Täydellinen hevosvaellus

Hevosten hengähdyshetki

Hessu <3

Tallimiljöö

Letkan viimeisenä

Tauon paikka

Laavulla

Täydellinen hevosvaellusviikonloppu on takana Iso-Herttuan matkailupalvelun mahtavan reiluilla, reippailla ja varmajalkaisilla suomenhevosilla. Nähtiin lapsuuden aikaisella ratsastusleiriporukalla vuosien jälkeen ja olo oli epätodellinen perjantaina reissuun lähteissä. 

Iso-Herttuassa meidät otti lämpimästi vastaan emäntä Sinikka. Majoittumisen jälkeen haettiin hevoset laitumelta ja päästiin testaamaan meille valitut ratsut kentällä. Sain Hessu nimisen suomenpienhevosen, joka piti molempina päivinä letkan perää. 

Lauantaina tehtiin Elinan perässä pidempi lenkki, jossa ravattiin ja laukattiin paljon. En pysynyt laskuissa, montako laukkapätkää reissuun sisältyi, mutta reilu 4h satulassa meni mukavasti, kun välissä pysähdyttiin syömään ja hevosetkin sai hengähdystauon. Iloisina ja hieman väsyneinä palattiin tallille alkuillasta, jonka jälkeen päästiin saunaan ja uimaan, parhautta. Taas syötiin ja höpötettiin yöhön asti. 

Tänään porukkaan liittyi lisää ratsastajia ja lähdettiin laavulle Lauran johdolla. Reitti oli vielä mukavampi, kun edellisenä päivänä, sillä päästiin pidempiä pätkiä metsän siimeksessä. Pitkä 2km laukkapätkä vähän huoletti etukäteen, sillä Hessu pienimpänä jäi vähän väliä jälkeen muusta porukasta, mutta kun päästiin suoralle, niin löytyi ratsusta reippaampi vaihde ja pysyttiin hyvin jonon hännillä. Laavulla nautittiin lohikeittoa kaikessa rauhassa ja matka jatkui. Viimeinen laukkapätkä oli pitkä ja vauhdikas, suut hymyssä päästiin talliin. Sitten oli hevosten hyvästien aika, ruokaa ja kotimatkalle. 

Kiitos Iso-Herttuan väki välittömästä tunnelmasta ja ihan kaikesta! Suosittelen, viikonloppu oli irtiotto arjesta, henkilökohtainen maratonini ja samalla täydellinen rentoutuminen. Enää tässä huolettaa, kuinka huomenna pääsee kävelemään, sillä melkein 10h satulassa tuntuu joka lihaksessa ;)

P.S. Tällä kertaa en juuri ottanut valokuvia, sillä halusin keskittyä olemaan tässä ja nyt. Makeat syyskuun auringonlaskut, pihapiirin maalaismiljöö ja järvimaisemat jäi ikuistamatta, mutta ehkä niistäkin saa muistoja ystävän kameralta myöhemmin. 

Seinien tuunausta

Yhtenä aamuna ei ollut kiire minnekään ja niinpä iski inspiraatio laittaa seinille tauluja, valokuvia ja kortteja. Projekti oli odottanut jo joitain kuukausia. Ensin laitoin taulut senkin päälle, vinkin sain Ikean huoneista, mutta kun lisäsin valokuvat ja kortit viereiselle seinälle tuntui, että nyt on liikaa. Veivät toinen toisiltaan huomion. 

Teippasin valokuvat ja kortit seinälle, kun en halunnut hiljan maalattuun seinään tehdä heti reikiä. Jos kuvat alkavat kovasti käpristymään, niin ehkä ne sitten sujautetaan pikkukehyksiin. 

Olohuoneeseen tuli ripusteltua kolme samanlaista, mutta eriväristä verhoa: valkoinen, beige ja turkoosi. Kokonaisuudesta tuli ihan veikeä, mutta samalla rauhallinen. 

Taulut päätyivät lopulta olohuoneen puolelle kouruihin. 

Millaista kodin tuunausta teillä on mielessä syksyyn?

Arkista

Ihana aurinkoinen syksy ja paljon monenlaista tapahtumaa! Näinhän tämä bloggailu menee, silloin kun tapahtuu, ei ehdi ja kun ei tapahdu, ehtisi :)

Nyt uskaltaa jo sanoa, että poikien mahat on kunnossa. Nemo on käynyt kaksi kertaa agilitytreeneissäkin, mutta Nugan kanssa pidettiin vielä taukoa, kun oli laihtunut ihan silmissä. Seppo lupailikin pojalle maksalaatikkoa luisevan ulkomuodon korjaamiseksi. Nyt Nuga on pyöristynyt pikku hiljaa.

