mulla olla glögiä ja pipareita

Koiratanssikurssin kolmannella kerralla opella oli kivoja ideoita, kuinka yhdistetään Nemon lempparitemppuja toisiinsa ja tunnin jälkeen kotona kirjoitinkin jo koko ohjelman paperille. Nyt sitten vaan harjoittelemaan niitä ketjutuksia Nemon kanssa. Tuntuu haastavalta se, kun ilmeisesti kt-ohjelmassa olisi hyvä toistaa jonkin verran samoja temppuja, jotta tuomarit ehtivät nähdä kunnolla, mitä tapahtuu... Nemo monesti turhautuu, kun sitä samaa juttua pitää jäädä jankkaamaan, eikä yleensä suorita repeatilla liikesarjaa, vaan kaipaa jo jotain muuta mielenkiintoista. Voi toki olla, että tää on vaan mun mielikuva, enkä ole edes yrittänyt opettaa temppuja sillä tavalla. Nyt siis testaillaan! Nemo oli kurssilla taas aivan mainio hymyssä suin ja huomasin, että pysyy koko ajan mun kanssa, ei tarvi pelätä karkaamisia. 

Pyynikillä porukalla

Näköalapaikalla mun murut <3 <3

Yksi viikonloppuaamu aloitettiin Pyynikillä lenkkeillen mummun ja veljenpojan kanssa. Maisemanvaihdos tekee aina hyvää ja koirat nauttii! Samaisella reissulla poikettiin hakemassa koirille uudet karvapedit Peten Koiratarvikkeesta ja portaiden alle löytyi suloinen kettu sisustustarra. Luna etenkin on rakastunut petiin, eikä oikein muualla enää pötköttelekään. Nemo nukkuu pedissä öisin ja välillä päivisin hetkittäin, mutta taitaa olla hieman kuuma, sillä enimmäkseen makoilee sohvalla tai matolla.

Meneekö kettukoiran maine pörröpedissä :D

Näkymä sohvalta

<3

Luna on nyt meidän valonkantaja, kun vuosien haaveilun jälkeen kotiutin ensimmäisen Orbiloc valon pinkkinä <3 Vaikuttaa kyllä pätevältä, eikä ole liian kirkas, kuten esim. otsalamput. Jos raaskii, niin ehkä haen vielä turkoosin Nemolle. Meillä on ollut vuosien saatossa niitä muutaman euron valoja, jos jonkinmoisia, mutta aina ne tilttaa kesken kaiken, kestää viikosta kuukauteen: patteri loppuu, hajoaa tai putoaa. Orbiloc pitäisi kestää vuosia, kunhan vaan ei putoa ja katoa!

Uusi älypallo

Luna keskittyy

Onko kenelläkään muulla jo joulu mielessä? Täällä on laitettu kausivalot ikkunoihin ja lasipurkkiin. Lahjoja sekä kortteja olen vähän mietiskellyt ja tänään aloitin kutomaan kokeiluperiaatteella tonttuvillasukkia. Koirille ajattelin koota joulukalenterin vessapaperirullien hylsyistä, nami sisään ja joka päivä saa repiä paketin auki. Nemon lempparijuttu jo ihan pentuajoista alkaen <3

Mummu kävi kylässä ja aina on kova kilpailu, kumpi pääsee ekana kainaloon ja saa suukotella

Opettajalle pisteet 6/5

Nyt voi sanoa oikeasti pitkästä aikaa, kun osallistuttiin Nemon kanssa Tamskin järjestämälle koiratanssikurssille, kisoihin valmistava jatkokurssi. Edellinen kurssi käyttiin kesällä 2019, jonka jälkeen osallistuttiin yksiin epävirallisiin kisoihin ja nyt keväällä videokisoihin. Lisäksi veljentyttö Jonna treenaili mun vetämällä kurssilla tanssin saloja Nemon kanssa ja toki temppukurssi vuosi takaperin tuki tätä harrastusta.

