30 vuotta ystävinä -reissu Tallinnaan

Lokakuussa aurinkoinen Tallinna oli piristysruiske pimeään! Lähdettiin kolmen yön reissuun 30 vuotta ystävinä -teemalla :) Lapsuudenystävä on kuin sisko ja löytyi silloin kymmeniä vuosia sitten ala-asteelta samalta luokalta. Reissu muodostui siis aivan meidän näköiseksi, vauhtia ja vähän vaaratilanteitakin mahtui matkaan ;)

Päivä 1

Reissufiilis alkoi heti, kun laittoi työpaikan oven kiinni ja suuntasi kohti Tampereen rautatieasemaa. Juna on itselle paras tapa matkustaa, koska meno on tasaista, pystyy lukemaan (toisin, kun autossa tai bussissa) ja pääsee tarvittaessa jaloittelemaankin. Myös eväät kuuluu junatunnelmaan.

Vastaava Tallinnan reissu oli tullut tehtyä ennenkin, joten Helsingin rautatieaseman pääovien edestä oli helppo hypätä raitiovaunuun nro 7 (myös 6T), joka vei noin vartissa Länsiterminaaliin. Siellä sitten haettiin liput Ikaalisten matkatoimiston (käytän nykyään aina tätä pirkanmaalaista matkatoimistoa, koska hinnat ja palvelu erinomaista!) luukulta ja käveltiin suoraan laivaan ilman mitään ruuhkaa, kätevää! Laukut vietiinn säilytykseen 3,5h laivamatkan ajaksi, hinta säilytykselle  1€: kaksi laukkua ja kaksi takkia.

Merimatka menikin joutuisasti ravintolassa kuulumisia vaihtaen ja menneitä muistellen. Juuri Silja Europa laivaan liittyy lukuisia muistoja 9. luokalta, eri kaveriporukoista, abiristeilyltä ja olen ollut joskus työharjoittelussakin laivalla parin viikon ajan. Ravintolassa oli pientä säätöä, koska hampurilaiseni oli huonolaatuinen ja niinpä palautin sen keittiöön (ekaa kertaa elämässäni!) ja tilasin ceaser-salaatin tilalle. Myöhemmin myös huomattiin unohtaneemme kännykän ja Silja Linen kortin ravintolaan... Oli hieman noloa käydä niitä kyselemässä, mutta tallella oli. Alkoholilla ei ollut vaikutusta asiaan, vaan kerta kaikkiaan puhuttiin niin suut vaahdossa, ettei huomattu ja me ei kumpikaan koskaan unohdeta mitään mihinkään.

Alkumaljat laivalla

Jälkiruoka

Selfietime

Tallink Spa & Conference hotellilla

Olimme saaneet Tallink Spa & Conference hotellista suosituksen kaverilta. Hotelli oli kolmen tähden perushotelli ja allasosastolla oli mukava rentoutua sekä virkistää päivän mittaan puutuneita jalkoja. Hotellin sijainti oli noin 5 minuutin kävelymatkan päässä vanhan kaupungin kaduista ja laivan tullessa D terminaaliin, kävelymatka oli noin 15 minuuttia A terminaalille, jonka edessä hotelli sijaitsi. Suosittelisin hotellia lasten kanssa matkustaville juuri kylpylän vuoksi ja Merimuseokin näytti olevan lähellä.

Päivä 2

Hyvän aamupalan jälkeen lähdimme kävellen hotellilta päämääränä Kristiine kauppakeskus, jonne kävelee vanhan kaupungin keskusaukiolta noin 20 minuuttia. Ensimmäinen etappi oli heti hotellin oikealla puolella oleva rakennelma. Tämä jäi arvoitukseksi, mikä paikka on ollut aikoinaan?

