Meillä on meno rauhoittunut aikalailla, kun kotona on yksi tavallinen koira. Tai no, työkaveri sen totesi, ettei sekään nyt ihan niin perinteinen karvaturri, koska on tosi vilkas tapaus! Silti on aika helppoa, kun vastaa vaan yhden koiran tarpeisiin, eikä koirat villitse toisiaan. Nemo saa nyt hieman pidempiä pätkiä nukuttua, kun ei tarvi lähteä nuoremman/nuorempien koirien hullutuksiin.
Toki poika on samanlailla aktiviteettejä vailla, kun aina aiemminkin. Iltaisin en juuri saisi sohvalla istua... Meillä onkin älypelit ja nuolualustat päivittäin käytössä. Kuitenkin on iisiä, jos tarvitsee töiden jälkeen lähteä vaikka kauppaan, niin Nemo jää tyytyväisenä tuhisten omaan petiin nukkumaan, kunhan on saanut lenkkinsä ja masunsa täyteen ruokaa. Ihana tunne, kun ei tarvitse kelloa kytätä ja miettiä, haukkuukohan joku kotona.
Nemon kanssa kahden Tallipihalla
Mulla on muutenkin hauskoja maneereita jäänyt takaraivoon esim. kun ajan auton pihaan, niin alan rykiin ovenkahvaa vauhdilla auki, jotta olen mahdollisimman nopeasti sisällä, jottei naapurit joudu kuuntelmaan haukkumista yhtään ylimääräistä 😂 Telkkarista, kun alkaa joku eläinmainos/koira haukkuu, niin alan heti pienentämään ääntä tai laittamaan vallan mutelle. Noh, eihän Nemo siihen reagoi, sehän ei ole muutenkaan moksiskaan, vaikka lenkillä vastaantuleva koira haukkuisi, painelee vaan häntä pystyssä iloisena eteenpäin. Myös tuntuu hassulle, että voin kulkea ovista rennosti ja pihaan voidaan mennä Nemon kanssa niin, että pihan ovi jää auki ja ylipäätään pojan voi päästää pihaan nyt vapaana! Lunan kanssa olisi käynyt niin, että kun olisi nähnyt pojan kirmaavan pihassa vapaana, niin olisi tullut ovesta vaikka läpi pihalle ja siitä sitten jokusessa sekunnissa aidan yli maailmalle... Nemoa ei toki voi lumen sulamisen jälkeen vapaana päästää, kun syö multaa, mutta nyt ei haittaa, vaikka vähän lunta napostelisi. Sitä lunta muuten vedetään sisälläkin molempien ulko-ovien matoilta ja tätä nykyä tökitään myös kuonolla kenkiä sivuun, jotta niiden alta saa isoimmat paakut suuhun...
Huomaan myös, että lenkillä olen rennompi. Vaikka lenkitin koirat erikseen viimeisen 3kk, niin silti olin aina Nemonkin kanssa antennit ylhäällä kulmakunnan muiden koirien ja tapahtumien suhteen, koska olin sitten seuraavaksi lähdössä Lunan kanssa ja kaikkeen tapahtumaan oli hyvä varautua ennalta. Huomaan kyllä edelleen välillä hätkähtäväni, kun joku tuntemattomampi koira tulee vastaan, kunnes sitten muistan, että ai niin, olen vaan Nemon kanssa liikenteessä ja poika ohittaa muut nätisti. Harvoin on iltamenoja, mutta viimeksi pikkujouluista oli kiva kotiutua puolen yön pintaan, kun ei tullut meteliä, eikä juoksua eteisessä. Se oli aina hilppasen noloa, kun kaikki naapurit tiesi, että oon ollut viihteellä 😄
On vähän huono omatunto näistä helpotuksista, vaikka tiedän, että se on ihan turhaa. Näin se vaan menee, kun on 14 vuotta elänyt erityiskoiran kanssa. Ja sitä erityistä on tietty silti ikävä aika ajoin 💖 Kotiin kainaloon Lunaa kaipailee ihan päivittäin ja aikamoista naurun remakkaakin sai aikaan viikottain kaikkine hauskoine ja iloisine piirteineen. Tytössä yksi ihanista jutuista oli se, että se nautti jokaisesta päivästä täysillä ja sen tiesi aina pärjäävän.
