Tyttöystävä

Miisa ja Nemo lenkillä Raholassa

Siitä on 14 vuotta aikaa, kun Nemolla on viimeksi käynyt tyttöystävä kylässä! Kummityttöni parson Miisa (pian 4-vuotias) poikkesi meillä Raholassa, ensin tehtiin lenkki, sitten juotiin teet ja koirat saivat hengata yhdessä sisätiloissa. Nemo oli yhtä hymyä ja teki iloloikkia lenkillä, nuuskutteli Miisaa sekä kerjäsi Hannalta nameja. Tyttöseura on parhautta <3

Kahvipöydän tuntumassa

Miisa pyytää Nemoa leikkiin

Tulisitko?

Oon ihan vaaraton, peuhataan vaan!

Kotona eteisessä Nemo ei ensin varmaan edes hoksannut, että Miisakin tuli sisälle, seurasi vaan innoissaan Hannaa. Miisa olisi kovasti halunnut leikkiä, heittäytyi pojan eteen monta kertaa selälleen, mutta Nemo seurasi vaan ruokapöydän tapahtumia ja muutaman kerran näytti jo siltä, että astuu vahingossa pikkuruisen tytön päälle. Nuuskuttelua ja hännän heilutusta riitti, vaikkei varsinasta leikkiä syntynytkään ja se oli toisaalta hyvä, koska sisällä on liukkaat lattiat ja Nemolla on ainakin tapana juosta kovaa, mikä ei oikein sovi kropalle sisätiloissa enää tuolla ikää.

Miisa on kyllä mainio, kun se lukee toista koiraa niin hyvin ja osaa rauhoittua, jos toinen ei lähdekään rallaamaan. Muutenkin nuuskutteli paikat läpi iloisena, tsekkasi kiinnostuneena maisemat ikkunasta ja antoi lukemattoman määrän suukkoja!

Miisa puolta pienempi

Nemoa naurattaa, Miisa poseeraa

Nyt meillä on ihanan rauhallista, kuorsaus vaan kuuluu punkasta <3

Olipas ihanaa, ystäviä kannattaa nähdä aina, kun mahdollista!

Talviseikkailut

Talviseikkailut jatkuu... Viikko sitten mulla oli menoa kaupunkiin toimistopäivän päälle, joten Nemon lenkin jälkeen nappasin sen mukaan autoon ja vein mummulaan pariksi tunniksi. Poika oli innoissaan ja oli koko ajan mennyt edes takaisin sekä tietysti ollut skarppina keittiön tuntumassa, jos jotain namia olisi tippunut suuhun. Toki mummu alkajaisiksi antoikin koirien lihatikun, mikä on tätä nykyä harvinaista herkkua, kun en enää päivittäin tai viikottain uskalla antaa rasvaista syötävää maksa-arvojen takia.

Nemo jää näin ihanasti nukkumaan, kun lähden aamulla toimistolle

Etäpäivinäkin välillä maistuu uni

Pienellä kerällä

Mummulasta iltateen jälkeen kotiin päin lähteissä auto ei startannutkaan tien sivusta, kun pakkaslukemat oli tuntuu kuin -27. Ei siis inahtanutkaan. Ei auttanut muuta, kun soittaa, tulisiko mies hakemaan meidät kotiin. Niin päästiin puolen tunnin rappukäytävässä odottelun jälkeen kotiin pakettiauton kyydissä. Odotetiin rapussa sen takia, että vaatetta oli niin paljon päällä, että mummulle sisälle mennessä ei olisi ehditty, kun riisua vermeet, kun niitä olisi taas tarvinnut alkaa pukea niskaan. 