Kipuamista

Makea maisema merelle

Vanhaa kaupunkia

Pastillinvärisiä taloja

Tallinnan ihastuttavat kukat

Virossa kylään mennessä viedään aina kukkia

Torni ja kaksi kirkkoa

30 vuotta ystävinä

Vanhassa kaupungissa kierreltiin hetki ja poikettiin muutamaan tuttuun kauppaan sekä suunniteltiin tulisiaisostoksia. Kristiinessä kierreltiin suurin osa kaupoista läpi, mutta ostoksia tehtiin maltilla. Tällä kertaa Terranovasta löytyi parhaat kotiinviemiset ja tuliaiset, myös Sinsay oli piristävä uusi tuttavuus. Kierroksen jälkeen iski jo nälkä ja niinpä haimme kauppakeskuksen Prismasta välipalaa, jotta jaksoimme lähteä patikoimaan kohti uutta Telliskiven aluetta, josta oltiin saatu ravintolasuositus. Kristiineltä meni lähes suora tie alueelle ja matkan taittoi jalan 20 minuutissa. 

Pistaasipähkinäkakku

F Hoone ravintola oli mieleinen! Tilasin falafelia quinoa-salaattilla pääruoaksi, lasin viiniä, jälkiruoaksi pistaasipähkinä-kerma-juustokakun (menee muuten mun jälkiruokien top 3 listalle!) ja kahvin, joiden hinnaksi tuli yhteenä noin 15€. Tunnelma oli rento, vähän roso-romanttinen ja palvelu mutkatonta. Tai olihan meillä hieman säätämistä, kun englannin kielen taito ei ole priimaa, mutta tultiin kuitenkin pienten takeltelujen jälkeen joka kerta ymmärretyksi ;) Palvelu nyt ei Virossa useinkaan yltä edes Suomen tasolle, joten en sitä lähde kehumaan, mutta kun oli siihen asennoitunut, niin tämä oli ok. Kokeilemisen arvoinen paikka! Kaksi tuntia vierähti leppoisasti sadetta paossa. Viereiseen pöytään tuli muuten paikallinen nuori pariskunta, joilla oli suloinen musta corgi mukana!

Kauppahallin henkinen, lähellä linja-autoasemaa

Ruoan jälkeen päätimme vielä hieman kierrellä Telliskiven alueella, jossa oli taideteoksia, graffitteja ja monia erilaisia käsityö- sekä sisustusputiikkeja. Löydettiin myös paikallinen kirppari, jonne kiivettiin portaita kaksi kerroksisen talon ylimpään kerrokseen. Telliskivellä on kuulemma lauantaisin isompi kirpputoritapahtuma ja kesäaikaan useamminkin.

Telliskiven alueelta kävelimme vielä kauppahallin tapaisen torialueen läpi, linja-autoaseman ohi (hieman hämärän näköinen paikka iltapimeällä) ja pääkatuja pitkin vanhan kaupungin muurille, josta tupsahdimme hetken päästä hotellille. Kävelykilometrit eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä haimme vielä kaupasta iltapalaa hotellihuoneeseen. Noin 10h seikkailun päälle kävimme rentoutumassa kylpylässä ja loppuilta kului höpöttäen huoneessa. 

Päivä 3

Olin jo aamupalalla innoissani, kun suunnitelmissa oli lähteä jälleen kiertelemään kaupunkia ja kaupoille. Mitä kaikkea kivaa päivän seikkailu toisi tullessaan ja ylipäätään fiilis siitä, että kerrankin on kaveri, joka jaksaa loputtomasti kävellä ja hypistellä vaatteita yms! Miehen kanssa täytyy ottaa vastaavassa tilanteessa huomattavasti rauhallisemmin ;) Ensimmäinen etappi oli juuri remontoitu Kauppakeskus Nautica D-terminaalin edessä. Keskus oli tunnissa parissa kierretty ja löytyi samoja kauppoja, kun Kristiinestä, joten saatiin kätevästi täältä ne tuliaiset ja joululahjat, josta ei ollut löytynyt kokoja tai mitä oltiin jääty muuten miettimään edellisenä päivänä.

Punnitaan mekkovaihtoehtoja

Kahvitauko Rost kahvilassa

Matka jatkui kohti Viru keskusta, mutta matkalla poikkesimme edellisiltä reissuilta tutuksi tulleeseen Rost kahvilaan, jossa on simppeli ja mutkaton tunnelma. Valikoima on pieni, mutta niin suussasulavia leivonnaisia. Suosittelen tuota kuvassa näkyvää suolaista bagelia, jonka sisällä juustoa.

