Ihanat välipäivät

Loma on ollut ihana, vaikka ei ole ollut erikoista ohjelmaa tai ehkä juuri siksi. Joulua on saanut fiilistellä kaikessa rauhassa ja vielä vaan jatkuu tunnelmointi kausivalojen, kuusen ja kynttilöiden loimussa. Nyt pikkuhiljaa on siirrytty joululeffoista perussarjoihin ja kirjoihin, mutta herkkuja, etenkin suklaata, riittää vielä pitkälle tulevaa vuotta. Olen joka päivä kiitellyt elämäni ensimmäisiä välipäivä vapaita 💖

Ystävältä saadut tontut ikkunalaudalla

Joulunurkkaus

Mummu sai lahjaksi tällaisen suloisen

Perjantaina 22.12. loman alkaessa näin lapsuudenystävää lahjojen vaihdon merkeissä ja Nemokin pääsi autoajelulle mukaan, kun ei malttanut levätä mun toimistopäiväni päälle, niin autoon nukahti nopeasti ja kuorsaus vaan kuului boxista. Illalla koirien isä poikkesi kylässä ja Nemon kanssa oli jälleennäkemisen riemua. Poika kaikessa hömpötyksessään kompastui suoraan lattialla istuvan iskän syliin 😅 Pötkötteli siinä vähän ihmeissään, mutta mielissään. 

Lauantaina 23.12. käytiin äitini kanssa haudoilla ja juotiin glögit. Pappakin kävi tuomassa lahjoja ja moikkasi Nemon toivotellen: "Hyvää joulua nyt sitten". Kotona vietettiin oman pikku perheen kesken joulua syöden hyvin, vaihtaen lahjat, saunoen ja herkutellen leffaillan merkeissä. Nemokin sai ensimmäisestä paketista herkkutikun, avasin sen pojalle, koska viime jouluna meni koko paketti poikineen mahaan.

Mummun lahja

Välipäivien aamua

Aattona 24.12. päivä alkoi leppoisasti tallilla Tahti suomenhevosen hoidolla ja käytiin kahlailemassa hangessa kentällä. Kotimatkalla nappasin mummun mukaan ja syötiin, lenkkeiltiin sekä saunottiin meillä. Nemo oli ilahtunut mummun jakamattomasta huomiosta yön yli kyläilyllä.

Joulupäivänä 25.12. suunnattiin mummulle varsinaiseen sukulaisjoulunviettoon. Meitä oli ruokapöydässä yhteensä 9hlöä + veljentytön koira Nila. Olipas ihana nähdä kaikkia, tunnelma oli rento ja lämmin. Lahjojakin vaihdettiin taas melkoinen määrä! Ihanasti meillä aina huomioidaan perheen karvaisetkin omilla paketeilla. 

Tapaninpäivä 26.12. olikin sitten ensimmäinen päivä, kun ei ollut mitään sovittua menoa ja se meni rennosti ulkoillen, syöden, leffojen, kirjan ja villapaidan kutomisen parissa.

Nemo chillailee

Ihanaa, kun on lunta

Aamupäikkärit Nemo polvitaipeessa 💕

Ensimmäisenä välipäivänä hurautettiin Akaaseen Nemon pitkäaikaiselle fyssarille, missä oltiin käyty viimeksi huhtikuussa. Poika meinaan vetäisi pari päivää ennen joululomaa aamulla kotona sisällä hepulirallit (eikös näistä parsonpamauksista sanota, että koira on silloin onnellinen!), jonka puoli välissä häntä meni sivulle ja kun lopetti rallauksen, niin jäi sinne sivulle ja piti saman puolen takajalkaa mahan alla. Kömpi siitä sitten hetken päästä tyytyväisenä omaan petiinsä ja nukkui pari tuntia sikeästi. Siitä, kun nousi, niin häntä oli suorassa ja poika oma itsensä, mutta ehdin jo toden teolla pelästyä! Ilmeisesti oli kyseessä joku hermopinne ja selkä olikin juminen, mutta antoi käsitellä hyvin. Kiitos jälleen ihanalle Katille ja varsinkin, kun aika järjestyi lyhyellä varoajalla pyhien alla 💖