Ihmeen kaupalla seuraavana päivänä auto starttasi ykkösellä, pakkasta oli enää -12. Turhaan oltiin metsästetty käynnistyskaapeleita kaupoista ja oli hassua laittaa aamulla Parkman parkkisovellus pyörimään Raholasta käsin, kun auto oli jäänyt tosiaan tien varteen Tammelaan klo 8-16 maksulliselle paikalle. Seuraavalla kerralla kannattaa ajaa mummun ikkunan alla olevaan lämpöiseen parkkihalliin, todennäköisemmin pääsee edullisemmin 😅

Rappukäytävässä on hyvä odotella mummun helmoissa

Viikonloppuna käytiin Nemon kanssa ajeluttamassa autoa ensin hampurilaisravintolan autokaistalla ja Nemokin sai samalla koirankeksin, kun kiva kassan setä huomasi koiranboksin autossa. Piristi päivää ihanasti ja Nemo sai pienen herkutteluhetken. Sitten suunnattiin Piikahakaan lenkille ja olipas mukava käydä yli kuukauden tauon jälkeen, viimeksi oltiin käyty joulukuun ekoina päivinä, kun Lunakin oli vielä täällä meidän kanssa 💖 

Nemo touhotti ja nuuskutteli ympäriinsä. Vastaantulijoita ei juuri ollut, kaksi pientä villakoiraa vaan. Edelleen tuntuu hassulle, kun voidaan mennä ohi vaan, ei tarvitse keksiä kiertoreittiä tai palata samaa reittiä takaisin, kuten Lunan kanssa, jonka kanssa ei onnistunut suorat ohitukset, varsinkin, jos vastaan tuli äänekästä sakkia.

Metelistä mieleen tullen, kuulen edelleen välillä oman pihan autokatokseen ajaessa, kun joku huutaisi sisällä kimeällä äänellä! Eihän siellä kukaan huuda, Nemo yleensä nukkuu tyytyväisenä omassa pedissä ja jos havahtuu, niin korkeintaan nostaa päätään ja tulee ovelle vastaan vasta, kun huhuillaan. 

Piristi päivää koiran huomioiminen!

Piikahaassa

Nemolla ihana enkkuviltti, mitä hevosilla käytetään

Ollaan vähän ennakoitu näitä plussakelejä ja tehty reilumpaa lenkkiä joka päivä, kun on ollut aavistuksena, että kadut menee taas jäätikölle, eikä siellä sitten oikein voi Nemon kanssa liukastella, ettei mene taas juntturaan takaosasta. Eilen oli järkky räntä/vesisademyrky, mutta alusta oli vielä illallakin hyvä, joten kunnon vedenpitävissä kamppeissa urheasti lenkkeiltiin hyvät pätkät. 

Pientä räntätihkua tulee vaakatasossa, vaikkei sitä kuvasta varsinaisesti huomaa

Nemoa ei kelit hetkauta, kiva mennä ulos kelillä, kun kelillä

Tänään aamusta sitten kaikki tiet oli jäätiköllä, joten tehtiin tavallista lyhyempi lenkki taloyhtiön takapihan pururadan varressa. Toimistopäivän päälle keksin kurvata metsään ja siellä pääsi vielä liukastelematta etenemään. Tehtiin lenkki niin, että Nemo sai nuuskutella kaikessa rauhassa joka kolon ja aikaa kului, vaikka matka ei ollut pitkä.

Mua nauratti, kun hämärtyvässä metsässä pomppasin pari kertaa kauempana heiluvaa kuusen oksaa ja kerran luulin tummaa kantoa koiraksi ja sitten jo karhuksi 😂 Kannoin Nemoa pienet pätkät tien varressa, mikä oli ihan jäätiköllä, taloyhtiön pihassa pääsi kuitenkin liukastelematta, tosin loskasohjossa.

Tuleekin hyvään saumaan, kun Nemo saa huomenna nivelpistoksen. Edellisestä on aikaa jo kuukausi ja tänään oli ensimmäinen aamu, kun poika heräsi klo 5 jäljestä, liekö pistoksen vaikutus heikentynyt vai onko vaan sattumaa.

Lähimetsä

Paljon hyviä tuoksuja

Alkaa jo hämärtyä

Pysykäähän pystyssä, nastakengät jalkaan!

