Palmusunnuntaina

Palmusunnuntain aamulenkillä Luna löysi oranssin sulan, jonka nappasi reteenä suuhunsa. Oli niin liikiksen näköinen, kun kantoi korttelin välin tyytyväisenä aarrettaan. Bongasi myös styroksimunan, mikä sekin oli varmaan pudonnut virpojien oksista. Yksi virpoja kävikin täällä uuden kodin ovella!

Muurahaiset teki sitten comebackin perjantaiaamuna, kun sää oli yllättäen lauhtunut. Suihkusta alakertaan mennessä ne huomasin ja alkoikin kauhea sykkiminen, kun ensin piti kuivata hiukset, sitten viedä koirat kaatosateeseen lenkille (Luna erikseen pihaan, ei suostunut hihnan päähän kelin takia), koirille ruoat boxeihin ja pikapikaa imuroimaan + myrkkysyöttejä laittamaan. Työkoneelle pääsin kirjautumaan siinä klo 7.58 sykkeet tapissa ja ihan hiessä :D Sehän oli mentävä sitten uudestaan töiden jälkeen suihkuun, jotta kehtasi lähteä kylille. 

Ei tää nyt kovin keväiseltä näytä :D

Nemolle, keli kun keli, kelpaa!

Viikonloppu on ollutkin astetta haastavampi, kun mulla on ollut joka päivälle etukäteen sovittua menoa ja koiria on täytynyt pitää yläkerrassa teljettynä pois myrkkymuurahaislaumoista. Yllättävän hyvin kuitenkin ovat jääneet ylös, kotiin tullessa vaan alkaa korvia huumaava huuto, kun kuulevat mun äänen ovelta. Oman pikantin lisänsä toi nää aivan järkyttävät vesi-räntä-lumi-tuuli-aurinkokelit ja julkisilla kulkeminen, kun mun autoni on lainassa kuukauden ajan. Vuoron perään hiki ja kylmä sekä kaikki ulkoilukengät on läpimärkiä, eikä ne tahdo kuivua seuraavaan päivään. Kumisaappaat olisi oikea valinta, mutta niihin tarvisi kiinnittää nastat, jotta pysyisi pystyssä.

Yläkerrassa lusimista helpotti kyllä kovasti, kun saatiin portaiden yläpäähän portti (alhaalla on ollutkin muutosta lähtien). Pari päivää loikittiinkin erinäisten esteiden yli edes takas ja siitä huolimatta pelättiin, että Nemo lähtee portaisiin ja teloo itsensä. Poika on ottanut ilon irti, kun nukutaan taas vierashuoneessa samassa pedissä, niin la&su on herättänyt paljon ennen, kun arkena kello soi... Unet jäänyt mulla n. 6h katkonaisiksi ja olo sen mukainen, kun olisi migreeni tulossa. Täytyy ottaa unia takaisin taas arkipäivinä :D Viikonloppuna, kun ne on monesti vielä huonommat, kun arkena. 

Luna mukana iltapäivän lenkillä

Tänään en halunnut enää kastua, joten ei lähdetty millekään kivoille metsäreiteille, koska niissä on kirjaimellisesti nilkkoihin asti vettä ja jäätä, joten tajusin, että paras paikka on mennä asfalttiteitä, autoteiden vieressä. Siellä on lumet lähes kokonaan sulanut, eikä lammikoita. Koirat oli täysin tyytyväisiä reittivalinnasta, kun ei tarvinnut kastella tassuja, upota hankiin ja kompastella.

Eilisen illan meillä oli auto käytössä, niin koirat pääsivät Lielahden huudeille lenkille kauppareissun lomassa. Virkisti mukavasti uudet kulmat. Viikolla koirien energioita purettiin älypeleillä, kontaktitreenillä ja innostuin leikittämäänkin molempia. Nemon kanssa tehtiin lenkki, jonka jälkeen heiteltiin ja vedettiin kongiwubbaa, Nemo oli niin innoissaan ja hymyssä suin. Sillä välin Luna sai peuhata tennispallon kanssa sisällä ja lopulta heiteltiin sitä varovasti olohuoneen matolla. Niin pienellä saa tyytyväiset koirat ja hyvän mielen.

Onnellinen yhteisestä leikkihetkestä

No heitätkö?