Nemo oli varmaan mennyt erityisesti jumiin, kun täällä oli viitisen päivää ihan pääkallokelit. Yritettiin kyllä lenkkeillä metsäpoluilla ja jääradan sivussa, mutta siellä sitten taas kova lumi upotti eli oli hieman haastavat olosuhteet liikkua. Nyt taas on reippaasti lunta ja olen huokaillut joka päivä, kuinka kaunista on tällainen kunnon luminen talvi. Sain Oivasta kotihoito-ohjeet, joten lyhensin lenkkiä, en antanut hyppiä sohvalle/sohvalta/ulko-oven rappusilla, annoin 5 päivän kipulääkekuurin ja maitohappobakteeria ruoan sekaan. Kipulääkekuurilla Nemon olossa ei ollut suurta eroa normaaliin, mutta lonkkien nuoleminen vähentyi, melkein loppui. Käytän myös nyt takkia lenkeillä, jotta lihakset pysyisi lämpöisinä.

Fyssarin jälkeen maistuu uni

Välillä Lunan pedissä

Sattumalta fyssarin kanssa samalle päivälle oli varattu myös Oivaan sapen kontrolliaika ja saatiin hyviä uutisia: sapessa ei näkynyt ollenkaan sakkaa ultrassa eli jatketaan Ursocholia pienellä annostuksella ja seuraava kontrolli on vasta 6kk päästä. Sailakin oli ilahtunut ja ihmeissään, kun tulos oli näin hyvä. Samalla reissulla Nemo sai myös Librela nivelpistoksen, mitä fysioterapeutti ehdotti ja lääkäri puolsi. On kuulemma pidetty ja tehokas, Saila totesikin, että eikö Nemo ole aiemmin saanut. Ei ole, kun ei olla koskaan luustokuvia otettu, niin ei ole virallista tietoa mm. nivelrikosta, vaikka ainahan poika on melko jäykkä ollut esim. yliliikkuvaan Lunaan verrattuna.

Nemon lonkkien nuoleminen ei ole vielä kokonaan loppunut, mutta on nyt jo selvästi rauhoittunut, kerran pari päivässä ja muutamia sekunteja, eikä mitään kalvamista enää. Lisäksi nukkuu paljon paremmin ja sikeämmin, oikein sellainen syvä kuorsaus vaan kuuluu. Kahtena edellisenä aamuna on muutenkin nukuttu klo 7.30 asti! Oon saanut räpytellä silmiä pariin kertaan, kun olen katsonut kelloa. Viimeksi olen saanut syyskuussa nukuttua niin kauan, kun nukuttaa.

Muina välipäivinä olen puuhaillut omia kivoja juttuja mm. täyttänyt vuoden 2024 kalenteria (joo, mulla edelleen paperikalenteri käytössä 🙋), poikennut kaupungilla, kirjastossa, kirpparilla, Ideaparkissa, lounaalla jne. 

Vähäjärvellä lenkillä

Huominen uuden vuoden ilotulitusten räiskintä taas vähän huolettaa. Nyt kun ei ole viilipytty Lunaakaan rauhoittamassa tilannetta. Täytyy huomenna viedä Nemoa lenkille kahdella hihnalla, joissa toisessa panta ja toisessa valjaat kiinni. Pamahtelua on kyllä valitettavasti kuulunut jo ainakin torstaista asti, mutta tullut kauempaa, eikä Nemo ole reagoinut. Ollaan toki lähdetty sitten lenkiltä aina kotiin päin. 

Tänään lenkkeiltiin Pirkkalan Vähäjärvellä koko perheen voimin aika rapsakassa pakkassäässä. Mittari näytti -7 astetta, mutta kävi niin kova viima, että kaapin lämpöisimmät vaatteet sai olla päällä. Sielläkin alkoi sitten kuulua pauketta juuri, kun oltiin päästy järven vastakkaiselle rannalle autoon nähden... Onneksi sekin kuului kaukaa, mutta pamauksia tuli ainakin 10-15kpl. Ihme touhua, kun kello oli vasta n. 13. Tätä kyllä vähän etukäteen pelkäsin, että meteliä on useampana päivänä, kun aatto osuu sunnuntaille.

Nemo monesti seuraa edellä menijää

Jäälle ei vielä uskaltanut kävelemään

Rauhallista vuoden vaihdetta, pysytään eläinten kanssa turvassa sisätiloissa niin paljon, kun mahdollista! Täytyy jo tänään kuulostella ennen iltalenkkiä, kuuluuko pauketta ja jos kuuluu, niin sitten vaan omaan pihaan tarpeille kytkettynä. 

P.S. Oletteko muistaneet ilmoittaa Koirarekisteriin tiedot? Ilmoitin Nemon sinne vasta tällä viikolla.