Se on jo marraskuu, vuoden haastavin kuukausi, kun on niin pimeää ja jouluunkin vielä aikaa... Aamulehti oli listannut marraskuun hyviä puolia, äkkiseltään tuntuu, että keksiikö itse yhtäkään ;) Toisaalta nyt saa jo pikkuhiljaa mietiskellä joulujuttuja, polttaa kynttilöitä ja juhlia pikkujouluja, ainakin kolmet on tiedossa, jippii! Olen myös haudutellut joulukalenteriasiaa, lukisitteko tänäkin vuonna blogijoulukalenteria?
Näsikalliolla Nemo flexin päässä
Viime viikolla Nemo kävi fyssarilla ja pientä kireyttä oli takaosassa. Nemo silmin nähden nautti koko tunnin ajan ja me fyssarin kanssa parannettiin jälleen koiramaailmaa ;) Lenkkeiltiin myös koko poppoo Finlaysonilla ja Näsikalliolla, mikä on koirille hyvää viihdettä, kun tapahtumia piisaa ihan Tallipihalta lähtien. Lelulaatikko oli myös ahkerassa käytössä ja ihana huomata, ettei Nuga enää hotki kaikkia leluja kurkkuunsa.
Nemon ja mun tämän vuoden/koko historian viimeiset agilitykisat oli Janakkalassa viime sunnuntaina. Taukoa lajista oli tullut kuukauden verran ja se teki hyvää, niin kun aina. Nemo oli hyvin kuulolla ja saatiin paljon onnistumisia, mutta niin vaan jokaiselta radalta hylätty, yllätys :P Tässä videointia, kiitos taas Hannalle siitä ja matkaseurasta & oikein mukavasta tyttöjen päivästä. Janakkalassa on kyllä yhdet parhaista järjestelyistä, sillä puitteet on kohdillaan ja aikataulut pitää, ellei ole jopa aikaisessa. Neljä starttia oli juostu n. 3,5h:ssa!
Ekalla radalle lähteissä jännitti taas niin, että jalat tuntui ihan hyytelölle. Takaaleikkauksessa taisin ajautua liian pitkälle ja seuraavan esteen taakse piti tehdä valssi, mutta sähläsin jotain persjättöä extempore. Hyllytys kohdassa käsi oli kyllä suht alhaalla ja olin jo esteen luona, mutta niin vaan Nemo oli lukinnut hyppy-putken ;) Ei kuitenkaan suurempia karkaamisia, vaikka pituus meinasikin ylittyä väärästä suunnasta. Ehdottomasti se huonoin rata, jännityksen piikkiin.
Toinen rata oli hyvä! Ehkä alussa valssasin vähän löysästi, mutta pysäytyskuvassa olen lähtenyt valssaamaan jo Nemon ponnistaessa ja katson koiraa, mutta niin vaan se sujahtaa putkeen, mikä varsinaisesti ei itsellä käynyt edes mielessä, että sinne menisi tuossa kohtaa. Kepeillä pystyin hyvin edistämään ja niin ollen seuraavat kuviot meni aika nappiin. Kaarteet toki on pitkiä, sillä vauhti on melkoinen, enkä osaa jarruttaa menoa tarpeeksi.
Kolmannella radalla aloitus oli suht haastava kahden ansan (putki ja puomi takana) vuoksi ja se sujui. Ennen keppejä tehty saksalainen oli uberkökkö, sillä kammoksun sitä, enkä edes rataan tutustuessa kävellyt sitä niin, mutta päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla, olenkin ylpeä, että tein sen ja virheittä. Keppien jälkeisessä hyppykuviossa en voinut kuvitellakaan, että kaarrattaa takaisin keppien väliin, kun itse seisoin puomin lähdössä käsi alhaalla. Todella harmillinen hylly, Nemon erikoinen.
Viimeinen rata olikin sitten paras ja niin lähellä nolla! Kääntyi suorasta putkesta putkijarrulla mageasti. Keppien jälkeisellä hypyllä kääntyi mageasti ja takaakierto ennen A:ta oli loistava, nopea. A:n jälkeen lähti tsekkaan keinua ja vaikka olin oikeassa kohdassa esteen edessä jalat ja käsi oikeaan suuntaan, niin hyvin näkee videolta, mikä on Nemon tahto :D
Sanon kyllä vähän soo soo näin jälkeen päin kolmosen koiralle. Radalla huikkasin sen juostessa putkeen, että "Se oli niiiin hyvä", tarkoitin meinaan rataa siihen asti. Lopussa oli vielä pakko tehdä vastakäännös, jotta voi sanoa tehneensä ;) Sekin tuntuu aina niin vaikealta siis kaikki missä koira on selän takana, kun ei tiedä, mitä siellä tapahtuu. Mutta tosiaan tällaista on aksa Nemon kanssa niin treeneissä, kun kisoissakin. Viime kesä taisi olla ensimmäinen, kun saatiin jotain radan pätkiä treeneissä nollana eli meidän koko 7 vuoden historian nollat on kyllä aika vähissä, suorastaan ihmeitä :)
Loppu vuosi pidetään ansaittua taukoa agilitysta ja katsotaan, jos tammikuussa päästään johonkin yksityiselle vielä kevyesti treenaamaan. Fiiliksen mukaan mennään ja katsotaan, josko vielä tulevana kesänä jotain kisatsempaloa.
Kisapäivänä jaksoi vielä heittää tallireissun Nugan kanssa ja pestä hevosen varusteet kaupan päälle. Illalla ehti useammaksi tunniksi sohvalle chillaileen eli aika täydellinen päivä :)
Torni hotelli taustalla
Tää viikko lähti käyntiin vähän takkuisasti, kun Luna aiheutti maanantaiaamun kunniaksi sydämentykytyksiä imuroimalla lenkillä suklaakonvehdin. Käsi oli sen kurkussa ja huusin ääneen, että: "Et kai sitä minttu(tummaa)suklaata vaan vetässyt"! :D Kyseessä taisi olla tuoksusta päätelleen maitosuklaa, eikä siitä mitään oireita tullut, onneksi. Aika pahoja tuollaiset "ansat" pimeässä, vaikka olin nähnyt tyhjän konvehtirasian muotin, niin en ehtinyt kissaa sanoa, kun jo meni huiviin.
Nunnu ei välitä seisoskelusta
Eilen käytiin parsonlenkillä Ylöjärvellä Soppeenharjulla Nemon ja Nugan kanssa. Pojilla oli kivaa, kun vanha tuttu Ellu oli mukana lenkillä ja tyttöä pääsi moikkaamaan <3 Lenkillä mukana myös joviaali poika Aapo, mutta se nyt ei meidän poikia liiemmilti kiinnostanut ;) Lunaa ei paljon lenkkeily hotsittele nyt, se pysyttelee mieluummin sisätiloissa: sylissä, peiton alla tai saunassa :)
Luna syliluuta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)
Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!