Miniloma Fiskarsissa

Lähdettiin yhden yön minilomalle Fiskarsiin

Hotellin koirahuone hyväksi testattu... eli juostu ja tutkittu joka nurkka läpi

Fiskars Wärdshus oli mieluinen hotelli, pieni ja idyllinen, vanhaa kunnioittaen. Aamulla oli hassua herätä lintujen laulukonserttiin. 

Luna liekeissä kaikista tuoksuista

Cafe Antique, jossa myös kirjoja ja vähän sisustustavaraa myynnissä

Koiratkin tervetulleita

Terassilla

Ja Luna pöydässä :D

Kellotornirakennus, jossa myös samainen kahvila

Taidetta pajalla

Kahden koiran kanssa aika paljon iisimpää olla reissussa, kun kolmen

Huoneessa on hyvä chillata

Ja vahtia ikkunoissa

Kunnes uni tulee silmään

Nemo ottaa kaiken irti hotellilomasta

Hotellin ravintolan pääsiäistunnelmaa

Kuhaa

Jälkkärille arvosana täysi 10

Iltalenkillä

Pitkän päivän ilta

Uusi päivä, uudet kujeet

Kerätään vielä voimia

Nemo päivystää ovella :D

Poikettiin Tammisaaressa, kiva keli ja kuhina, koska torilla joku pääsiäistapahtuma. Koirat kulkivat nätisti ruuhkassa, Luna osan ajasta sylissä, koska koiria flexeissä vilahteli edestä ja takaa, enkä ole täysin varma, etteikö tyttö käyttäisi hampaitaan, jos joku tupsahtaisi yllättäen iholle

Palatiin vielä Fiskarsiin (kun putiikin aukesivat puolen päivän aikaan) ja koirat pääsivät toisen kerran koirapuistoon, joka oli n. 500m päässä hotellilta.

Nautiskelua, niin harvinaista herkkua vapaana temmeltää

Oletteko käyneet Fiskarsissa, mitä piditte?

Synttärionnittelut 5-vuotiaille!

B-pentueeni täytti tänään 5 vuotta. Synttärionnittelut jokaiselle!

Viimeisimmät kuulumiset kaikista:

Helmi viihtyy lapsiperheen arjen hulinassa.
Ässä nauttii pitkistä metsälenkeistä ja on äidin silmäterä.
Piki asuu Lontoossa! Ja tulee hyvin juttuun lasten kanssa.
Milo nauttii auringossa pötköttelystä ja etenkin uimisesta.
Sky harrastaa intohimoisesti ainakin agilitya, rallytokoa ja noseworkia.
Luka ulkoilee paljon ja kulkee metsässä mukana.

Mitä muuta koirille kuuluu? Laittakaa kuvia tulemaan, jos helposti löytyy :) Pus pus!

Ruoka-aikaan paikalla ;)

Höpöläiset

Viime viikolla oli upeita auringonnousuja

Nemo on ihan höpöläinen, se makaa nyt poikittain sohvalla mun jalkojen päällä ja kellahtaa välillä selälleen katsoen mua ja heiluttaen häntää. Eihän tollaista voi kukaan vastustaa! 

Aamulenkillä Pyhäjärven rannassa

Näsinneula häämöttää

Keli kohdillaan

Mulla oli melko vauhdikas viime viikko ja koirat olikin sitä enemmän seuraa vailla. Pelkät pidemmät lenkit ja luut ei rauhoittanut, joten annoin niille erilaiset älypallot toiselle häkkiin ja toiselle vapaana. Sitten vaihto lelujen ja paikkojen kanssa, kätevää. Lähes koko sunnuntain koirat kulkivat, kun varjot perässä mukana pihan haravoinnissa yms, mutta lopulta illan tullen simahtivat. 

Tänään on taas akut ladattu ja täysi meno päällä... Nemo kirmailee lenkillä niin paljon, kun flexi antaa myöten ja sisällä varastelee edelleen niitä sukkia tai mitä milloinkin keksii ;) Luna sen sijaan nuuskuttelee ympäriinsä ja kyttää pöydällä olevaa lelulaatikkoa pallon toivossa. 

Ihanaa, kun on kuivaa

Parhautta parsoni mutkassa

Toinen höpöläinen, söpöläinen

Koirat kulkevat jälleen lähes joka paikassa mukana mm. auton imurointi ja pesu reissulla, tallilla, kauppareissulla, noutoruokaa hakemassa jne. Autossa on ollut jo pitkään aktivoituna asetus, että yhtä nappia painamalla saa hälärit pois päältä eli jos koirat jäävät parkissa olevaan autoon odottamaan hetkeksi ja protestoivat haukkumalla, niin koko auto ei ala huutamaan. Tää on hassu ilmiö koirilta, sillä vuosia matkustivat auton perässä ihan äänettä, mutta tätä nykyä se on ilmeisesti sen verran harvinaisempaa herkkua, että kierrokset nousee välittömästi, jos eivät pääse heti mukaan. 