Nuga ratsastuskentän laidalla

Pähkäilin tässä koirien ruokapuolta, kun kohta loppuu mahaystävällinen nappula, enkä millään jaksaisi siirtyä takaisin raakaruokintaan. Se on käytännössä aika hankalaa pelata niiden jäisten veristen pussien kanssa. Ystäväni ehdotti Mushin lihapullia, jossa on mukana liha ja kasvikset, mutta hinta on niin hulppea kolmelle parsonille kuukaudessa, etten raaski. Hommasin siis kaupasta Acana -nappulaa ja kuulemma noin kuukauden kuluttua pitäisi näkyä sopiiko nappula eli nuolevatko koirat vielä tassujaan iltaisin (nuoleskelivat kyllä raakaruoallakin). Acanassa ei ainakaan ole vehnää, riisiä, eikä nautaa, mitä olen ajatellut, että saattaa aiheutta tassujen nuoleskelua. Tilanne ei ole paha, sillä nuoleskelu on satunnaista, eikä mikään paikka punoita, mutta olen ymmärtänyt, että vaan kissojen kuuluisi pestä tassujaan?

Nemo kulki treeneissä Pirkkalassa jälleen mukavasti. Ihana tunne, kun kerrankin päästään jotain ratoja ykkösellä maaliin ja sitten voi tarvittaessa lähteä hiomaan käännöksiä tiukemmiksi. Teemana oli poispäin -käännökset, joiden ohjaus sujui multa toiseen suuntaan hyvin, mutta toiseen oli ajoitus ja oma liike haastavampi. Samalla tuli treenattua lähdössä pysymistä kolmen esteen takaa ja suoran jälkeen jarrutusta & kääntämistä. Se ei ollutkaan meille easya, sillä oma ajoitus takkuili ja Nemo on tottunut tekemään isoja loikkia suorilla. Saatiin sitten yksi kelpo käännöskin pienellä hypyllä suoran jälkeen. Tässä meille hyvä vapaaharkka aihe! Toisella kerralla meillä oli Salme Mujusen radoista pätkiä ja sai juosta. Kerrankin suorat oli helppoja, mutta se jarrutus ja haltuunotto täydestä vauhdista tuotti haastetta. 

"Leikittäiskö?"

Luna pääsi ihanaan kyläpaikkaan, jossa oli toivottu koiraa vieraaksi. Valmiina olikin palloja ja vesikuppi. Luna sai oikein luvan kanssa laittaa pehmojalkkiksen palasiksi ja tennispallon kanssa sitten touhusikin koko vierailun ajan, kun vielä leikittäjäkin löytyi. Pikkuisen innostunut likka.

Vilanderin kirjasta on poimittu muutama yksinkertainen juttu arkeen. Toisten koirien ohituksessa ainoastaan Nuga on nykyään se, joka jännittyy ja alkaa tohkaamaan, välillä haukkumaankin. Monesti joudun ottamaan hihnaa lyhyemmälle, että koira ei pääse toisen iholle ja hihnan kiristyessä alkaa haukkuminen. Ohjeen mukaan olen nyt sanonut Nugalle jotain leppoisasti, tyyliin: "Tulepas tänne" ja vasta sen jälkeen lyhentänyt hihnaa, toimii. Ohitukset on heti helpompia.

Toinen, mihin olen kiinnittänyt huomiota, niin koirat saa nyt haistella pihalla kaikessa rauhassa. Aikaisemmin olen itse lenkkeillyt reipasta vauhtia, jotta tulee hiki pintaan ja talvella ei jäädy. Huomaan, että nuo nuuskuttelulenkit väsyttää koiria enemmän ja ehkä sitä vetoa hihnassakaan ei ole niin paljoa, paitsi jos kiihdytetään seuraavalle tuoksulle. Pienestä se on joskus kiinni.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Bond -pentujen tapaaminen

Mahtava päivä takana, kiitos kaikille! Meitä olikin iso joukko koolla: Ässä, Milo, Luka, Helmi, Sky, Hannibal, Taika, Sera, Jade, Riemu, Ukko ja Kleni.

 

 

Milo ja Sera painivat (Finding Nemo's Tomorrow Never Dies ja Kamunkorven Ihku Ilopilleri)

 

 

Omenapuun alla on vilinää, oikealla Jade (Tallitontun Octopussy, toisesta Bond -pentueesta!)

 

 

Riemu alla (Kamunkorven Ratkiriemukas)

 

 

Taika, jackrussellinterrieri

 

 

Taika mietiskelee

 

 

Ässä (Finding Nemo's Casino Royale)

  

 

Helmi liittyi joukkoon

 

 

Kuka haistelee ketä

 

 

Helmi (Finding Nemo's Diamonds Are Forever)

 

 

Hampaiden tarkastus

 

 

Luka tsekkaa, mitä muut touhuaa (Finding Nemo's Quantum Of Solace)

 

 

Luka pönöttää mallikkaasti

 

 

Ässä ensimmäistä kertaa näyttelyhihnassa

 

 

Miloa ei pidättele mikään, huomaa tassu

 

 

Sera aloittamassa hakemaan nakkeja vedestä

 

