SM-kisojen fiiliksiä

Once in a lifetime -meiningillä lähdettiin agilityn SM-kisoihin Nastolaan lauantaiaamuna 18.6. klo 5.30 kimppakyydillä Hannan ja Martin kanssa. Kohtuullisesti jännitti etukäteen esimmäiset arvokisat, mutta ihmeesti sain pään hallintaan jo hyvissä ajoin viikolla ja sama jatkui itse kisapaikalla. 

Brittiläisen Lee Gibsonin rata oli suhteellisen haastava (agilityliiton blogista löytyy juttu medien joukkueradasta) ja radan loppupuolella kummitteli aina niin ihanan kinkkinen putki-puomi erottelu, joka ei tunnu meillä koskaan onnistuvan, treeneissäkään. Niinpä jäin rauhallisin mielin rataan tutustumisen jälkeen lämmittelemään Nemoa ja hakemaan vakaata kontaktia kera herkkujen. Ajatuksena tehdä hyvä rata sinne kinkkiseen kohtaan ja jättää herran haltuun kumpaan kirmaa sillä harjoittelulla, mitä ko. kohtaan on tehty.

1. Startti kotipihasta aamuvarhain 2. Nemo tyytyväisenä hotellin lakanoissa 3. Lemmikki huoneessa, ei saa häiritä (hotellissa kuulemma n. 100 muutakin koirahuonetta käytössä) 4. Ohi on, pientä sanomista Nemon kekkeröinnistä :P

Kontakti oli tosi hyvä odotellessa ja olin toiveekkaalla mielellä. Karsinassa odotellessa kuitenkin kontakti alkoi hiipua, sillä siellähän ei enää koiraa voi palkata. Pyysin Nemoa vaan istumaan ja keskityin hengittelemään ja nollaamaan pään. Jälkeen päin ajatellen, olisi ehkä pitänyt mennä kyykkyyn Nemon viereen ja hakee siinä sitä kontaktia, sillä Nemolla ei istuminen oikein onnistunut, kun seinän toisella puolella oleva koira kiinnosti, lepattavat kankaat ihmetytti ja ei sinne märälle tehnyt mieli istua... Lähdössä sitten Nemo ei mennyt istumaan ja videolta näkee, että pyysin sitä kyllä useamman kerran. Taisi siinä jo saada niskalenkin minusta. 

Päästiin ensimmäiset viisi estettä ja olen alun kuljettavaan valssiin erittäin tyytyväinen, ajoitus toimi, muistin kääntää Nemoa mutkaputkeen ja maltoin odottaa keinulle menoa. Muurin jälkeen kuitenkin Nemo päätti irrotella ja juoksi holtittomasti väärään päähän putkea, se oli se ns. Nemon bravuuri, millä saatiin aikoinaan aina yleisöstä makeat naurut. Lähtee siis aina niin, että kiilaa lähes mun varpaideni päältä ja haukahtaa eli pitää ihan omaa kivaa pilke silmäkulmassa. Videolla ja kuvissa näkyy, että näytin kyllä sitä ihan loogista putken päätä, enkä rynninnyt oikealle. Toki olin inasen jäljessä, mutta sen ei pitäisi haitata, vaikka tässä tilanteessa olisi mahdollisesti pelastanut tilanteen. Tai sitten olisi pitänyt juosta keinu kaueampaa, jotta Nemo olisi hypännyt muurin eri kulmassa ja ajautunut helpommin loogiseen päähän putkea. Mutta yhtä kaikki, kuvio oli sellainen mitä opetan omille alkeiskurssilaisilleni, eikä Nemolla mene mikään kuvio, jos alkaa koijaroimaan :P

Loppurataa on turha analysoida... Nemoa kutsui A:n jälkeen putki ja kun vihdoin pääsi kepeille, niin karkasi välistä pois yleisön luo yrittäen mennä aidan ali! :D Jonka jälkeen kävi katsomassa numerokyltin, joka oli ikäänkuin pieni ämpäri nurin päin. Sellaista hauskaa. Tästä voi tsiikaa kekkeröintivideon:

Ylökkin medijoukkueessa oli myös parsonit Martti ja Fairy, joille tuli hienot radat, mutta putki-puomi erottelu koitui kohtaloksi. Joukkueemme ankkurina lähtenyt sheltti Bella teki hieno vauhdikkaan radan, jossa ei muita virheitä, kun tokaviimeisen riman putoaminen. Kokemuksen kannalta hyvällä fiiliksellä (Nemo tosin oli vähän allapäin johtuiko kaatosateesta, melkein lentoon lähtevästä lepattavasta teltasta, jossa olivat suojassa bokseissaan vai siitä, kun pääsi vaan yhdelle radalle tosi toimiin). Kiitos tiimille ja kaikille Ylökkiläisille hyvästä hengestä!

Viikonloppu jatkui mukavissa merkeissä Lahden Cumuluksessa Hannan ja Martin kanssa. Nemolle sain kotiinkuljetuksen Villeltä, iso kiitos siitä! Olisi ollut hieman haastavaa olla yön yli kahden eri lauman parsonuroksen kanssa pienessä huoneessa. Tosin pojat ehtivät pari tuntia hengailla hotellilla samaan aikaan ja se meni kivuttomasti toisen ollessa boksissa, vaikka pientä tuijottelua olikin, niin mitään mekkalaa ei syntynyt. On nuo vaan fiksuja poikia! Illalla suunnattiin vielä ravintolaan syömään ja lasilliselle, jonka jälkeen oltiinkin valmiita kaatumaan sänkyyn. 

Sunnuntaiaamuna satoi kiitettävästi ja meillä ei ollut kiirettä kisapaikalle, joten syötiin hotellin aamupala kaikessa rauhassa. Sen jälkeen pötköteltiin huoneessa ja seurattiin tarkkana livestream lähetystä, jonka välityksellä näki hyvin jo mediyksilöratan kuvioita, mikä oli aika kätevää Hannan ja Martin iltapäivän suoritusta ajatellen. Yksilösuorituksia oli huikea seurata paikan päällä ja tunnelma oli korkealla, keli parani koko ajan iltapäivää kohti, illalla paistoi jo aurinko! Tuli myös vähän shoppailtua kotiin viemisiä eli koirille possunkorvia, nameja, roadkill -leopardi ja itselle Hukkapistosta lippis, pipo ja kännykkäpussi, jonka saa kätevästi lenkille mukaan. 

Kasvattini Sky oli myös kisapaikalla turistina ja olipas ihana pienen reaktio, kun tajusi mun olevan siinä vieressä. Vettä satoi ihan reippaasti, Sky nökötti pää märkänä sadetakkinsa alla ja kun kuuli mun ääneni, niin katsoi ensin, vilkaisi uudestaan ja ryntäsi suoraan mun syliin, sitten sitä pususadetta kestikin useamman minuutin. Meinasi viedä mun korviksetkin mennessään. Omistajansa sanoi, että Sky on aina iloinen vieraista, muttei kuitenkaan reagoi muihin samalla tavalla. Tämä on ehkä se kasvatuksen parhain puoli, tulee vieläkin kyyneleet silmiin muistellessa kohtaamista <3

1. Nemo hotellin aulassa 2. Hikisenä, mutta onnellisena 3. Pusuja vaan sataa 4. Herkuttelua aamupalalla

Olipas mukava viikonloppu lajin parissa lukuisten ystävien, kavereitten ja tuttavien kesken, tunnelma oli upea! Nyt tuntuu, että veri vetää vuoden päästä Lappeenrantaan SM-kisoihin! Ja kaikista ennakkopuheistani huolimatta tekisi mieli kyllä vielä lähteä Nemon kanssa kokeilemaan, mutta katsotaan nyt kuinka treenit ja kisat etenee.

Yllättävän raskas viikonloppu kuitenkin oli, vaikka oma osuus oli vain sen alle minuutin :D Kesti viikon toipua univelasta ja väsymyksestä. Nyt kohti uusia seikkailuja ja tsemppiä kaikille tutuille viikonloppuna maajoukkuekarsintoihin! 

Yhtä kokemusta rikkaampina <3