Nemo joka puuhassa mukana

"Hetkonen, onkos täällä joku yllätys mulle"

"Ja mikäs tää sitten on, kenties jotain syötävää?"

Lunakin aiheutti pieniä sydämentykytyksiä, kun puolikas possunkorva jäi jumiin sen takahampaan taakse. "Kouristeli" jotenkin erikoisesti ja kaapi tassuilla maanisena suutaan. Hetken päästä selvisi, että henki kyllä kulki, mutta ärsytti, kun ei saanut sitä irti ja toimi, kun eteenpäin kelatussa filmissä. Verta tuli reippaasti ja tassut olivat ihan punaiset. Onneksi mies oli kotona ja lopulta sai irrotettua palasen kääntöpihdeillä. Hurjan näköinen tilanne ja taitaa noi possunkorvat(kin) olla pannassa meillä jatkossa. Nemo samaan aikaan hotkaisi omansa liian isona palana ja maha kramppasi useamman minuutin, kunnes rauhoittui. Huhhuijaa. 

Uudet grip-hihnat Hevoset-messuilta

Muuten täällä on nautittu kevätkeleistä ja nukuttu kevyesti, kun on niin valoisaa. Ihanaa! Tai no, ne kunnon unet tulisi kyllä tarpeeseen ;)

Yökylä ja muita vieraita

Ihanaa, kun on valoisaa ja kevät käsillä. Tuntuu, että pimeimmästä marraskuusta tähän maaliskuun loppuun meni yhdessä silmänräpäyksessä. Sitten taas siitä kun sain pitää Nugaa sylissä, tuntuu olevan pitkä aika, ainakin puoli vuotta. Siitähän on nyt vasta kaksi kuukautta. Sain pian edellisen postauksen jälkeen vastauksen Hattulasta reklamaatiooni. Eipä siinä mitään ihmeitä ollut.

Viime lauantain aamulenkiltä

Kauniita käpyjä

Hyönteishotelli

Nemon kanssa käytiin eilen hampaiden poiston jälkitarkastuksessa ihanalla hoitajalla Sarilla Oivassa. Nemo sai hepulit heti hoitajan nähdessään ja pisti parastaan eli pomppi sekä suukotteli niin paljon, kun ehti. Poika sai taas kehuja käytöksestä ja minä hyvästä hampaiden hoidosta. Hampaiden poistokohdat oli parantuneet hienosti, muutama tikki oli vielä alhaalla kiinni, joten niitä on vahdittava, ettei ruoka jää kiinni. Puruluita saa taas antaa normaalisti ja hampaita harjata, joten eiköhän ne sieltä pian irtoa.

Hatanpään Arboretumissa

Jotain vihreää

Lunalla veto päällä

Rinnakkain

Muuta mukavaa koirilla on ollut:

- Parsonlenkki Ylöjärven harjulla 14 ihmisen ja 16 koiran voimin. Lunalla meni kuppi nurin, kun tajusi lenkin alkaessa kasvattajansa Eijan, jolla oli oma koira hihnassa, eikä päässyt Lunaa moikkaamaan. Tyttö huusi suoraa huutoa pari minuuttia ja muutaman kerran lenkin aikana Eijan äänen kuulleessaan. Lopulta sitten lenkin jälkeen pääsi suoraan kasvattajan syliin ja oli aika liikkis sellaisessa x-asennossa sylissä poski poskea vasten. Vaikea arvata, kuka on Lunan suosikki. Oli ihana nähdä vanha jengi koolla, jotain vuosia sitten lenkkeiltiin viikottain. Nyt tahti on muuttunut kerta vuoteen.

- Mummu oli meillä koiravahdissa arki-iltana. Sehän oli ihan parasta, kun saivat kaikutella sohvalla vierekkäin. Luna huusi myös mummun tullessa ovesta, pientä jälleen näkemisen riemua ja Nemo tietysti hepuloi juoksemalla ja hyppimällä. 

- Viikonloppuvieraana yökylässä oli lapsuuden ystäväni, joka rapsutteli molempia estoitta, lenkitti Lunaa ja piti sylissä Nemoa. Luna vinkui taas perinteisesti aamulla, kun olisi halunnut vieraan viereen yläkertaan. Onneksi vieras ei siihen herännyt. 

- Koirat pääsivät tallille mutalenkille ja joutsenia ihmettelemään.

- Kaverini oli koiravahdissa arki-iltana, kun itse menin hallille kannustamaan Tapparaa. Aina yhtä riemastuttavaa, kun vieraita tulee kotiin...