Kahvilan kanssa samaan Rottermannin kortteliin oli tullut paljon uusia kauppoja mm. Stradivaius, Bull & Bear, Bershka jne. Poikettiin myös Kalevin karkkikaupassa, josta tehtiin pieniä löytöjä pukinkonttiin ja hinnat mm. suklaalevyille oli edullisemmat, kun paikallisissa kaupoissa tai laivan Tax Free osastolla. Suosittelen lämpimästi, sillä perinteisen karkkikaupan tunnelma on ihastuttava ja silmiä hivelevä. 

Itse Viru keskuksessa ei ole itselle paljona nähtävää, mutta Mohito vaatekaupassa on aina kiva poiketa ja lemmikkikaupassa, jonne kulku rakennuksen kivijalasta. 

Viehättävää vanhaa kaupunkia

Kaunis

Kauppakierrosten jälkeen mentiin hotellille vaihtamaan vaatteita illallista varten. Ei oltu tehty pöytävarausta, joten kierreltiin vanhaa kaupunkia ja punnittiin ravintolavaihtoehtoja. Päädyttiin lopulta Peppersack nimiseen perinteiseen ravintolaan, jossa oli erinomainen ruoka ja palvelu, mutta Suomen hinnat. 

Iltateet nautittiin vielä tunnelmallisessa kahvila/leipomo Rukisissa

Päivä 4

Italialaisen ravintolan jälkkäri juustolautanen kahdelle

Kotiin lähtö päivänä mentiin aamupalalle jo aiemmin, jotta vältyttiin ruuhkalta ja ehdittiin vielä nauttia rauhassa aamusaunasta sekä uimisesta. Suunnitelmissa oli reissun aikana käydä hoidoissakin, mutta sopivaa aikaa ei saanut.

Laivalla tehtiin heti ensimmäisenä tuliaisostokset ja sen jälkeen istuttiin pitkällä kaavalla italialaisessa ravintolassa. Kotimatkaan meinasi tulla mutkia, kun Helsingissä oli Mannerheimintie suljettu ilmasto-marssin vuoksi, joten raitiovaunut eivät kulkeneet juuri laivan satamaan saapumisaikaan. Rautatieasemalle selvittiin kuitenkin ajoissa ja vihdoin pääsi taas junaan chillailemaan hyvän kirjan kanssa <3 

Tallinna toimii joka kerta lähimatkakohteena, helppouden ja edullisemman hintatason vuoksi. Suosittelen pientä irtiottoa arjesta!

P.S. Reissun jäljiltä on jo puolet joululahjoista plakkarissa! Aiempina vuosina en ole löytänyt Tallinnasta juurikaan lahjoja, mutta nyt kun tiesi, mitä sieltä kannattaa hankkia, niin panostin niihin. Lapsille en ole löytänyt sen edullisemmin leluja tai pelejä, mutta aikuisille löytyy vaatetta, paperitavaraa ja hemmottelujuttuja.

Upeita syyskelejä

Oho, kolme viikkoa on vierähtänyt edellisestä blogitekstistä! Koirien kanssa on nautittu upeista aurinkoisista syyskeleistä pitkien lenkkien kera. Tälle viikolle sääennuste näyttääkin hyytävää sadetta ja ehkä jopa lunta, kääks...

Kotikulmien lisäksi on ulkoiltu ainakin Ylöjärven harjulla ja kauppareissujen yhteydessä Tampereen Koivistonkylässä ja Pirkkalan Toiviossa. Jännästi koirat väsyvät helpommin, kun saavat oudommalla alueella nuuskutella ja kirmailla.

Upeat syyskelit

Virtaa meillä onkin piisannut ja sen takia on käyty jokaisen kanssa erikseen laatuaikalenkeillä ja otettu erilaisia tottelevaisuus, rallytoko ja koiratanssi muuvseja. Hauskaa, kun Nemon kanssa kaikkia voi sekoittaa keskenään ja näin ollen nostaa vaatimustasoa. Sen verran laaja temppuarsenaali pojalla on! Lunan ja Nugan kanssa on menty vähän kapeammalla temppukirjolla, sillä esim. koiratanssiliikkeet saa Lunan komentamaan mua haukkumalla, kun namia tulee liian harvakseltaan ja temput on liian tylsiä/hidastempoisia. Muita aktiviteetteja on ollut lelujen kanssa peuhaaminen yksitellen yläkerrassa, karvalankamatolta nappuloiden etsintä ja luiden kaluaminen. 