P.S. Meidän naapuritalossa asuu Nemon kaveri pienen pieni Manta, mikä on ihan mahdottoman iloinen ja suloinen, oikea pehmolelukoira. Viikon sisään on kerran syöksynyt kauhealla vauhdilla kotiovesta flexissä moikkaamaan ja toisen kerran ihan kotipihassa suoraan syliin suukottelemaan. Tykkään! Monesti minikoirat on arempia, eivätkä niin vieraista piittaa, mutta ollaan varmaan tarpeeksi monta kertaa nähty 💕

Vinkit alkuvuoteen

Tammikuu on ollut kaunis ja runsasluminen ⛄

Olenkin aiemmin kertonut, että valtavirrasta poiketen, en erityisemmin välitä metsässä liikkumisesta. Meidän taloyhtiön etupihalta noin 30 askelta lähtee kuitenkin kiva metsäpätkä, jossa näkyy lähes koko ajan taloja taustalla, joten siellä uskallan kulkea. Toki olen joka kerta helpottunut, kun päästään takaisin lenkkipolulle.

Lähimetsässä: 

Viikonloppuna on ihanaa, kun pääsee valoisaan aikaan pidemmälle lenkille. Kelpaa ulkoilla näissä harjumaisemissa:

Auringon noustessa yhden sunnuntain myöhäinen aamulenkki:

Ollaan saatu nauttia myös komeista auringonlaskuista: 

Some on joka vuosi täynnä energisiä ja innokkaita päivityksiä vuoden vaihteesta, uusista tavoitteista ja suunnitelmista. Mulle alkuvuosi on aina vähän haasteellinen, kun on niin pimeää ja nyt kovien pakkasten vuoksi energiatasot alhaalla. Olenkin hidastanut ja lisännyt hyvinvointia muun muassa näin:

- Kirjastosta kirjoja lukuun. Mikä sen mukavampaa, kun käpertyä viltin alle jännittävän dekkarin pariin tai romanttisen seikkailun pyörteisiin

- Mahdollisimman paljon ulkoilua ja vaatetta niin paljon päälle, kun kaapista löytyy

- Koiran kaikuttelu

- Uimahalli, saa hyvin elimistön liikkeelle, pääsee saunaan ja lopuksi hemmottelen levittämällä hyväntuoksuista kosteusvoidetta

- Jos ei kuitenkaan saa lähdettyä uimahallille/kylpylään, niin kotispa - kasvonaamiot, jalkakylvyt yms. kehiin

- Ystävien tapaaminen ja yhteisten aktiviteettien suunnittelu

- Hyvän ruoan laitto kaikessa rauhassa salaatteineen päivineen, jälkkäriä unohtamatta

- Kuppi kuumaa

- Hevosten kanssa puuhailu päivän kelin mukaan

- Lempparisarjat/leffat ja käsityöt rentouttavat

Mitkä on sun vinkit alkuvuoteen?

Ilon kautta hyvällä sykkeellä

Uutta vuotta mennään, kuinka siellä on lähtenyt ekat päivät käyntiin? Täällä vähän väsyneissä merkeissä, kun aattona tulee aina valvottua ilotulistusten takia. Myös kroppa on aika koetuksella näillä pakkasilla (mm. niskat jumissa, iho haavoilla, nenä ja kurkku karheana, olo pöhöttynyt, kun ei pääse kunnolla liikkumaan). Nykyään kyllä osaan ottaa rennosti, jos ei jaksa, niin sitten lepäillään. Parina viime yönä sainkin taas hyvät unet alle. 

Vuoden eka päivä valkeni kauniina

Nemo aamuhämärässä

Aurinko nousee

Nemo pärjäsi vuoden vaihteen hyvin jo kolmatta vuotta peräkkäin. Juuri ennen klo 18 poika heräsi juomaan ja kun pauke alkoi, oli hämmästyneen näköinen ja kallisteli päätään + kiersi olkkarissa muutaman kierroksen. Laitoin pojan sitten rauhoittumispaikkaansa eli keittiöön ja vielä astianpesukoneen päälle, niin nukahti melko nopeasti omaan petiin. Yläkerrassa pyöri lisäksi pesukone ja kuivausrumpu tuomassa tuttua taustaääntä.