Nemolla on ollut tässä parin viikon aikana muutamia spesiaaliseikkailuita. Ensinnäkin pääsi mun kummityttöni Miisan kanssa lenkkeilemään Ylöjärven keskustan tuntumaan. Muutamat nuuskuttelut ja hännän heilutukset siinä vaihdettiin lenkin alkajaisiksi ja kivaa näytti olevan yhdessä painella.
Toiseksi törmättiin sattumalta naapuritaloyhtiössä asuvaan parsonpentu Köpiin. Tehtiin sitten lenkki meidän harjulla kahteen pekkaan ja hyvin sujui, vaikka ikäeroa näillä pojilla suurin piirtein 15 vuotta. Nemo nuuskutteli pientä poikaa hyväntuulisena ja kovempaakin olisi menty, jos olisin uskaltanut päästää. Niin parasta pentuterapiaa! Mullahan on ajatus, etten enää hankkisi koiraa, mutta pakko myöntää, että sellainen pieni parson-poika-pentu-kuume on ollut päällänsä tässä jo joitain kuukausia 😏 Pidän silti pään kylmänä ja toivottelen meille kavereiden koiria hoitoon.
Kolmanneksi lähdettiin extempore Nemon kanssa kaksin Tampereen Tallipihalle fiilistelemään jouluviikon kunniaksi. Tuli hyvä kaupunkilenkki, kun auto piti jättää vähän kauemmaksi ja matkalla riitti hajuja, takaisin päin mentiin Näsinpuiston kautta. Nemo sai ihastuneita huudahduksia osakseen ja yksi perhe napsaisi meistä kuvat Suklaapuodin edessä sekä ihmettelivät, kuinka ikää voi jo olla yli 15v, kun on noin pirteä kaveri. Nemo niin nautti kaikesta huomiosta, vaikka sitten kotona jäikin ihan kierroksille, eikä olisi millään malttanut rauhoittua koko iltana. Onneksi meillä on rajattu tila keittiössä, minne yleensä käy omaan petiin, kun mikään muu ei auta.
Spesiaaliaikaa oli myös mummun yökylävierailu ja kun sai kaiken huomion itselleen. Mm. aamulla mummun kahvinkeittoa seurattiin ihan helmoissa kiinni, sen verran lupaava rapina kuului. Nemo saikin tuliaisina herkkutikkuja.
Inspiroiduin trimmaamaan Nemon vielä ennen joulua, kun kummityttö Miisakin pääsi karvoistaan. Alunperin ajattelin, etten jaksa alkaa taas "painimaan", mutta Miisan taktiikka pienissä erissä on toiminut yllättävän hyvin. Poika jaksaa olla paikallaan melko hyvin noin vartin kerrallaan. Aloitettiin siis vaikkeimmasta eli ekana päivänä trimmasin pään, sitten kropan koneella (10min), kolmantena päivänä korvat, sitten mahan & takajalat. Vielä on jäljellä häntä ja etujalat, mitkä valmistuu ennen joulusiivoa. Toki tämä taktiikka vaatii enemmän sitä aloittamisen vaikeutta ja jatkuvaa imurointia + omien vaatteiden puhdistusta, mutta mieli on pysynyt parempana, molemmilla, ja lopuksi Nemo on aina saanut joulukalenterin namit.
Mukavaa jouluviikon jatkoa, enää 3 yötä jouluun!
Vaikka olisi helppojakin koiria, niin on se vaan yhden koiran kanssa silti helpompaa kuin useamman. Huomaan itse, kun välillä käy lenkillä vain kahden tai yhden koiran kanssa kaikkien kolmen sijaan, niin on se paljon rennompaa ja helpompaa, vaikka ei niiden kanssa yhdessäkään tarvitse mitään jännittää. Se varmaan jotenkin kuitenkin ajatuksen tasolla kuormittaa enemmän monen koiran kanssa, on ne monta remmiä siinä tai monta vapaana olevaa peräänkatsottavana.
VastaaPoistaVaikka olen viimeiset 15 vuotta ollut sitä mieltä, että koiria pitää aina olla se kaksi, koska niistä on toisilleen niin paljon seuraa, ja että uusi pitää ottaa ennen kuin jää vain enää yksi koira, niin olen alkanut tulla sille mielelle, että se voi olla, että seuraava uusi koira aikanaan on jonkin aikaa vaan ainoana koirana. Saa hetken olla itse vähän helpommin.