Terrierienergiaa <3

Seuraavaksi onkin edessä pääsiäisviikot, mikä tarkoittaa toimistotyöläiselle kahta neljän päivän työviikkoa ja pitkää viikonloppua, mukavaa! Onko teillä pääsiäissuunnitelmia? 

Ahkerat muurahaiset

Onko teillä näkynyt muurahaisia, meinaan sisällä kotona? Täällä oli viikko sitten pienet tsempalot, kun niitä tuli tuulikaapin kynnyksen alta sisälle. Yritettiin ensin kotikonstein häätää sodalla, sitruunalla, kanelilla ja suolalla sekä tilkitä silikonilla kaikki raot. Vein niitä myös ulos yksi kerrallaan :D No, eihän se mitään auttanut, ja lopulta löysivät tiensä eteisestä keittiöön.

Komeeta keliä aamulenkillä

Latupohjaa voi jo kulkea, niin sulaneet ne on

Viikonloppuherkut

Yritin kovasti kysellä ympäriinsä, onko kenelläkään kokemusta, kuinka muurahaiset saisi häädettyä tai jos on myrkkyä laitettava, niin mikä olisi järkevin, ihan koirienkin kannalta. Lopulta päädyttiin laittamaan muurahaisrasia tuulikaappiin kenkähyllyn alle niin, etteivät koirat pääse sinne ja tuulikaapin ovea tietysti pidettiin visusti kiinni, vaikka se saattaa aueta ilmavirrasta, jos ovenkahva ei ole kunnolla kiinni. Lisäksi oli varotoimena kenkiä tiiviisti kenkähyllyn päällä ja salkku vielä hyllyn edessä sekä tuulikaapin oven edessä jakkara. Mun ollessa pois kotoa, nostin muurahaisrasian kokonaan pois lattialta, etteivät koirat vaan saa sitä suuhunsa. Täällä pelataan aina varman päälle, kun parsonit on sen verran vauhdikkaita tapauksia ja kaikki kiinnostaa. 

Omassa pihassa lunta vielä riittää...

Tänkin talven juttu on ollut lumen syönti

Ja pääkallokelit, lenkillä Piikahaassa

Lopulta muurahaiset katosivat vuorokaudessa, vaikka parina päivänä näkyi vielä yksittäiset. Olin ihan supertarkkana koirien kanssa, etteivät ota muurahaisia suuhunsa tms. (eivät kyllä olleet niistä ollenkaan kiinnostuneita, onneksi!). Nukuttiinkin kolmisen yötä kaikki yläkerrassa paossa, yksi etäpäivä tehtiin yläkerrasta käsin ja lopuksi tehtiin isompi siivous, matot ulos, lattioiden pesu jne. 

Ilmeisesti muurahaisella on niin pieni määrä sitä myrkkyä, että vaikka kulkee sen kanssa vielä ympäriinsä, niin koiralle ei pitäisi tulla niin pienestä määrästä mitään, vaikka söisikin koko muurahaisen. Mitään varmuuttaa en kuitenkaan saanut mistään, niin olin tapani mukaan supervarovainen. Harmitti kyllä ötököiden puolesta.

Etätöissä yläkerrassa

Kaverit tarkkana perjantaipullasta

Vieraspedissä (huomaa canvastaulu, jonka vihdoin raaskin hankkia itselleni joululahjaksi)

Luna kävi hammaskivenpuhdistuksessa ja reissu meni hyvin, vaikka jännitin nukutusta nyt tavallista enemmän, kun maksa-arvoja on tarkkailtu ja sydämestäkin löytyi se pieni sivuääni. Nukahtamisen kanssa oli kyllä jälleen se päinvastainen ongelma eli tyttö ei meinannut nukahtaa millään ja kun tulin hakemaan sitä, niin juoksi vauhdilla heräämöstä vastaan. Kotona malttoi noin tunnin pötkötellä, kun pidin sitä kyljessä vällyjen alla.