Nuga on ollut vakkarina tallilla mukana ja muutaman kerran joutunut tovin odottamaan auton perässä, kun olen päättänytkin lähteä maastoilemaan hevosella selästä käsin. Harmi, kun ei ole koskaan ollut sellaista tallia, jossa koirat voisivat juosta hevosen mukana maastossa. Tälläkin tallilla ratsastetaan pääasiassa hiekka-autoteillä.

Sänkipellolla on kelvannut mennä

Maalaismaisemaa ja joka pellolla joutsenia (ei näy kuvassa)

Lenkin jälkeen odotetaan evästä

Eilen käytiin kuitenkin koko perheen voimin tallilla ja olipas se ihanaa pari tuntia ulkoilla kirpsakassa säässä! Mieheni meni hevosen selkään ja käveltiin ensin pidempi lenkki lähiteillä, jonka jälkeen paineltiin sänkipellolle, jossa pääsi ravaamaan ja laukkailemaan. Koirat tonkivat sillä välin peltoa, mahtoi olla hyvät hajut pieniin kirsuihin. Ruoka, sauna ja koirilla uni maistui ulkoilun päälle.

Mies ratsailla

Takaisin päin tallille

Luna ja Nuga muuten pyytävät kilpaa pihaan ja juoksevat suoraan kurkkimaan terassin alle... Siellä taitaa pari myyrää myllertää. Nuga etenkin on aivan villinä, kun on saanut kilpirauhaslääkkeen vuoksi voimansa ja energiansa takaisin. Pojan olemus on muutenkin muuttunut kokonaan, selvästi hoikempi ja jäntevämpi, kova touhottamaan, kirmailemaan, hyppimään ja pusuttelemaan. Varsinkin silmistä huomaa, että ilme on tyytyväinen ja seesteinen.

Porkkanan jako

<3

Kiltisti odotetaan

Tälle viikolle on koirille mukavasti ohjelmaa tiedossa: mummu tulee yhden illan hoitajaksi, Nuga käy kontrolli verikokeissa ja Nemon koiratanssin jatkokurssin viimeinen tunti on sunnuntaina (toka viimeiselle kerralle en päässyt omien kiireideni ja autottomuuden vuoksi). Lauantaina muuten käydään koiratanssin SM-kisat Ylöjärvellä ja suunnitelmissa on lähteä ensimmäistä kertaa katsomaan sen lajin kisahumua.

Tulin juuri kolmen yön reissulta Tallinnasta ja kerrankin uskalsin ostaa koirille tuliaisia sellaisia kasvipohjaisia dentastixejä, jotka oli vähän pehmeämpiä, kun Suomessa irtotavarana myytävät. Pojat hotkivat omat herkkunsa ja oksensivat seuraavana yönä niitä palasia... Luna ei oksentanut, veikkaan siksi, että malttaa pureskella paremmin luut ja muut. Mutta ei kannata uskaltaa jatkossa ostaa, kun aina siinä käy näin. Liian hyviä herkkuja selvästi.

Mummu kävi kylässä <3

Ja todellisuus, ihan tärähtänyttä meininkiä...

Mukavaa viikkoa!

P.S. Seuraavassa postauksessa voisin vinkata, mitä kivaa löydettiin jalkaisin Tallinnasta tällä kertaa. Kilometrejä kertyi mukavasti ja jokainen aamu oli uusi seikkailu. 

A-, B- ja C-pentueesta edustajat paikalla

Hip hei, syyskuu meni nopeasti ja se oli koiraharrastus painotteinen. 

 

Vuorostamme päästiin Nemon kanssa Match Shown Ylöjärvelle Eläinavustajat ry:n järjestämään tapahtumaan. Kevään ja kesän mittaan mätsäreitä katselin, mutta ne päivät, kun olisi sopinut, niin tarjolla ei ollut veteraanikehää. Nyt vihdoin onnistui ja Nemo nautti, sen häntä heilui koko ajan kehässä! Poika on sen oivaltanut, että näytelmät on helppoa palkkaa, seisoo vaan paikallaan, niin nameja ja kehuja satelee. Veteraaneja oli neljä ja kaikki palkittiin, Nemo oli se neljäs sinisellä nauhalla ja kaikista riehakkain ikäisekseen ;) Tuomari kommentoikin, että on kyllä pirteä veteraani ja hienot hampaat sekä leikitti poikaa kehässä <3

