Ihan parhaat (ysäri) kisat ikinä!

NPKH eli Nokian Palveluskoiraharrastajat olivat laittaneet parastaan ja järjestäneet superhauskat I love 90's -teemakisat! Noin puolet porukasta oli pukeutunut teeman mukaisesti ja heti autosta noustua alkoi naurattaa ne kaikki ihanat nappiverkkarit, hempeät pastillinväriset tuulipuvut, vyötärölaukut, polviin asti roikkuvat NHL-paidat, saparot, farkkushortsilappuhaalarit jne. Itselle löytyi ensimmäiseltä ihastukselta 14-vuotis lahjaksi saatu legendaarinen Phoenix Suns lippis, jonka johdosta mun teinivuosien lempinimi olikin Fiinix ;) Lisäksi ensimmäiseltä poikaystävältä sain lainaan suurikokoisen Leviksen paidan raflaavilla teksteillä, josta tulikin palautetta 'kivasta paidasta', jep jep.

Homma oli viety ihan loppuun asti, sillä kanttiinista sai hiukopalaksi No Limits tortilloja, Erittän Hyvä Ellei Täydellinen vohveleita, Matti ja Teppo makkaraa jne ja valuuttana tietysti markat. Paikalla oli mahtava mukaansa tempaava juontaja, joka kehotti porukkaa hästäggäämään parhaat kuvansa #ysäriaksaa ja kertoi, että tapahtumassa saa lisäpalkintoja parhaista asuista sekä tuuletuksista. Myös lajin juonto oli realistinen eli ei ole helppoa agility ja jos olisi, niin kaikkihan sitä tekisi ja joskus radalla tosiaan tulee niitä ylimääräisiä mutkia ja kaarteita, mutta se on vaan lajin suola, kuuluu asiaan. Kaikki mokaa joskus tuossa lajissa, se on 100% varmaa ja sehän meitä yhdistää, ei oteta turhan vakavasti.

Omaa vuoroa odotellessa pysyi jännitys kurissa, sillä hymy ja nauru oli herkässä, kun c-kasetilta kajahti toinen toistaan nostalgisimpia biisejä mm. no se No Limits, Summer Is Crazy, Oi Beibi, Scatman John jne. Pakko oli vaan hihittää ja jammailla, pääsi fiiliksissä takaisin nuoruusvuosiin. Siinä siivellä ne radatkin meni sitten yli odotusten rennolla otteella ja saatiin vihdoin vuoden eka nollatulos B radalta, wuhuu!

Nemo oli ihan fiiliksissä päivästä, kun kahden oltiin liikenteessä ja mulla taskussa lihapullia. Lisäksi alueella oli mahdottoman hyvät hajut, jotka ensimmäisen radan lähdössä meinasi sekoittaa pojan pään, mutta sai kuitenkin kuononsa ylös maasta ja lähti radalle. Nemo pääsi tietysti myös tuttujen rapsutuksiin, leikittiin, syliteltiin ja pusuteltiin. Viimeisen radan jälkeen oli varattu kippoon maksalaatikkoa ja lihapullaa.

Tässä meidän radat:

A agirata, 10vp

B agirata, 0vp!

C hyppyrata, hyl

Nemo teki hienosti hommia mun kanssa joka radalla, eikä karkaillut. Saatiin jälleen vire hallintaan, parasta. Tosin näistä videoista huomaa, että jossain kohtaa käsi ja jalat näytti sinne minne pitikin, mutta Nemo kiitää pitkälle eteen, tunteella, niin kun aina. Noi ysärihihat lepatti sen verran villisti, että melkein haittoi ohjaamista, mutta onneksi koira ei ottanut niistä häiriötä... Iso kiitos salakuvaajille! ;) Näistä videoista on aina hyötyä itselle. 

Kaikille kisaajille tarjottiin vielä mehujäät ja kun sitä legendaarista ampparia siinä agiopeni vieressä starttieni jälkeen nautiskelin, niin spontaanisti heitin tunteella: 'Nää oli ihan parhaat kisat ikinä' :D <3

Nämä olikin meidän viimeiset kisat, jossa varsinaisia tavoitteita, sillä tänään oli viimeinen päivä kerätä nollia agilityn SM-kisoihin 2016 ja meille niitä ehti tulla 5, mutta kaksi olisi vielä tarvittu (ja se tuplanolla, peräkkäisiltä radoilta). Kesän 2017 SM-kisat ei ole enää meidän tavoitteissa. Mutta ei hätää, päästään tosiaan parin viikon päästä SM-kisoihin Ylökkin medijoukkueeseen mukaan ja startataan toisina neljästä koirakosta. Pikkuhiljaa alkaa jännittämään... Vaikka täytyy ottaa se asenne, että kisat on samanlaiset, kun kaikki muutkin eli parhaamme yritetään, mutta lopputulos voi olla nollasta hylsyyn ja kaikkei siltä väliltä, kaikki on sadasosasekunneista (ja hermoista) kiinni.

Illalla ei sitten meinannut tulla uni, kun ysäribiisit soi kilpaa päässä... :D Iso kiitos NPKH:n tiimi, te olette huippuja!

P.S. Rakastan tota koiraa yli kaiken, mun soulmate Nemo <3