Luna joutuu tosin uudestaan hammaslääkärille toukokuussa, kun röntgenissä näkyi, että kaksi hammasta pitää poistaa, eikä niihin nyt riittänyt aika, toinen on se iso poskihammas, minkä poistosta Nemo oli selvästi aikoinaan kipeä. Ei kiva juttu, mutta eiköhän siitäkin nukutuksesta selvitä. Lunan anaalirauhaset tyhjättiin samalla ja ne oli ihan normaalit, joten ei tarvitse miettiä niiden poistoa. Tytön närästys on pysynyt hallinnassa, kunhan saa sen kunnon lenkille joka päivä, ruokavälit pysyy tasaisena ja ruoan joukossa saa vettä/muistaa juoda tarpeeksi.

Nemon kanssa Vähäjärvellä lenkillä Lunan hammaslääkärin aikana

Vanha kotitalo piti käydä tsekkaamassa. Ajatella, että tuonne Nemo haettiin omaan kotiin kasvattajalta luovutusikäisenä ja annoin sen joskus jäädä tuohon parkkikselle hengaan yksin, kun oli pakko palata jotain hakemaan ylhäältä kotoa, eikä pentu suostunut palaamaan kotiin, vaan puri hihnaa. Mielenkiintoinen ratkaisu multa, kuinka olen sen voinut jättää, kun nykyään pidän koirista kiinni rystyset valkoisena, ettei ne sinkaise minkään auton alle :D Nemohan oli juossut alakerran naapurin ovesta sisään ja takapihan ovesta ulos, naapureita hieman nauratti, kun palasin minuutin sisällä alas parkkikselle.

Järven toisella puolella

Tunnetteko muuten oman nartun kierron? Lunahan on leikattu 5-vuotiaana kahden pentueen jälkeen, mutta silti hormonitoiminta vaikuttaa sen käytökseen tai näin ainakin tulkitsen asian. Taisinkin jo aiemmassa postauksessa mainita, että Luna on taas aivan villinä, ollut helmikuun puolen välin paikkeilta ja sama jatkuu... Haistelee pihalla paljon, merkkaileekin, rähisee vastaantulevilla koirille normaalia herkemmin, vetää/nykii hihnassa, kun ryntää vähän väliä jonkun vielä mielenkiintoisemman hajun perään, sisällä pinkoo keittiöön tai ikkunaan oravia vahtimaan tavallista tiheämmin. Tätä yleensä kestää useita viikkoja, muistaakseni jotain 8 viikkoa ja alan oleen jossain kohtaa jo epätoivoinen, kun käytös on niin sähäkkää. Se on tavallisestikin, mutta tämä menee aina omiin sfääreihin ja näyttää eteenpäin kelatulta videolta :D Noh, tässä ollaan kuitenkin jo voiton puolella, joten eiköhän me tää kestetä jälleen. Seuraava villikkokausi (ei ihan oikea termi kierron vaiheelle :D) tullee vasta vajaan vuoden päästä.

Nemon perus, pitää tassua toisen jalan/käden päällä

Ihana nöpönenä ihmeissään, miksi taas kuvataan

Kainaloinen <3

Oon kiinittänyt taas enemmän huomiota siihen, että lähtisin pois kotoa joka päivä edes hetkeksi (vaikka voin tehdä etätöitä vallan). Tuntuu, että Luna on lähes joka kerta apeana tai levottomana eteisessä, kun yritän lähteä ovesta ja takaisin tullessa on kova huuto, kun auto ajaa pihaan. Olen pari kertaa testannut tulla ilman autoa ja on ollut hiljaista. Pois lähtöä on voinut treenata mm. hakemalla postit, viemällä roskat, varastossa piipahtamalla, omalla lenkillä/tallireissulla/jumpassa käymällä, kauppareissulla, kokonaisella toimistopäivällä ja nyt tuntuu, että alkaa jo hieman helpottaa. Tänään jäivät molemmat koirat nätisti sohvalle pötköttelemään, kun me lähdettiin käymään kaupungilla.

Etätyökaveri, lämmike, syliluuta <3

Oravavahdissa (mulla vaiheessa uuden vuoden aattona aloitettu torkkupeitto isoäidinneliöistä)

Täällä ollaan oltu vähän niin, kun kuntokuurilla koko porukka! Koirien painot on lähtenyt hieman laskemaan, punnitsin ne tänään: Luna 8,6kg ja Nemo 10,4kg (omaani en ilmoita :D). Lunalle sopiva olisi n. 8kg ja Nemolle n. 10kg. Lunalle tulikin lääkäriltä pieni huomautus painosta. Yritän olla vielä tarkempi nappulan määrän suhteen ja katselin jo niitä seniorinappuloitakin, mutten oikein löytänyt sopivaa (pitäisi olla gastrointensial, viljaton, ei kanaa). Nemolle on tarkoitus aloittaa seniorinappula viikon sisään, kun saadaan vanhaa nappulaa vielä vähän tuhottua, loput ajattelin jättää palkkanamiksi.