Muille Eläinavustajien mätsäriin menijöille tiedoksi, että halli on pieni ja siellä todellakin kaikuu eli ensikertalaisille varmasti jännä paikka. Sisäämeno aukossa on monta metriä pitkä ritilälattia, josta en ainakaan omien koirieni antaisi kävellä, ettei tassut mene rikki. Sivusta pääsee kyllä lattiaa pitkin, mutta tapahtumassa ihmiset jonottivat siinä reunassa ilmoittautumiseen, joten siitä oli ihan turha kuvitella menevänsä koiran kanssa. Nemon pystyi toki kaappaamaan kainaloon ritilän yli, mutta toista se on ison koiran kanssa. Aikamoinen hulina paikalla oli, mutta kehät alkoivat melkein ajallaan ja meidän osuus oli vartissa ohi. Tehtiin vielä pieni lenkki ja Nemo sai suoraan palkintopussista herkkuja, tottakai. 

Nemo kasvattitapaamisessa, kuva Juha Martinmaa

Lauantaina treffattiin Finding Nemo's kennelin kasvattieni kanssa Pirkkalan Koirakerho Piskien kentällä. Lajitutustumisena oli koiratanssi, agility ja näyttely. Tanssipätkässä kerroin lyhyesti koiratanssin idean ja kokeiltiin erilaisia temppuja mm. koira pyörii itsensä ympäri, pujottelee jalkojen välistä liikkeessä sekä kahdeksikkoa paikallaan ja kiertää ihmisen ympäri. Mukavasti jokainen koirakko sai tehtävistä kiinni ja jokunen taisi innostuakin lajista, jossa voi esitellä juuri niitä oman koiran parhaita puolia, niitä juttuja, mitä se mielellään tekee. Itse sain tempuilla samalla Rostin 9kk kanssa ja komeasti tuli namin perässä kaikki, mitä keksittiin tehdä. 

Jade ja Rosti (C-pentue) odottelee kavereita

Ansku (A-pentue) saapuu vauhdikkaasti mestoille, Ässä (B-pentue) ihmettelee äidin menoa

Rosti tarkkana, kuva Juha Martinmaa

Naru solmussa kahdeksikkoa tehdessä, kuva Juha Martinmaa

Ässä herkuttelee, kuva Juha Martinmaa

Agilityssä meillä oli rengas, pari hyppyä ja putki. Mukavasti kaikki koirat lähti pala palalta tekemään vauhdikasta juoksusuoraa. Viimeisenä otettiin vielä näyttelytreeniä eli seisomista paikallaan, kehässä juoksemista, pöydällä kopelointi ja hampaiden katsominen sekä jokainen vuorollaan edes takas. Sopivissa väleissä aina kahviteltiin ja höpöteltiin. Aikaa kului kaksi tuntia. Kelikin suosi, koska oli kuivaa ja aurinko pilkahteli. Kotiin viemisinä kaikki saivat lelu-herkkupussukat ja perheen pienimmille oli omat ruusukkeet, kun niin hienosti viihtyivät tapahtuman ajan ulkosalla. Oli niin ihana nähdä teistä jokaista: Ässä, Rosti, Jade ja Ansku <3 Menossa mukana oli myös Nemo mieheni ohjaamana. 

Ansku lentää, kuva Juha Martinmaa

Vauhtia piisaa :)

Rosti renkaalla, kuva Juha Martinmaa

Rosti 9kk osaa jo

Ässä tarkkana menossa namilätkälle

Vauhtia myös Ässällä

Sunnuntaina ajeltiin ystävän kanssa Lohjalle parsoneitten erikoisnäyttelyyn eli erkkariin, jossa oli reilu 200 parsonia! Finding Nemo's Frosty the Snowmanin eli Rostin kehädebyytti oli junioriluokassa (ikää juuri 9kk 2viikkoa). Kehässä oli mennyt hyvin ja arvostelu oli hieno, tuloksena H. Hienoa Mari, kun uskalsitte lähteä näyttelyyn ja huomaa, että olette treenanneet! Tällä tuomarilla ERIt oli ollut tiukassa, vain 5 koiraa oli 27:stä saanut ERIn. Päivä meni mukavasti kavereiden ja tuttujen kanssa höpötellessä, kehiä seuratessa, kahvitellessa ja arpajaisiin osallistuessa. Kiitos Hanna seurasta, oli ihana jutella koirien ja tyttöjen juttuja <3 