 

Luka, sukeltaako vaiko eikö

 

 

Milo, jos vaan juon nämä vedet tästä ensin

 

 

Milo valmiina auttamaan Skyta

 

 

Hannibalia janottaa

 

 

Milon palkinto

 

 

Luka vauhdissa

 

 

Sera tarkkaavaisena

 

 

Milo haistelee

 

 

Sky nostaa hampaillaan kupin ilmaan

  

 

Hannibal, kaikista nopein

 

 

Taika tarkkana

 

Olin oikein iloinen huomatessani Ässän lempeyden ja kuuliaisuuden, Milon rohkeuden ja pusuttelualttiuden, Lukan iloisuuden ja sosiaalisuuden, Helmin nopeuden ja temppuvalikoiman sekä Skyn agility orientoitumisen. Ja toisaalta nämä kaikki adjektiivit sopivat jokaiseen Bond -pentuun, olette te vaan ihania! Hienoa kasvatustyötä on tehty joka taloudessa, ei voi muuta kun olla tyytyväinen ja ylpeä! Jade oli myös sosiaalinen tyttö ja Sera pienimpänä ei jäänyt kenellekään kakkoseksi parsonrallissa. Olin myös ilahtunut aikuisista Taika, Hannibal, Riemu, Ukko ja Kleni, jotka ottivat pennut vastaan iloisesti ja tarvittaessa ojentaen.

 

Päivä meni vauhdikkaasti painin, agilityn, näyttelyjuttujen ja nakinsyöntikisojen merkeissä. Ihanaa oli nähdä teistä ihan jokaista <3

 

 

Viimeinen kuva kiteyttää päivän meiningin ja kuvaajan taidot, arvatkaa montako pelkkää hännänpää -kuvaa oli muistikortilla ;)

Laadunvalvontaa

Meillä odotetaan innolla Bond -pentujen tapaamista viikonloppuna! Neljä veljestä pääsevät paikalle ja Helmi sisko saattaa poiketa, on kuulemma rauhallinen, iso ja karvainen tyttö. Harmi, että Piki ei pääse Tampereelle. Jengiin liittyy myös kaksi samanikäistä parsontyttöä, kun kerta Klainon pihassa tapaamme. Toivottavasti muistan ja ehdin ottamaan kuvia, jotta saan niitä blogiin näytille. Auton perässä on jo valmiina muutama agilityeste, kaupassa on käyty ja keittiössä hääräilty kahvileipien kanssa. 

Maanantaina käytiin poikien kanssa eläinlääkärissä mahavaivojen takia. Molemmat pojat aristelivat mahaa, mutta kuumetta ei ollut, eikä kuivumistakaan. Nuga sai suolistoantibiootit pitkittyneen ripulin takia sekä Promaxia, joka on vastaava lääke, kun Canicur. Nuga on jo oma itsensä ja pikkuhiljaa aletaan antamaan taas nappulaa riisin, kanan ja raejuuston joukkoon. 

Nemolla oli oksentelua ja närästystä, sai pahoinvoinninestolääkkeen ja mahahapposalpaajaa. Pahoinvointilääke ei vaan sopinut Nemolle, sillä kun sitä yritettiin laittaa lääkärissä pistoksena, niin poika veti laukkahyppyjä pöydällä, lääke kuulemma kirvelee laitattaessa. Lääke oli sekoitettu vielä veteen, jottei kirvelisi, mutta ei auttanut ja Nemo sai vaan puolikkaan annoksen. Seuraavana päivänä annoin sitten samaa lääkettä tablettina ja Nemon suu alkoi vaahtoamaan eli lääkettä ei annettu sen koommin. Nemon olo alkaa olla jo parempi, vaikka alkuun tuntui, ettei lääkkeillä ollut mitään vaikutusta. Sunnuntaina alkoi sairastelu ja torstaina oli eka päivä, kun Nemo ei enää maanisesesti yrittänyt syödä ruohoa. Vielä hieman nikottelee, mutta toivotaan, että sekin loppuu pian.

Niin ja tosiaan sain minäkin sitten jonkun vatsapöpön, kaksi päivää saikkua, onneksi meni nopeasti ohi. Sepolla on myös nyt flunssa iskemässä, joten Luna on ainut, joka on tästä laumasta pysynyt terveenä *koputetaan puuta*.

Lämmintä viikonloppua kaikille!

Effien pikkusisko

Nemon ja Nugan tyttökaveri yorkshirenterrieri Effie on saanut kesällä pikkusiskon! Helmi on samaa rotua, mutta puolta pienempi, painaa vaan 2kg, vaikka täyttääkin nyt syyskuussa vuoden. Helmi tykkää peuhata Effien kanssa, syödä luita ja erityisesti istua sylissä. Meidän pojat eivät ole vielä Helmiin tutustuneet, sillä treffattiin Koirakahvila Vainussa tyttöjen kesken <3