Uusi arki

Uusi arki tuntuu jotenkin vajaalta ja rauhalliselta, jotakin puuttuu. Samalla moni käytännön asia on helpottunut ja oma stressitaso on laskenut. Elämä kolmen vilkkaan parsonin kanssa kaupungissa ei todellakaan ole ollut helppoa ja se on koetellut myös parisuhdetta miehen kanssa, joka ei ole koiraihmisiä (tykkää enemmän kissoista :P). Enkä tarkoita, että Nuga olisi ollut sen hankalampi, kun kukaan muukaan näistä kolmesta hulivilistä. Jokaisessa kolmessa on ne omat haasteensa. 

Lemppari lenkkipolkuja

Pahin suru on takana päin, mutta tänään otti koville, kun lähdin tallille, eikä se tallipoika tullutkaan eteiseen häntä heiluen nuuskuttelemaan tallivaatteita ja katsomaan nappisilmillään "pääsenhän mukaan". Tahti oli hieman ihmeissään, kun ei ollut yhtään valkoista pikkukaveria messissä ja muistelin kuukauden takaista viimeistä Nugan tallireissua, kun Tahti olisi niin kovasti haistellut ja suukotellut pikkukaveria. En koskaan kuitenkaan antanut niiden kauaa peuhata keskenään, kun en voinut olla ihan varma, etteikö jompi kumpi olisi käyttänyt hampaitaan. 

Nemo lähtee kyllä mielellään tallille, mutta jos mulla ei ole kaveria mukana, joka olisi sen vieressä ratsastuksen ajan, niin mun on aika turha mennä hevosen selkään, koska alkaa ensimmäisen 5-10 minuutin sisään haukkumaan narun päässä ja sitten tulee hiljaista, kun alkaa nakertamaan hihnaa poikki (tää nähtiin ensimmäisen kerran jo agilityn pentukurssilla, kun olin Hämeenlinnan näyttelystä raaskinut ostaa sikakalliin nahkahihnan ja se oli ekoja kertoja käytössä ja hups, yhtäkkiä jyrsitty poikki. Kyllähän se sitten vielä suutarilla paikattiin ja palvelikin jokusen vuoden). Luna taas kiihtyy niin paljon hevosista, että sitä on turha ottaa vinkumaan/kiljumaan kentän laidalle ja pelkään kans, että se pääsee irti ja juoksee todennäköisesti heti hevosen jalkoihin hampaat edellä. Siinä jäisi neiti kakkoseksi, kun vastassa on 500kg painava eläin. 

Huomaa mut

Luna ottaa rennosti

Stressitaso on tosiaan laskenut, sillä enää ei tarvi katsella koko ajan, mihin pojat ovat sijoittuneet alakerrassa ja millä mielellä ovat, tarviiko jompi kumpi laittaa häkkiin esim. siksi aikaa, kun käyn yläkerrassa suihkussa. Toki siis edelleen kuikuilen portaiden alle, että missäs se natiainen nyt on ja mitä puuhaamassa... Lisäksi huikin edelleen sujuvasti Nugan nimeä ja myös komennan sitä, kunnes tajuan, että nehän on ne sen porukat, jotka nyt juoksee pihassa tai nahistelee sisällä keskenään. Myös iltaisin huikkaan hyvät yöt kaikille kolmelle: Nemo, Luna ja Nuga. Se on mulla ollut tapana jo pitkään.

Kirjaakaan ei tarvi lukea yksin

Hyvä mutka, missä nukkua

Nemosta ja Lunasta huomasi myös heti, että ovat paljon rennompia. Ottavat päikkäreitä missä vaan ja jalat kohti taivasta. Vaikuttaa niin, kun ne huokaisisi, että nyt se riiviö ei ole kotona, lapsenhoitovuorossa pieni breikki. Aamuisin pariskunta vetää hyviä hepuliralleja ennen ja jälkeen lenkin. Aiemmin ei tullut kuuloonkaan, kun pikkupoliisi oli paikalla. Nuga olisi samantien syöksynyt Nemon niskaan ja pistänyt pelin poikki. Pystyn myös rapsuttelemaan, silittelemään, suukottelemaan ja sylittelemään kahta koiraa nyt helpommin. Aiemmin täytyi aina katsoa, etteivät pojat ole liian lähekkäin, koska mustasukkaisuus kohtaukset oli yleisiä ja onhan niitä myös Nemon & Lunan välillä, mutta niistä ei aiheudu heti tappelua. 