Kurssi järjestetään juuri sopivasti joka toinen viikko syksyn ajan ja kellonaikakin on mahtava jo 17.30. Ensimmäiselle kerralle menin ilman Nemoa, kun lähdettiin suoraan hallilta lomalle kahden miehen kanssa. Teoriatunti meni mukavasti ja koin heti jo ahaa-elämyksen, että olin tehnyt ensimmäisen koiratanssiohjelmamme pitkälti niin, että koira seuraa, temppu, seuraa, temppu... Käytiinkin läpi Nemon osaamat temput, jotka olin kirjannut ylös ja mitä kannattaisi ohjelmassa hyödyntää. Myös muiden koirakoiden treenistä sai vinkkejä ja tuli uusia temppuideoita mieleen!

Tästä innostuneena ollaan treenattu Nemon kanssa kotona uudestaan tötterön kiertoa olohuoneen nurkassa olevalla suurella pyöreällä lyhdyllä. Tajusin ottaa naksuttimenkin mukaan, joten jo kolmen kerran jälkeen Nemo alkoi tehdä varmasti pelkällä vihjesanalla. Aiemmin on ollut mun kädessä kiinni ja palannut välillä tötterön edestä takaisin namin toivossa, eikä ole lähtenyt taaksekaan, kun selvällä käden ja jalan heilautuksella/saattamisella. Nyt naksautan aina, kun Nemo on lyhdyn takana ja namin saa sitten mun luota maasta. Lisäksi alettiin uutena juttuna treenaamaan jalan ympäri menoa, sitä ollaan joskus kokeiltu nakki nenässä ja tottahan toki poika menee mihin vaan sillä konstin, mutta nyt odotan, että tajuaa itse ja tarjoaa liikettä. Kun menee mun jalan alta naksautan ja palkan saa maasta mun jalan edestä. 

Toiselle kurssikerralle lähdettiin jännittynein mielin, kun ei oltu aikoihin oltu hallilla ja viereisillä kentillä mennään agilityä, mikä on toki Nemolle se kaikista mieluisin aktiviteetti = kiihtyy. Turhaan kuitenkin jännitin, sillä desibelit hallissa oli pienemmät, kun edellisellä kerralla, opettaja on superihana ja kurssikaverit mukavia. Opettajalle täytyy antaa kyllä pisteet 6/5! Hän on positiivinen, rauhallinen, opastaa ja osaa sanoa ohjeet juuri oikealla hetkellä. Kurssikaverit ovat myös pitkän linjan koiraihmisiä eri lajeista ja ymmärsi heti, ettei muita koiria kentälle samaan aikaan hengailemaan, ettei Nemo herpaannu morjestelemaan. Vaikka ei siinä varmaan mitään kävisi, iloisestihan aina uroksetkin katsoo, mutta ei tarvi sitten itse jännittää ja voi keskittyä paremmin. 

Treenattiinkin meille sopivaan tahtiin eli ensin kierrettiin kenttää Nemo hihnassa niin, että sai katsella paikkoja ja kun otti vähänkin kontaktia, sai heti palkan. Sitten sama ilman hihnaa, jonka jälkeen alettiin tekemään helppoja temppuja: istu, tassut, selän takaa kierto ja lopulta sitä tötterön kiertoa, mikä meni ihan nappiin! Olin niin hämmästynyt, kuinka hienosti Nemo piti kontaktia, keskittyi ja tötterön kierto sujui samanlailla, kun kotona olohuoneen matolla. Parasta oli vielä se, että Nemo näytti nauttivan suu hymyssä ja suukotteli kovasti <3 Nämä on niitä elämän parhaita hetkiä, tulee niin mahtava fiilis olla kahden liikenteessä. Huomasin myös, että olin kaivannut kovasti hallille ja samanhenkiseen koiraseuraan harrastamaan.

Nyt on motivaatio kohdallaan rakentaa meille uusi koiratanssiohjelma. Teemaksi mietin alustavasti jotain valoon ja lyhtyyn liittyvää. Pari musiikkia on mietinnässä, mutten ole vielä lukinnut mitään tiettyä.

Mitä (lajeja) teillä treenataan syksyn tullen?

Sukulaistapaaminen Vantaalla

Olipas ihanaa ja piristävää nähdä kasvattejani vuoden tauon jälkeen! Kaikista kolmesta pentueesta pääsi koiria perheineen paikalle. Sukulaistapaaminen sujui lenkkeillen kauniissa Vantaanjoen maisemissa ja herkutellen tunnelmallisessa Kahvitupa Laurentiuksessa. Erikoinen lokakuu, kun vielä ulkonakin tarkenee nautiskella kakkua ja kahvia. 