Ihanaa, kun päivät on valoisia ja kevät tulee! Vielä maisema on luminen Tampereella, mutta eiköhän ne siitä sula. Aurinkoista kevään odotusta!

Perinteisesti Lapinniemen kylpylässä

Viime viikolla lomailtiin perinteisesti Lapinniemen kylpylässä mummun ja muiden sukulaisten kanssa. Päivät meni nopeasti ja oli ihanaa vaihtelua olla muualla, kun kotona ;) Mummun kanssa käytiin yhdessä melkein kaikki lenkit, mikä helpotti kummasti hotellin käytävillä, hisseissä ja ulko-ovissa kulkemista kahden vilkkaan ja uteliaan terrierin kanssa. Pari pikku lenkkiä heitin yksi koira kerrallaan samalla, kun kävin avaamassa autohallin ovea sukulaisille yms.

Ensimmäisenä mummun syliin

"Ihana nähdä mummu!" -Nemo

Lunan kanssa kulkeminen on aina haastavaa, kun ottaa kovat kierrokset vastaantulevista koirista ja räväkällä haukkumisella helposti provosoi muita koiria (tytöllä muutenkin ollut taas pari viikkoa se aika kierrosta, että on vielä normaaliakin villimpi, jolloin myös haukkuu enemmän, vaikka pääosin osaa ohittaa ihan nätisti). Mulle oli muutenkin jäänyt elävästi mieleen vuoden takaa yksi iltalenkki, kun oltiin juuri päästy sisään rakennuksen sähköovesta, mikä oli onneksi ehtinyt kiinni, kun lasin toiselle puolelle ryntäsi saksanpaimenkoira haukkumaan hurjana... Veljeni bongasi ilmeisesti nyt samaisen koiran rappukäytävässä pitkässä flexissä niin, että ulkoiluttaja oli eri kerroksessa, kun koira... Meille voisi käydä pahasti sellaisessa tilanteessa, joten kuljettiin vallan toisen rappukäytävän kautta lenkeille. 

Ekana päivänä lenkkikelit oli aikamoiset, joka paikassa paksu kerros jäätä ja todella liukasta. Tehtiin kuitenkin sitkeästi lenkki Kaupin metsässä. Muina päivinä lenkkeiltiin Näsijärven jäällä kävelijöille tarkoitetulla baanalla ja yhtenä päivänä päästiin Lapinniemen rantaa pitkin Rauhaniemeen, mukavaa vaihtelua erilaiset maisemat. 

Uni maittaa

Vielä kun olisi takassa tuli

Mummun jalkoihin käpertyneenä

Päiväporeet

Loma oli hieman erilainen, kun edellisenä vuonna, koska veljeni oli Lapinniemessä etätöissä, jolloin päästiin mummun kanssa kaksin kulkemaan, veljen pitäessä seuraa koirille. Käytiin vähän kaupoilla ja pienessä sisustusputiikissa hypistelemässä, rentouduin myös hieronnassa, kylpylässä aamu-uinnilla ja kampaajalla. Lisäksi tehtiin porukalla ruokaa, saunottiin ja lilluttiin huoneiston poreammeessa. Koirat oli pari päivää puhki reissun jälkeen.

Päikkärit parhaalla paikalla

Nemo teki itselleen pedin

Nemo päikkäreitä vailla, muttei malta nukkua :D

Luna sylissä mielellään 24/7

Loman jälkeen juhlistettiin ystäväni 40v synttäreitä ulkopakopelin ja mökkeilyn merkeissä. Veljentyttö ja poikakaverinsa tuli meille koiravahtiin yön yli ja kaikki oli mennyt mukavasti koirien kanssa, kiitos taas!  Lunaa närästi aamulla reilun kuukauden tauon jälkeen niin, ettei ruoka maistunut, enkä saanut tyttöä syömään ennen lähtöä, kun vähän juustoa. Koirienhoitajat olivat tulleet meille pian synttäreille lähdön jälkeen ja veljentyttö oli ottanut Lunan kanssa parit temput palkaten nappuloilla, jonka jälkeen oli mennyt hyvällä ruokahalulla loputkin nappulat kiposta, kätevää! Olin tuota joskus itsekin kokeillut, muttei sitten siinä lähtöhässäkässä tullut mieleen. On nämä eläinten kanssa koko ikänsä touhunneet nuoret ihania luottopakkeja <3

