Putki vaan jatkuu

... Meinaan hyllyputki agilitykisoista Nemon kanssa. Oltiin Janakkalassa neljällä radalla ja kaikilta tuli hylätty. 

Nemo oli kyllä hyvässä vireessä, huomasin sen jo heti ekaa rataa odotellessa, kun otti muhun hyvin kontaktia ja meni itsekseen paikkamakuuseen nameja tapittaessaan! Nemohan ei ole ollut koskaan kovin hyvä makoilemaam missään ;) (Muistan huolestuneeni, kun Luna oli meillä ekaa viikkoa ja kävi keittiön matolle maate 8vkon ikäisenä keskellä päivää! Olin varma, että se on jotenkin kipeä, sillä Nemolta ei vastaavaa löytynyt ensimmäisiin vuosiin.. ;D) Se on lähes aina sata lasissa ja rauhoittuu pitkälleen vasta illalla, kun kukaan ei liiku enää mihinkään. 

Itsekin olin positiivisella mielellä ja hyvässä vireessä, mutta aina tuli jotain pientä takkua. Kolme rataa oli kuitenkin hyviä. Yhdellä radalla kaaduin heti alussa ottaen tukea puomista, tuli hylly, enkä sitten keskittynyt kunnolla, jolloin Nemo pääsi sinkoilemaan. Seivattiin tilanne kuitenkin vielä hienosti viimeiselle radalle ja positiivisin mielin kotiin. Olisihan se tietty ollut mukava saada niitä tuloksia ja nähdä vähän aikaa. Tuplanolla olisi ollut unelmien täyttymys ;) Noh, toivotaan, että tämä hyllyputki saadaan pian poikki.

Kiitos matkaseuralle Hannalle ja Martille mahtavasta reissusta, hyvä meidän tiimi! Kiitos myös videoista:

1. rata, hypäri

- Kun Nemo karkasi tokalta esteeltä, en hämääntynyt, vaan kehuin heti, kun Nemo tuli takaisin ja niin ollen pakka ei seonnut, koira jatkoi tekemistä mun kanssa motivoituneena! Tätä tilannetajua multa harvemmin löytyy.

- Nemo irtosi superhienosti putkiin

- Hyllytys kohdassa en ilmeisesti kääntänyt tarpeeksi katsetta koiraa kohti ja olisi pitänyt enemmän pyytää sitä oikeaan käteen, kun kerta hyppäsi saman hypyn takaisin päin, tällaista en ollut ajatellut, että voisi edes tapahtua

- Keppien jälkeen takaakierto oli itselle haaste, mutta en hätköinyt ja sain jalkaterät oikeaan suuntaan!

- Lopun suoralla putkella mun putkijarrun ajoitus toimi hyvin ja Nemo kääntyi pienellä kaarteella eli sanoin Nemon nimen heti, kun meni putkeen ja kutsuin vielä uudestaan kun tuli putkesta ja taisin siihenkin vielä kehaista päälle

2. rata, agirata

- Nemo pysyi hienosti lähdössä, vaikka menin kahden hypyn taakse ja rimat ei pudonneet, kuten joskus on käynyt. Epäilen myös varpaan murtuman aikoinaan aiheutuneet lähtöryysäyksestä, joten harvemmin olen noin kauas uskaltanut lähteä

- Takaakierto vauhdista ei onnistunut, vaikka videolla näkee, että näytin kädellä ja muistan huutaneenikin kierrä, mutta oma linja oli huono, tulin jotenkin siinä sählingissä esteen keskelle ja Nemohan ei tunnetusti kierrä, vaikka uskon sen tietävän, että pitäisi. Ei kuitenkaan viitsi, jos ei ole ihan pakko

- Ja wau, näittekö mikä jarrutus puomin alastulolle! Tätä ei olekaan tapahtunut kisoissa vuosiin ja huomasin huikatakin ylipursuavan innokkaasti hyvä, olin kieltämättä aika hämilläni <3

- Lopussa pituuden takaaleikkaus oli ihan mahtava, ei olla varmaan koskaan tehty sitä, mutta Nemo tiesi mihin päin piti kääntyä, kun huikkasin sen nimen ennen ponnistusta

3. rata, agirata

- Alussa hankala putkeen vienti, jonka varmistelin viemällä ihan suulle asti, jolloin tuli kiire ja takaisin lähteissä tosiaan liukastuin ja otin tukea kädellä puomista, siitä hylly. 

- Takaaleikkaukset hypylle ja A:lle meni sujuvasti, vaikka olin jäljessä

- Keinun kumminkin kielsi, typical

- Sen jälkeen mulla iskikin väsy ja vein löysästi kepeille jne. 

- Hienosti kuitenkin ehdin putkien jälkeiseen valssiin ja käänsin Nemon ajoissa puomille!

- Ja kun Nemo ei ole enää hanskassa, niin kiertää tyypillisesti myös viimeisen esteen :D Mutta oman löysän ohjauksen piikkiin meni

4. rata, agirata

- Huomatkaa, kuinka terävästi Nemo tulee sivulle ja heiluttaa häntää :) Joka radan lähdössä myös silitin Nemoa, kun jostain syystä oli hyvä fiilis ja teki mieli rauhoittaa ja kehua lähdössä

- Aika moni koira karkasi tuonne ihanaan lyhyeen suoraan putkeen, olin ajatellutkin tehdä pientä vekkiä hyppyjen väliin, mutta niin vaan lähdin rynnimään, kun tuli tunne, että olen jäljessä ja tunnetusti Nemo rynnii vähän lujempaa, kun minä :D

- Keinulle meno oli sujuva, vaikka houkuttimena oli edelleen se suora putki ja edellisen hypyn jälkeen vielä suoraan linjalla kutsuvasti

- Olen myös oppinut tuon, ettei aina tarvi juosta mutkaputken sitä puolta, mihin ollaan menossa, vaan saan katse alhaalla ja jalkaterät oikeaa putken suuta kohti koiran oikeaan päähän! Ei ole ollut helppoa irtoavan putkihullun koiran kanssa. Tässäkin maltti on valttia.

- Ennen A:ta olevalta hypyltä Nemo kääntyi pienellä kaarella, tajusin jäädä tarpeeksi kauas taakse hypystä ja kutsua ajoissa

- Putken jälkeen ehdin hyvin linjalle näyttämään vastakädellä Nemolle takaakierron ja siihen sain täydellisen persjätön (!!) ja koiran vielä oikeaan käteen puomille

- Ja Nemolla jälleen mahtava kontakti puomilla, wuhuu! <3

On tää vaan huikea laji! Ja vaikea :P Tosi paljon on tullut konkreettista oppia Johanna Wutrichin silmän alla ja kun tekemiset perustellaan treeneissä, ne jää takaraivoon ja niitä on looginen käyttää kisaradalla. Olen myös tyytyväinen, että vihdoin uskallan käyttää ja näyttää, mitä me osataan. Joku voisi tietysti ajatella, että hulluko oot, kun kisa toisensa jälkeen hakkaat päätä seinään, ne tulokset kun on todellakin kiven alla. Pakko vaan todeta jälleen, että vaikeat koirat opettaa eniten! <3 Nemon kanssa on aina kiva puuhata yhdessä, meillä on selvästi sielun sympatiaa <3 Ja mikä sen parempaa, kun nähdä oman koiran nauttivan täysillä yhdessä!