Vasemmalta oikealle:

C-pentueesta Ludwig (Little Drummer Boy)

A-pentueesta Ansku (Annastiina)

B-pentueesta Anskun pojat Ässä (Casino Royale) ja

Milo (Tomorrow Never Dies)

Ässä tsekkaa nameja

Ansku haluaisi pusuttelemaan

Ludwig niin tarkkana

Miloa hymyilyttää!

Koko jengi

Hyvät tuoksut...

Milo kävi uimassa!

Kaikki ihanat <3

Sekuntia myöhemmin vauhti päällä ja Ässä suukottaa 2-vuotiasta :D

Päästiin Ludwigin kanssa samaan autoon takapenkille

Kasvattajana olen onnistunut parhaiten siinä, että kaikki nämä ihanat ovat todella kovia suukottelijoita, en kestä <3 Kiitos jokaiselle, oli kiva kuulla kuulumisia!

P.S. Nemo ja Luna eivät lähteneet kasvattitapaamiseen mukaan junalla pääkaupunkiseudulle, vaan saivat koko päivän mummulassa jakamattoman huomion. Aamusta oltiin tehty reilu tunnin lenkki Kaupin metsässä, joten jäivät tyytyväisinä nukkumaan mummulan sohvalle. 

Täysi kymppi

Paljon onnea 10-vuotiaalle Anskulle, täyden kympin pusuttelija! 💖 Tämä Makkosten poikien runo kuvaa hyvin A-pentueen Anskua ja Nugaa:

Kenelle sais olla yks pusu nokkaan?

Voin mä sen kyllä sun otsaankin tokkaa.

Taidat sä ressin kourissa puuskutella, 

siis anna mun vähän sua nuuskutella. 

Ja jos meinaa sun hermot tehdä tenän,

anna taikojaan tehdä mun nuuskunenän! 💖

Täyden kympin pusuttelija

Uudessa kodissa

Pikkuhiljaa aletaan kotiutumaan tänne paritaloon! Onhan tämä heittämällä ihanin koti, missä ollaan koskaan asuttu, kun on tilaa molemmissa kerroksissa sekä pihassa ja lenkkipolut suoraan metsään lähtevät molemmista päistä taloyhtiön pihaa. Koirat saavat suloisia hepuleita omassa pihassa, seikkailevat puskien ja puiden alla, nuuskivat pitkin poikin. Tietysti myös multa ja puunpalaset maistuvat ;)

Etätyö on jatkunut, joten koirat eivät ole vielä montaa kertaa jääneet yksin kotiin. Ollaan kuitenkin yritetty treenailla sitäkin, sillä etenkin Luna vaikuttaa levottomalta, kun ulkoa kuuluu ääniä. Omassa pihassa pyörii myös oravia ja lintuja, joita bongaillaan ikkunasta. Olin kaksi kokonaista työpäivää toimistolla, jolloin kotona oli ollut melko levotonta pyörimistä ja huutoa, kun mies tuli sekä lähti ruokatunnilta. 

Viime kuukauden tapahtumia:

- Uudessa kodissa on käynyt sähkömies, astianpesukoneen asentaja ja huoltomies. Yllättävän lyhyeen on loppunut Lunan huuto ovissa, kun on menty joko ulos vastaan tai olen napannut tytön syliin. Nemo sen sijaan on kiikuttanut korjausmiesten työkalupakeista tavaraa mm. otsalamppua ja muuta suuhun sopivaa. 13-vuotiaalla on edelleen pilke silmäkulmassa ja huomio on taattu ;)

- Kylässä on käynyt mummu, veljentyttö ja pappa, jotka ovat aiheuttaneet riemua. Myös lapsuudenystäväni Sanna vietti viikonloppua meillä, jolloin koirat saivat rajattomasti rapsutuksia, kyljessä oloa, yksinoloharjoitusta ja tehtiin lenkit metsässä sekä Tohloppijärvellä. 