Tässäkin kelissä on jotain kaunista

Sorsien tarkkailua

Yritin muuten ilmoittautua Nemon kanssa koiratanssin möllikisoihin Tamskille tälle viikonlopulle, mutta kaikki paikat oli täynnä ja jäätiin ekalle varasijalle. Peruutuksia ei ole kuulunut ja hyvä niin, sillä ei olla treenattu yhtään ja rekvisiittakin on vaiheessa. Lupaus oli käydä alkuvuodesta mölleissä, mutta katsotaan, jos nyt tämän vuoden puolella onnistuisi! Niitä tuntuu olevan aika harvakseltaan, joten kaikki vinkit otetaan vastaan! Nyt taas voi ajella vähän kauemmaksikin, kun on valoisampaa.

Koiratanssi tai joku muu aktivointi voisi olla Nemolle paikallaan, sillä tällä viikolla on iltaisin vienyt sukkia... Tänään tarkoituksella tökkäsi käsirasvan yöpöydältä lattialle, hyppäsi perään ja alkoi sen kanssa villinä pyörimään. Ilmeisesti alakulmurien poistosta johtuen ei saanut kunnon otetta pullosta, joten sain sen napattua nopeasti pois ennen, kun reikä olisi ollut putelin kyljessä. Nemo on ollut aina hyvä keksimään ihan omaa kivaa ;)

Mukavaa viikonloppua! Onko teillä suunnitelmia koirien kanssa tai ilman?

Vähäjärven rannalla Pirkkalassa

Katse aurinkoon päin

Futiskentällä vihertää ;)

Antilooppia ei kiinni saa

Nemo ei enää antilooppia kiinni saa (eläinlääkärin sanoin), kun jouduttiin poistamaan molemmat alakulmahampaat ja reunimmainen yläetuhammas. Operaatio meni hyvin ja nyt on muutama päivä kipulääkettä ja pehmeätä ruokaa. Pari viikkoa täytyy suuta putsailla suuvedellä kaksi kertaa päivässä. Tällä kertaa Nemo on antanut hyvin koskea suuhun, kun valmiiksi on ottanut vähän kalkkunaleikettä palkaksi ;)

  

Nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, ettei alakulmurien kolot tulehdu. Niin käy kuulemma herkästi, kun alahuuli on koko ajan kiinni leikkauskohdassa. Nemo sai varmuuden vuoksi suonen sisäisen antibiootin, mikä on pitkävaikutteinen, josko sillä ja puhdistamisella selvittäisiin. 

Veikkaan, että poika piristyy sairausloman jälkeen vielä entisestään, sillä mädäntyneet hampaat tuo tulehdustilan elimistöön (näiden hampaiden ientaskun syvyys oli siis 11mm, kun saisi olla maximissaan 4mm..). Huomasinkin, että söi hitaammin viimeiset kaksi viikkoa ennen hampaiden poistoa. 

Seuraavana aamuna, kun herättiin, niin Nemo kellahti ensimmäisenä selälleen kerjäämään maharapsuja ja sen jälkeen ponkaisia eteiseen häntä heiluen odottamaan lenkille lähtöä. Nukutuksen jälkeen piti ottaa pari päivää rauhallisemmin ja eilen oli outoa, kun Nemon kanssa vaan lyhyttä lenkkiä ja Luna ei suostunut harkitsemaankaan ulos lähtöä. Pihassa kävi nopeasti pariin kertaan, that's it. Kun aloin vetään ulkovaatetta päälle, niin tyttö kipitti salamana portaiden alle maate ja katseli sieltä pää pystyssä, että menkää te vaan, mä en tod ole tulossa :D Onko muita tällaisia räntä- ja vesisadekelin vastustajia?

Luna laatuaikalenkillä

Vähäjärvi, jonka jään poikki koululaiset vielä oikaisi vastarannalle

Odotellaan Nemoa hammaslääkäristä

Luna hoitsu

Täällä on vietetty hiljaiseloa, kun ei mitään koiraharrastuksia ole viikko-ohjelmassa. Viikonloppuaamujen vakioksi on muodostunut aamulenkin ja -palan jälkeen sohvalla pötköttely vierekkäin mun lukiessa kirjoja. Rento tapa aloittaa päivä. Aiemmin en pystynyt ollenkaan jäämään paikalleni aamuisin tai iski uudestaan väsy... 

Lapinniemen kylpylässä poikkeiltiin koirien kanssa, kun mummulla oli vuotuinen lomaviikko käynnissä. Se taisi olla kaivattua puuhaa, niin villinä juostiin kahta kerrosta ja nuuskittiin joka kolo :D Mitään varsinaista tekemistä ei ollut, mutta sukulaisia oli tietty kiva nähdä, vahtia keittiön tapahtumia ja kerjätä rapsutuksia. 