Rostin arvostelu vielä tässä (osassa näyttelyistä arvostelut näkee nykyään suoraan netistä!):

good head, good lenght of neck, nice shoulders, expandable ribcage, would like muzzle to be little shorter, lovely double coat, but starting to lose it, normal testicals, movement is lively, tuomari RODEN GEOFFREY

A-pennut päivänsankareina

Syksy on meillä yhtä juhlaa: tänään synttäreitään viettää 7-vuotias Nuga (Finding Nemo's Anselmi)! Onnea myös Ansku siskolle (Finding Nemo's Annastiina) <3
  

Tasan seitsemän vuotta sitten minusta tuli yhtenä yönä kasvattaja. Seuraavana päivänä tehtiin asuntokaupat ja muutto oli edessä A-pentujen ollessa kolmeviikkoisia. Pienessä pajukorissa fleeceen käärittynä matkasivat pienet uuteen kotiin pakettiauton etuosassa lämpöjen huutaessa täysillä. Hyvin kotiutuivat uusiin kuvioihin pennut, äitinsä Luna ja isänsä Nemo! Seuraavat seitsemän viikkoa oli täyttä hulinaa, kun koko pieni perhe telmi, minkä kerkesivät tai no, Nemo isä enimmäkseen piti vaan jöötä sohvalla muille. Luna leikki pentujen kanssa aivan tohkeissaan ja välillä tuntui, onko meno jo liian villiä, kun heitti pedissä kuperkeikkaa niiden päälle ja hampaat kävi, mutta tulihan niistä naskaleista takaisinkin päin ihan riittämiin ;) Terrieripainia parhaimmillaan! 10-viikkoisena Ansku sitten kotiutui Martinmaan perheeseen, sopivasti jouluksi kotiin <3 Hetken ihmettelimme hiljaisuutta, kun ei ollut enää kahta samanikäistä tenavaa retuuttamassa leluja. Haikeeta, mutta samalla helpottavaa :)

Nuga tänään lenkillä

Viikko sitten alkanut kilpirauhaslääke on jo vaikuttanut Nugan oloon positiivisesti! Tiistaina huomasin lenkillä, että kulkee oikein reippaana edessä, ravi on energistä ja laukkaileekin vauhdikkaasti. Lisäksi on alkanut taas hyppelemään vetreämmin mm. sohvalle. Lelujen kanssa hössöttää vähän liiankin innokkaana ja pusuja satelee <3

Throwback syyskuu 2011:

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Mukavaa sunnuntai-iltaa! Täällä on vietetty tapahtuman täyteistä synttäriviikonloppua ja kun edellisestä postauksesta on vierähtänyt useampi viikko, niin päivitetäänpä kuulumiset ranskalaisin viivoin:

 

- Syntymäpäiväni tänään starttasi aamuvarhain Nemon ja Nugan kanssa tallilla. Luna jäi isin viereen jatkamaan unia. Tehtiin pieni maastolenkki Tahdin kera ja pojat pääsivät pihattoon vielä hevosen kanssa rouskuttamaan leivän kannikat. Saivat myös reissussa silityksiä ja rapsutuksia osakseen hevosen omistajilta, voi sitä riemua. 

Tallilta sain kotiin viemisiksi synttäreitten kunniaksi aivan ihanan kotimaisen 20kpl ruusukimpun, jonka väri on cupcake! Näitä kotimaisia Ali-Marttilan ruusuja saa myös ainakin Kangasalan ja Koivistonkylän Prismoista. 7kpl:n ruusukimpun hinta on kyllä korkeampi, kun muilla ruusuilla, mutta tokihan kannatetaan ainoata suomalaisten ruusujen kasvattajaa! <3 Nämä ruusut sitä paitsi kestää pitkään, ainakin kaksi viikkoa kauniina maljakossa. 

