Olipas meillä kiva ystävänpäivä, kun nähtiin taas Hannaa ja Miisaa 💕 Tällä kertaa Ylöjärvellä lenkin ja siipien merkeissä. Harjulla on ladut, niin tehtiin lenkki keskustan tuntumassa lenkkipoluilla. Nemo arvatenkin nautti tyttöseurasta suu hymyssä ja teki perinteiset iloloikat heti aluksi, kun oli saanut moikata ihanaisen Miisan. Tyttökin heilutti vimmatusti häntää, kun odotti Nemoa autosta ulos. Puolet lenkistä Nemo kyttäsi Hannan, namitädin, perässä ja kyllähän niitä herkkuja sieltä sateli suuhun. Nemo sai aina vielä ensin vanhempana ja sitten nuorempi Miisa. Mullakin oli tällä kertaa namit mukana, mutta namitädin oli tietysti vielä paremmat 😉
Vietettiin kotosalla pitkää viikonloppua, kun mulla oli perjantaivapaa. Teki kyllä hyvää, vaikkei sen enempää nukuttu, mutta hitaat pitkät aamut on parasta, kun saa aloittaa päivän kaikessa rauhassa. Viikonloppuna ja vapaapäivinä meillä on monesti 2 aamua eli ensin varhain lenkki (05 pintaan) + nappulat, sitten uudestaan unille (kuulokkeet päässä) ja kun herää, niin mullekin aamupalaa + kahvia + sarjoja + kaikuttelua. Nemo sai pe myös nukkua päikkäreitä kaikessa rauhassa, kun kävin mummun kanssa uimahallissa, lounaalla ja ostoksilla.
Pitkästä aikaa poikkesin Koivistonkylän Musti & Mirrissä, ei tule nykyään käytyä, kun nappulat haetaan Oiva Eläinklinikalta. Mukaan lähti Orbiloc valoon uusi paristo ja uusi aktivointikippo/ahmimisen esto kippo. Materiaali on sellaista silikonikumia, joten piimä ja nappulat meni suuhun, vaikka hommia täytyi tehdä! Meillä on yksi vastaava kippo kovaa muovia eli ei anna ollenkaan periksi ja Nemo ei sieltä saa herkkuja edes kova yrityksen kanssa, joten on varmaan tarkoitettu isommalle koiralla, pidemmälle kuonolle.
Lauantaina Nemon rauhalliset päikkärit jatkui, kun poikkesin papan kissanpentua Misua moikkaamassa. Ihana pikkuinen rohkea vilperi! Misu sai tuliaisena nameja ja kissojen aktivointipallon, jonka kanssa jaksoikin peuhata pitkään. Samalla reissulla kävin kirpparilla ja Nemolle löytyi vielä yksi aktivointikippo muutamalla eurolla. Tällä kertaa keraaminen pienelle koiralle tarkoitettu ja sekin testattiin toimivaksi. Olen vasta viime vuosina huomannut, että näihin kannattaa laittaa jotain kosteaa herkkua esim. piimää, kermaviiliä, raejuustoa, märkäruokaa tms. Silloin niissä saa aikaakin menemään ja on maistuvampi, kun pelkkä kourallinen nameja, mitkä on syöty alle minuutissa.
Viime viikon torstaina Nemo oli ikään kuin koko illan tekemistä vailla, ei olisi millään rauhoittunut paikoilleen, vaikka oli päässyt pitkän lenkin ja saanut aktivointipelit, ei rauhoittunut edes omalle alueelle keittiöön. Jälkeen päin ajatellen, taisi olla vaan kierroksilla ja väsynyt ke lenkkitreffeistä. Annoin sitten pe ja la aamusta sitä vitamiinivalmistetta, joka rauhoittaa yliaktiivista koiraa. Pe en huomannut mitään vaikutusta, mutta la kävi kaksi kertaa päivän aikana itsekseen petiin maate 😍 Ehkä joskus toistekin voisi antaa, mutta tällä perustein ei varmaan tarvetta, kun korkeintaan ilotulitusten tai ukkosen aikaan, mutta silloinkin pitäisi osata antaa jo hyvissä ajoin pari kolme päivää ennen, jotta vaikuttaisi ajoissa.
Varmaan vähän liikaakin kyttään Nemon vointia, välillä sydän kurkussa. Dementian lisäksi tosiaan näkö on huono, tai sekin vaihtelee päivän mukaan, välillä on skarpimpi (ihmiset, jolla vastaavaa, sanoo samaa, että päivät vaihtelee) ja näillä liukkailla kroppa jäykistyy, jalat saattaa luistaa sisällä liukkaalla laminaatilla. Ei voi kuitenkaan olla kokonaan lenkittämättä, koska ei suostu omaan pihaan tekemään kaikkia tarpeitaan ja sitten taas riehuu sisätiloissa, kun on niin paljon virtaa! Ollaan tehty lenkkiä metsäpoluilla, joissa ei niin liukasta, mutta sielläkin sitten jossain kohtaa upottaa, mikä sekään ei tee hyvää, kun yhtäkkiä jalat putoaa 10-20cm. Eilen päästiin ihan hyvä lenkki kävelyteitä pitkin lumikohdissa ja kun tuli pelkkää jäätikköä, niin nappasin pojan hetkeksi kainaloon, koska itsellä nastakengät.
Onneksi Nemon vointi on hyvä, sillä joka aamu herätessään heiluttaa häntää ja suukottelee. Lenkille lähtee mielellään, juoksentelee, haistelee ja tutkii. Ruoka maistuu mainiosti ja älypelit ratkotaan täysillä. Viime aikoina poika on päässyt lenkillä vastaantulijoiden rapsutuksiin, kun tunkee ihan jalkaan kiinni, poikaa ei ole voinut vastustaa ainakaan naapurin Mantan omistajat Johanna ja Olli sekä parson Köpin emäntä, jolle Nemo teki hyppyjä, että rapsuta, rapsuta 💖
Oletteko muuten huomanneet, urosten omistajat, että nyt olisi enemmän narttujen hajuja ulkona? Meillä ainakin Nemo haistelee tosi innokkaasti, mikä sinänsä hyvä, että saa vähän energiaa purettua kroppaystävällisesti ulkona. Toki hajut saattaa kans olla osasyy levottomuuten sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)
Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!