Mörköpimeä

Se on taas tämä aika vuodesta, kun on mörköpimeää... Suosittelen kaikille vähintään kerran päivässä ulkoilua keskellä päivää, jos mitenkään mahdollista. MeNaisten lehden somessa oli osuva: "Osallistun marraskuussa yhteen haasteeseen. Sen ideana on yrittää selviytyä jokaisesta marraskuun päivästä." Kannattaakin laskea rimaa velvollisuuksien suhteen ja lisätä joka päivään jotain itselle mieluisia juttuja, ihan niitä pienempiäkin.

Lunta!

Luna vauhti päällä päivälenkillä

Just kun olin koronasta selvinnyt, niin Luna alkoi oksentelemaan. Sellaista närästysoksennusta, että ulos tuli tyyliin 4 nappulaa. Ekana päivänä tuli 4 oksennusta, tokana 2 oksennusta, mutta maha oli muuten koko ajan okei. Pyhäinpäivän aamu valkeni sitten kurjemmissa merkeissä, kun Lunalle ei maistunut ruoka ja hetken päästä tuli mahakramppi ja maha ei ollut enää ok, tuli kiire ulos.

Onneksi kipu meni ohi alle 5 minuutissa, mutta soitin kuitenkin päivystykseen ja kehottivat paikalle, kun oireita oli jo kolmatta päivää ja kyseessä 13v 9kk ikäinen koira. Pyhäpäivänä ei ollut muita paikkoja auki, kun Evidensian Eläinsairaala Weter ja siellä pitkä jono heti aamusta (Smaakin ruoan myrkytysoireista uutisoitiin juuri samana päivän, liekö vaikuttanut tilanteeseen). 5,5h oltiin sisällä klinikalla ja odottavan aika oli pitkä. 

Puhelimessa ja vastaanotossa oli iloinen, ripeä ja asiantunteva ote. Hoitajakin tuli heti huoneeseen ja laittoi Lunalle kanyylin + otti verikokeet mun toiveesta. Sitten alkoikin se monen tunnin odotus. Luna vahti tikkana ovea, muutaman kerran haukahteli, mutta malttoi kuitenkin käydä maate mun jalkoihin viltille. Mulla oli kutimet mukana, niin siinä valmistui yksi villasukka odotellessa. Välissä vastaanoton henkilö tuli hetkeksi Lunan kanssa, jotta pääsin vessaan ja toi samalla meille vettä ja mulle kahvia, loistavaa. 

Käynnillä ei selvinnyt Lunan oireiden syy, mutta olo helpotti, kun sai nesteytyksen ja pahoinvoinnin estolääkettä. Kotona annoin vielä eläinlääkärin ohjeesta Keopaktia, joka auttaa ripuliin ja suolistokipulääkettä Litalginia tablettina. Aiemmista mahavaivoista viisastuneena tajusin ostaa klinikalta Royal Caninin gastroruokaa ja märkäruokaversiota, joka auttaa nesteytyksessä ja ehkä maistuukin paremmin. Onneksi sitä oli saatavilla myös vähänrasvaisena, mitä vastaanoton henkilö suositteli, kun tieto oli, että maksa-arvot on koholla. 

Komea aamu

Nemo nauttii lumesta

Niin kaunista

Oltiin jo to-pe konsultoitu Eläinklinikka Oivaa ja varattu varotoimenpiteenä aika maanantaille, joten sinne mentiin ja otettiin uusinta verikokeet Weterin lääkärinkin suosituksesta. Eläinlääkäri Saila on kyllä huippu tyyppi ja asiantuntija. Kuunteli oireet, mietti muutaman sekunnin ja sanoi, että se on haima. Muutaman päivän päästä saatiin lopulta tulokset ja niinhän se oli haimatulehdus. Ehdin siinä jo miettiä, josko olisi ollut vaan mahatautia, kun Lunan vointi parani nopeasti (haimatulehdusta hoidetaan ruokavaliolla ja sattumalta la Weteristä oli otettu oikeanlainen ruoka, vaikkei tiedetty tarkemmin, mikä vaivaa). Haima-arvo oli 611 ja yläraja on 400. Kuulemma sitä on turha seurata sen enempää, koska se seilaa, voi olla vaikka nelinumeroinen luku ja koira hyvävointinen eli vointi edellä mennään. 

Luna on touhukkaana taas... Vetää lenkillä, merkkailee, haukkuu muille koirille, pelaisi pallolla, pyytää Nemoa leikkimään ja kyttää ikkunassa. Ihana juttu <3 Nyt vaihdetaan ruokaa Royal Caninin ruoasta Brittin haimaystävälliseen nappulaan, koska ensimmäisessä on riisiä, mikä yleensä aiheuttaa iho-oireita, mutta nyt ollut ilmaa mahassa. Toivottavasti uusi ruoka maistuu tytölle! Nyt siirtymävaiheessa tuntuu, että syö ensin ne nappulat, mutta ei kauhealla vauhdilla ja sitten vasta sen märkäruoan. On saanut 5 krt päivässä ruoan ja määriä on vaikea arvioida, niin saattaapi olla vähän ylensyönytkin. Siirrytään 4krt päivässä ruokintaan, kuten on saanutkin useamman vuoden. Tai oikeastaan on saanut 3 + 1 välipala. Lisäksi Luna saa nyt Lypexiä, mikä on entsyymi, joka auttaa ruoan pilkkoutumiseen. 

Nukuttiin 4 yötä tyttöjen pedissä vierashuoneessa

Mun muruset

Molemmille koirille tuli hyviä uutisia, kun Sailan luvalla saan antaa enemmän ruokaa. Molemmilla ollut pientä anemiaan viittaavaa nyt, kun herkkujakin on kuluneena vuonna annettu vähemmän. Pieni painonnousu on pienempi paha. Vähän ehkä noloakin mun puolelta, mutta toisaalta ovat fyysisesti pysyneet hyvässä kunnossa, kun ei ole ylipainoa.

Miisa 3v 9kk ja Nemo 15v 5kk

Lisäksi: 

- Tampereella oli upea 3 päivän winter wonderland! Muutamassa päivässä satoi useita kymmeniä senttejä lunta, mutta ne suli sitten ja oli tosi märkää + pimeää (eilen maisema meni uudestaan märäksi valkoiseksi)

- Kotona on järjestöntä kurarallia, vaikka imuroisi useamman kerran viikossa ja pesisi lattioita, en muista ihan tällaista lähivuosina

- Nemo pääsi lenkille mun kummityttöni parson Miisan kanssa Ylöjärven harjulle. Oli siinä taas iloloikkia ja hyväntuulista nuuskuttelua. Miisa kun on tottunut näihin seniorimiehiin

- Luna sai vihdoin trimmin, se oli ollut agendalla kuukauden tai kaksi. Tehtiin varmaan ennätys, kun koko homma oli valmis tunnissa ja nyt ei lenkin jälkeen jää mahaan roikkumaan kokonaisia lehtiä...

- Mummu oli meillä yökylässä ja varsinkin Luna liimautui mummun syliin <3 Nemokin toki sai osansa huomiosta

- Myös pappa kävi kylässä isänpäivänä ja koirat olivat innoissaan kaikesta huomiosta. Nemo nappasi heti tuulikaapissa papan toisen nahkahanskan, mutta huomasin sen heti ja sain pian pois suusta

Tsemppiä jälleen meille kaikille vuoden pimeimpään!

Mummun sylissä

Paras paikka

Nemo chillaa

Papalla kaksoisrapsutus ja Suomi-Ruotsi peli menossa