Kun silmäni mä auki saan ja näen sinut siinä vierelläin...

Meillä voi pitää alakerran porttia auki, sillä isot eivät juoksentele portaissa ja vaikka menisivät ylös, niin siellä ei syödä mitään sopimatonta. Tai no, Nemo on nyt muutaman kerran vienyt sukkia, kun on halunnut huomiota... Keittiössä voi myös melko huoletta antaa leipiä tehdessä viipaleet juustoa tai kurkkua. Pariskunta ei niin helposti keskenään tappele. Toki niitä herkkuja sai kolmen koplakin, mutta täytyi olla kunnon käskyt ja komennot, kuka syö missäkin. Nugaa kyllä odottelen aamuisin juurikin kerjäämään sitä juustoa, sillä sillä oli tapana hotkaista aamupala nopeiten, ohittaa keittiössä äitinsä ruokakuppi ja tulla istumaan nätisti mun jalkoihin juuston toivossa, kun muuta vielä pupelsivat omia nappuloitaan. 

Kiinni toisissaan

Parikin hyvää mutkaa...

Ainut, mikä tuntuu hankaloituneen, niin Lunan toisten koirien ohitus lenkillä. Nyt, kun pikkupoliisi ei pidä meteliä, niin tytön täytyy sitten olla se... Toisaalta ollaan paljon rohkeammin ohitettu koiria, kun kaksi koiraa on kuitenkin huomattavasti helpompi hallita, kun kolme. Tuli ihan legendaarinen fiilis, kun yhdellä aamulenkillä Nemon kanssa (Luna ei siis lähde talvella ollenkaan aamulenkeille) törmättiin cockerinarttuun ja voitiin jäädä omistajansa kanssa juttelemaan koirajuttuja! Nemo ja tyttö telmivät siinä samalla keskenään. Siis ihan tavallista koiraihmisten kanssakäymistä :)

Samikset

Nemo ja Luna saivat uudet Rukkan pannat extempore Mustista ja Mirristä, kun mummu oli mukana ja halusi ostaa uudet, kun kuulemma vanhat oli niin kauhtuneet. Mua hieman nauratti, mutta tottahan se on, etten ihan joka vuosi niitä ole raaskinut uusia, sillä kolmen koiran uudet pannat ja hihnat maksoi kukin 20e/kpl, joten niistä tuli sellainen 120e menoerä. Nyt on siis uudet pannat Nemolla turkoosi ja Lunalla pinkki, sointuvat hyvin talvitakkien väriin. 

Nemo kävi reilun 3kk:n tauon jälkeen fyssarilla ja selkä oli juminen. Mennään nyt kuukauden päästä taas uudestaan ja ostin niveliä ajatellen Cartivet & MSM -jauhetta ruoan sekaan. Olen huomannut kaksi kertaa kuluneen kuukauden aikana, että Nemon noustessa makuulta, on askel pari ollut kankeampaa. 

Nemo lemppari paikallaan :D

Pakko vielä nostaa hattua mun uudelle pomolle, joka oli hengessä mukana Nugan viimeisissä viikoissa. Pystyin aina lähtemään lääkäriin, kun tarve vaati tai olla koko päivän pois. Lisäksi teki oma-aloitteisesti mun töitäni sillä välin, jotta pysyttiin aikataulussa. Tilanne toki oli hänelle tuoreessa muistissa, kun oli joutunut viikkoa aiemmin luopumaan omasta koirastaan ja silloin taas toimin hänelle kuskina. Myös muu tiimi ja työyhteisö on ollut tukenut tässä tilanteessa. Etukäteen olin ajatellut, etten pystyisi viikkoon pariin palaamaan töihin. Onneksi näin. 

Muistakaa suukottaa jokaista rekkua joka päivä ja sanoa niille, kuinka tärkeitä ne on! Itse olen noudattanut tätä sääntöä jo ainakin vuoden päivät :)

Lunalla katse järvelle