Ruusujen väri on cupcake

Päivä jatkui Nemon koiratanssitreeneillä, jossa otettiin kaksi lyhyempää pätkää. Ensimmäisen menin itsekseni, kun sovitin tanssiohjelman liikkeitä musiikin tiettyihin kohtiin. Itsekseen meno on aina nopeampaa, kun koiran kanssa, jotenkin sitä vaan kiiruhtaa huomaamattaan... Pääsin myös improvisoimaan, kun sitten koiran kanssa ensin oltiin jäljessä ja sitten oltiin aikaisessa, joten pakko oli keksiä jotain toimintaa väliin. Sekin on oma taitonsa, ettei jäädy, kun ohjelma ei menekään täysin suunnitelman mukaan (täähän on muuten sama, kun jossain isommissa juhlissa, täytyy aina olla takataskussa pari varaohjelmaa tylsien hetkien varalle). Nemo oli taas täysillä mukana ja ope sanoikin, että poika osaa jo ohjelman alun, joten tylsistymisen välttämiseksi seuraavalla kerralla aletaan hiomaan ohjelman loppuosaa.

Päivän aktiviteettien jälkeen lähdimme vielä Ideaparkiin juhlistamaan synttäreitä kahvin, donitsien ja pienen shoppailun merkeissä. Kerrankin kuljettiin yhtä matkaa joka liikkeessä ja mies tekikin hyviä vaatelöytöjä, jossa sain toimia makutuomarina. Itselleni lähti mukaan farkut ja alusvaatteita. Lisäksi olen saanut kaksi ihanaa korttia, mustikkapiirakkaa ja uuden Nokian kännykän mieheltäni. Iso kiitos kaikille, teitte päivästäni ihanan!

Viikonlopun aamupalapöydässä perinteiset päikkärit

- Lauantaina sain toimia Karhen koulun Match Shown tuomarina pienille pennuilla ja aikuisille. Pentuja oli ilmoittautunut sen verran, että kaikki saatiin palkittua. Aikuisia koiria olikin sitten enemmän ja 8:lle sain antaa palkinnot. Kaikki lapsiosallistujat ansaitsevat kyllä kunniamaininnan, niin hienosti esitettyjä koiria! Päivä jatkui ystävän kanssa kahvitellessa ja lopulta koti-illalla kahden hyvän ruoan, leffan ja saunan kera. 

Arvaa, missä on mun paikkani... ;)

- Perjantai-iltana oli vuotuinen Pirkkalan Koirakerho Piskien epävirallinen agilitykilpailu, johon olin tehnyt valmisteluja viikon mittaan useampana päivänä. Kuinka siinä aina onkin niitä liikkuvia osia: ratapiirros, lähtölistat, talkoolistat, sihteerinlaput, palkintojen hankinta ja pussitus, tarvittavien tarvikkeiden pakkaus (kynät, teipit, sekuntikellot, pilli jne), uusien säkäluokkien rimojen korkeudet ylös jne. Viime hetken peruutuksia tuli, joten ilta mentiin pienellä porukalla hyvässä hengessä ja jokainen sai palkintopussin lähteissään. Oli mukava jälleen harjoitella tuomarin hommaa. 

- Torstaina käytiin Nugan kanssa eläinlääkärissä, kun pojalla oli erinäisiä pieniä vaivoja: pöhöttynyt olemus, hieman ylipainoa tiukasta ruokinnasta huolimatta, harventunut karva ja ponnistusvoimattomuus, ei enää suostu hyppäämään auton perään. Oivan eläinklinikan tuttu ihana Saila tutki pojan perin pohjin, otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, kuunneltiin sydän, ultrattiin sydän, maha ja eturauhanen sekä kopeloitiin selkä ja jalat. Vahva epäilys oli kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja seuraavana päivänä labratulosten tultua se oli selvä. Nugalla on kilpirauhasen vajaatoiminta, johon saa nyt ruoan mukana aamuin illoin puolikkaan tabletin kilpirauhashormonia. Kuukauden päästä otetaan kontrolli verikokeet ja katsotaan, onko lääkkeen määrä sopiva. Humoristinen yksityiskohta on se, että jos lääkkeen määrä on liian suuri, niin koirasta tulee erittäin vilkas... Tota joo, Nuga on jo tällaisenaan ihan tarpeeksi vilkas hassuttelija! Onneksi löytyi syy ja muut verikokeen tulokset näyttivät olevan hyvät ja raja-arvoissa. Nyt toivotaan, että pienen pojan olo alkaa helpottua pian <3

Samaisella reissulla tehtiin vanhoilla kotihuudeilla Pirkkalan Vähäjärvellä lenkki. On se vaan kaunista aluetta järven ympärillä, vehreää ja luontoa. Silmä lepää. 