Aamulenkki Näsijärven jäällä

Ketään ei missään

Entinen tehdasrakennus on hieno

Nemokin tsekkailee näkymiä

Muina koirina käytävällä

Tällä viikolla koirat ovat yllättävän hyvin malttaneet pötkötellä mun työpäivien ajan, vaikka olin pitkästä aikaa yhden kokonaisen päivän toimistollakin. Ollaan toki tehty ruokkiksella lenkkiä, aktivoitu nuolumatolla ja tempuilla, viimeisimmäksi perus kontaktitreenin lisäksi kerrattiin sormien tökkimistä. Nemo hyvin erottelee sormia, vaikkei enää edes näe kovin hyvin. Luna sen sijaan tökkii koko kämmentä, mutta taisi olla vasta eka tai toinen kerta, kun tytön kanssa kokeiltiin, täytyypi sitä vielä hioa. 

Pappa ja veljenpoika iltaa istumassa

Luna rentoutuu papan päähieronnassa

Nemon mielestä pappa on paras

Viimeiset lilluttelut

Jätskikippis lomalle <3

Jos metsään haluat mennä nyt

 ... Niin takuulla yllätyt ;)

Kyselin Instagramin puolella (jos et vielä seuraa, löytyy nimimerkillä @nemuski) rentoudutko metsässä? 93% vastasi kyllä ja onhan se tämän ajan juttu, että metsään kehotetaan menemään rentoutumaan ja hengittelemään. Suurin osa nauttii puiden siimeksessä kulkemisesta, mutta sitten on tämä 7% porukka, johon minäkin lukeudun eli rehellisesti sanottuna en tykkää metsässä olosta (noloa, tiedetään!). Tässä perustelut:

- Pelottaa eksyminen, mieltä kyllä helpottaa meidän lähimetsä, jossa lähestulkoon koko ajan näkyy kerrostalot tai teollisuusaluetta, mutta on sielläkin hetkiä, kun ei näy ja mielikuvitus alkaa helposti laukkaamaan

- Pimeys on ihan no no, en pysty todellakaan astumaan pimeään metsään

- Pelottaa myös metsäneläimet, mitä näitä nyt on hirvet, sudet, karhut :D Ei ehkä niin todennäköisiä kohtaamisia, mutta mahdollista kyllä

- Pelottaa myös vastaantulijat, hiljaisessa metsässä yhtäkkiä onkin joku edessä ja vielä pahempi koirien kanssa kulkiessa irtokoirat, eikä ketään lähellä auttamassa (tappelu erittäin todennäköinen Lunan kanssa)

- Koirien kanssa on toki muitakin pelon aiheita esim. käärmeet, punkit, ampiaiset, hyttyset, venähdykset, haavat

- Koirat myös käyttäytyvät tavallista villimmin huumaavissa tuoksuissa ja säntäilevät sinne tänne, joten kulkeminen hihnoissa on hankalaa ja vapaana karkaamisen vaara on suuri

Käyn siis tutussa metsässä pieniä hetkiä koirien vuoksi ja kavereiden paineesta, mutta huomaan aina odottavani sitä, että päästään metsästä ihmisten ilmoille ja huokaisen, kun ollaan taas tutulla lenkkipolulla tai asfaltti jalkojen alla. 

Oli silti hauska huomata, että on muutamia muitakin, jotka ei niin metsässä liikkumisesta välitä, en ole ihan yksin nolona asian kanssa :D Mites teillä lukijoilla, rentoudutteko metsässä?

Pörrönallet

Käytiin lähimetsässä napsimassa muutamat kuvat reilu viikko sitten, kun oli vielä kunnon pakkaspäivä ja paljon lunta. Tuli aikas ihania vai mitä?

Aurinkoista viikonloppua! Meillä alkaa nyt pieni talviloma <3