- Nemo kävi ientarkastuksessa hampaanpoiston jälkeen ja hyvin oli parantunut. Vein samalla vähän herkkuja ja kiitos -kortin Oiva Eläinklinikan mainiolle henkilökunnalle! Lunalle mukaan lähti taas kuitunappulaa iso säkki. 

- Vihdoin koko porukka nukkuu vähän paremmin aamusta. Viikonloppuisin on ollut kyllä huippua, jos koirat ovat alkaneet kitisemään klo 5-7 pintaan, niin olen päästänyt ne pihaan tarpeille, antanut aamupalan ja painellut takaisin nukkumaan! Toki en välttämättä aina saa unta, mutta on kuitekin mahdollisuus mennä petiin vielä pötköttelemään, toisin kun kerrostalossa asuessa. 

- Nemo kävi vuotuisessa silmätarkastuksessa Hakametsässä Sannalla. Käynti meni mukavasti, eikä silmän pignoosi ollut onneksi edennyt, näytti rauhalliselta. Vuosi sitten havaittu pieni kaihin alku oli hieman kasvanut, muttei siinäkään ollut mitään hälyyttävää näkyvissä. Kuulemma parhaiten Nemo näkee kotivalaistuksessa, kirkas auringonpaiste voi olla hankala. Sannalta sai taas hyviä käytännön vinkkejä arjessa toimimiseen. 

- Nemo pääsi myös pitkästä aikaa toimistolla pyörähtämään yhtenä perjantaina ja oli ihan villinä käytävillä, kun tunnisti paikan! Helteiden vuoksi oli viimeksi paikan päällä alkukesästä. Tehtiin myös parina perjantaina laatuaikalenkki kahden toimiston lähellä olevassa puistossa. 

- Treffattiin Hannan, Martin ja Miisan kanssa Ylöjärvenharjulla. Hyvässä seurassa lenkki venyi reiluun tuntiin ja pulina jatkui perinteisesti siipien merkeissä. Nemo ja Miisa pääsivät lopuksi vähän hihnoissa kahden nuuskuttelemaan ja pieniä spurtteja ottamaan. Niin harvinaista herkkua!

Edessä Martti ja Miisa, takana Luna ja Nemo

- Nemo tuli trimmattua, seuraavana vuorossa on Luna. 

- Koirat saivat heräteostoksena uudet nuolu/namialustat, joista joutuu tekemään töitä namit saadakseen ja lopuksi alustaa on kiva nuolla, jotta saa viimeisetkin muruset suuhunsa. 

- Tässä uuden taloyhtiön pihassa oli eilen pienet tsempalot, kun yhden perheen westiet juoksi vapaana meidän luokse, ensin ilmeisesti vapaana pidettävä kiltimpi ja muutaman minuutin päästä sisältä karannut Sulo flexi perässään. En oikein muuta ehtinyt tekemään, kun kaappaamaan Lunan syliini (ettei tule ruumiita) ja raijaamaan Nemoa hihnassa selän takanani ympyrää, kunnes saatiin tämä villimpikin tapaus kiinni. Luna huusi tietysti, kun syötävä ja itsellä adrenaliinit tapissa, onneksi ei käynyt mitään, kun molemmat westiet jäivät metrin päähän kiehnäämään. 

- Kuvittelinkin alkuun, ettei tässä taloyhtiössä ole juuri koiria, mutta onhan niitä noin joka toisessa asunnossa ihan pienestä fifistä lauhkeaan tanskandogiin. Onneksi oma piha on melko suojaisa ja Luna toki ulkoilee flexissä, koska mikään aitahan ei tyttöä pitele... Pitäisi olla katto! Meni kuitenkin jo luovutusikäisenä alle 2kg painoisena 60cm aidasta yli tosta noin vaan. 

Mitäs teidän syksyyn kuuluu? Tampereella on jo niin viileää, että toppatakit on kaivettu esille. Sieniä on tavallista enemmän ja jostain syystä Luna yrittää nuuskutella niitä myrkyllisiäkin, mutta aika hyvin on saatu väisteltyä pahimmat paikat. Punkkeja ei muuten ole ollut kiinnittyneenä tänä kesänä ollenkaan koirissa, mutta viime viikolla yksi vilisti Nemon selän päällä iltalenkin jälkeen. Niitä onkin ollut tavallista vähemmän kuivan kesän ansiosta.