Nemo posettaa

Ja Luna tarkkana

Mummun viekussa

Kaahailija läähättää

Nemo poikkesi uusintakäsittelyssä fyssarilla ja oli jo vetreämpi, joten jatkossa taas parin kuukauden välein moikkaamaan Katia. En olisi aikoinaan uskonut, että agilityssa kisaaminen tuo tullessaan sen, että pari vuotta aktiiviaikojen jälkeen on edelleen syytä käyttää koiraa säännöllisesti fyssarilla/hierojalla. Saa nähdä, jatkuuko vielä agility elämässä. Tylsää, kun ei itse pääse juoksemaan, mutta treenejä pitämään on taas kysytty. 

Kotihuudeilla

Toivotaan lisää aurinkoisia päiviä, vaikka tää viikonloppu onkin esitellyt pelkästään harmaan eri sävyjä!

P.S. Nugan viimeiset viikot on taas tullut puheeksi muutamien koiraihmisten/asiantuntijoiden kanssa ja yllättävää kyllä nuo ammattilaisetkin on olleet kauhuissaan tapahtumien kulusta sekä miettineet, miten rankkaa tuollainen on henkisesti. Eihän sitä oikein itse tajua, että se kuulostaa muidenkin korvaan pahalta, koska muutenkin reagoin koirien ja ylipäätään eläinten oloon niin herkästi. Odotan edelleen vastausta Hattulasta, tänään tulee kuukausi reklamaatiosta. Viime viikolla sain tiedustelun jälkeen kuittauksen, että asia on käsittelyssä. Kattellaan.

Synttärijuhlissa

Lunan 9v synttäreitä juhlittiin tytön mielipuuhassa Tampereen Koirauinnissa. Tuttu paikka meille, jossa vietettiin myös Lunan 6-vuotis synttäreitä. Luna nautti ja piti omaa kivaa eli otti uimaliivin narun suuhunsa kiertäen kehää itsensä ympäri :) Kerran kokeiltiin viedä sitä laitoja pitkin suoraan, mutta eihän siitä mitään tullut, kun tyttö hangoitteli kiemurassa vastaan.

Luna edellä, Nemo perässä

Vähän täytyy haukkua, tottakai :D

Nemon mukaan ottamista mietiskelin etukäteen, kun ei niin välitä uimisesta, mutta tekeehän se hyvää lihaksille. Yllätykseksi Nemo meni itse altaaseen ensimmäisen minuutin aikana ja sitten haki leluja vedestä innoissaan koko puolituntisen. Aika pian oppi, että rampille kannatta tulla suoraan, eikä rampin sivulaudan yli kiipeämällä. 

Toisella lelu suussa, toisella liivin naru...

Nemo niin tohkeissaan

Reissun jälkeen Nemo on vähän kakonut ja pari kertaa oksentanut ilmeisesti pehmeän lihatangon isoja paloja. Olen antanut kaksi puolikasta tankoa kahden viikon aikana. Tänään aloin antamaan sitten tankoparsaa, jos loputkin palat tulisi ulos, eikä karhentaisi mahassa. Nää on aina kurjia tilanteita, kun ei varmaksi tiedä, mitä mahassa on. Nemo kuitenkin oma itsensä hepuleineen kaikkineen :)

Kun Nemosta kuoriutui vesipeto

Videon lopussa perinteinen perheriita ;D Tuolla olo ei ole mitään kovin rentouttavaa, kun Luna on niin kierroksilla ja pitää meteliä. Nemoa saa sitten varoa, ettei telo itseään riehuessaan. 

Itselle lähinnä muistiin, ettei se ikävä Nugasta ole vielä kunnolla helpottanut. Mulla on horjunut perusluottamuksen tunne ja olen joutunut miettimään elämää vähän uudelleen. Vaikka jotkut arkiset asiat on helpottuneet, niin suunnitelmat tulevasta on erilaiset mm. omakotitaloon ei ole tällä hetkellä tarvetta. Huomaan myös, että välillä vaan ei kiinnosta, enkä innostu asioista samanlailla, kun tavallisesti. Ulospäin kuitenkin urheasti hymyilen (kuten aina), pystyn puhumaan Nugasta itkemättä ja välillä menee pätkiä kevyemmin. Lisäksi huomaan, että pienempi tai isompi vastoinkäyminen saa mut pois tolaltaan ja samoihin syviin vesiin, kun kuukausi takaperin. Nyt ei auta, kun aika ja hengittäminen. Eiköhän tää ole ihan normaalia. 

Heitä jo! Ei tässä ole aikaa hukattavaksi :)