Nemon lapsuudenkoti taustalla (aikamoinen remppa tehty julkisivuun)

Vähäjärvi siintää takana

Luna haaveilee uimisesta... ja sorsista. Samassa paikassa sai ensikosketuksensa veteen noin 8-vuotta sitten

- Maanantaina saatiin kaveri Martti parson meidän kotihuudeille lenkille ja sekkailtiin Pirkkahallin lenkkipoluilla tunnin verran. Mulla käsissä pojat ja Hannalla Martin lisäksi Luna. Kivasti meni, joskin pientä alkuinnostusta oli havaittavissa. 

- Edellisellä viikolla meillä oli agilityn vapaaharkan viimeinen kerta ja Nemo oli jälleen vauhdissa. Tällä kertaa ei tainnut mitään haaveria sattua, mutta olin tyytyväinen, että kurssi loppui siihen. Tuntui, että joka viikko poika oli enemmän ja vielä vähän enemmän kierroksilla... Toka viimeisellä kerralla jätettiinkin suosista agility väliin ja otettiin vaan tanssiharjoituksia kentällä. Ajattelin, että saa poika laskea kierroksia ja minimoidaan loukkaantumisen riski. Nemollahan ei ole koskaan viikko riittänyt agilityn kierrosten laskemiseen ja joka toinen viikko treenitahti olisi ollut sopiva.

Nemo odottaa vuoroaan

- Syyskuun ekalla viikolla 6kk:n ikäinen collie Penni kävi kanssa tutustumassa agilityn saloihin. Rohkeasti sujahti putkeen ja hypytkin lähti sujumaan jo kahden yli namilätkälle, fiksu poika saatu sukuun :) 

- 9.9. Paraisten pentunäyttelyssä Sandi (Finding Nemo's Santa Baby) yllätti iloisesti olemalla ROP-pentu ja saaden KP ruusukkeen sekä hyvän arvostelun. Parsonpentuja oli ollut yhteensä neljä kehässä. Onnea Sandille ja perheelle <3 Olen teistä ylpeä! Kaunis ja raamikas tuo tyttö on!

Aamulenkin varrelta

Siinä meidän syyskuun alkupuoli kiteytettynä. Vielä tuleva viikko on täyteen buukattu, mutta sitten lokakuussa otetaan jo rennommin, vaikka kaikkea kivaa puuhaa on loppuvuoteen luvassa. Se on tärkeää, että jaksaa taas pimeää aikaa. Oma tunnelmansa kyllä aina syksyssä on, kun lenkin jälkeen saa käpertyä sohvalle viltin alle, laittaa villasukat jalkaan, juoda lämmintä ja polttaa kynttilöitä. 

Tunnelmallista syyskuun viimeistä viikkoa! <3

Kauniita auringonnousuja/laskuja on nyt nähty lähes päivittäin

Taivaan kuviot

P.S. Meillä töissä on osallistuttu valtakunnalliseen kävelykilometrikisaan syyskuun ajan ja ylös tulee laittaa päivän aikana ulkona kävellyt kilometrit. Mulla ei ole ollut tietoa matkoista, lähinnä aikaa olen vaan katsonut. Latasinkin Sport Trackerin puhelimeeni ja kylläpä on hidasta meidän etenemisen n. 3,8km/h. Kaikki kolme käy vuorollaan tarpeillaan ja pojat oikeasti pysähtyy noin 10m välein merkkailemaan... Ekoina päivinä hoputin niitä vaan eteenpäin, jotta itselle tulisi lämmin ja enemmän kilsoja, mutta sitten totesin, että saan vaan itseni kiukkuiseksi, joten nyt taas on vaelleltu lähihuudeillla kaikeassa rauhassa 1-1,5h/pvä. Mutta kiva kannustihan tuollainen kilsojen/minuuttien/askelten ylös merkkaaminen on, kannattaa kokeilla.