Ehdin kyllä itse olla hetken ahdistuneena (Nemon puolesta), mutta kun tajusin laittaa itsellekin mukavaa ohjelmaa, niin tunnelma rentoutui. Laitoin siis romanttisen Holiday leffan taustalle Netflixistä. Elokuva ehti pyöriä kolme kertaa illan aikana, äänet täysillä ja osaan nyt vuorosanat lähes ulkoa 😀 En siis varsinaisesti katsonut leffaaa, piti saada vaan oikeanlaista taustameteliä, jotta pauke ei kuulu niin kovaa. Itse lähinnä luin kirjaa, kudoin villapaitaa ja tehtiin ruokaa sekä herkuteltiin miehen kanssa.

Takapihan harjulta

Nemo viihtyy ulkona kelillä, kun kelillä

Vuosien tauon jälkeen tossut jalassa

Kotiin päin laukalla

Pikkuisen ennen puolta yötä Nemo havahtui taas ja laitoin vielä uudestaan astianpesukoneeseen puolen tunnin huuhteluohjelman päälle ja annoin pojalle piimää nuolualustalta, niin keskittyi siihen ja kömpikin sitten pian uudestaan unille. Kello 02.30 jälkeen havahduin sohvalta hereille ja pauke oli ihmeen kaupalla loppunut, joten Nemo pääsi pihaan tarpeilleen ja päästiin lopulta 03 oikeasti nukkumaan.

Seuraavana päivänä olo oli, kun krapulassa, vaikka mitään en ollut ottanut. Olo oli kuitenkin huomattavasti parempi, kun monena muuna vuonna, joten siinähän se meni päikkäreiden ja kahvin voimalla. Lisäksi oli jälleen voittajafiilis, kun oltiin selvitty ehjänä vuoden kurjimmasta päivästä. Nemo oli aivan riemuissaan aamulenkillä, vaikka pakkasta oli -22, tuntuu kuin -31. Sen jälkeen on ollutkin pari päivää vielä pari astetta kylmempää, huh!

Päivännäöllä lenkillä

Nemo nuuskuttaa tarkkana

Ihana harjumaisema

Nemolla on ollut vuosien tauon jälkeen fleecetossut jalassa ja kaksi takkia päällekkäin ulkona. Alla ohuempi fleece ja päällä peruspomppa. Huomasin, että pelkällä pompalla etuosa ja selkä on lämpöisenä, mutta lonkat ja pylly viileänä. Poika inhoaa vaatteiden pukemista, etenkin niitä tossuja, mutta lopulta, kun pääsee ulos, niin on aivan riemuissaan, juoksee ja pomppii!

Meillä on noita tossuja kolmelle koiralle, mutta 1kpl puuttuu siis pudonnut lenkillä matkan varrelle. Nemolla on nyt käytössä 3kpl oman kokoisia ja 1kpl pienempi Lunan tossu, minkä saa sujautettua takajalkaan, missä ei ole kannuskynttä. Taidan laittaa myyntiin sen yhden Nugan tossusarjan 4kpl + Lunan Pomppa takkeja, joten jos on tarvetta, niin saa kysyä!

Mun toimistopäivät + kovat pakkaset on vaatinut lisäaktiviteettiä Nemolle ja erilaiset älypelit sekä nuolualustat on olleet ahkerassa käytössä. Jääkaapista oli piimä/raejuusto/kermaviili loppu, niin keksin hyvän, kun raastoin juustoa namialustalle, sen kanssa saa hyvin aikaa kuluun, jää sen verran tehokkaasti paikka paikoin alustaan kiinni. 

Nemo lähti uuteen vuoteen Aira Samulinin sanoin: ilon kautta hyvällä sykkeellä: 

Rauhaisaa uutta vuotta 2024 kaikille lukijoille!

Ihanat välipäivät

Loma on ollut ihana, vaikka ei ole ollut erikoista ohjelmaa tai ehkä juuri siksi. Joulua on saanut fiilistellä kaikessa rauhassa ja vielä vaan jatkuu tunnelmointi kausivalojen, kuusen ja kynttilöiden loimussa. Nyt pikkuhiljaa on siirrytty joululeffoista perussarjoihin ja kirjoihin, mutta herkkuja, etenkin suklaata, riittää vielä pitkälle tulevaa vuotta. Olen joka päivä kiitellyt elämäni ensimmäisiä välipäivä vapaita 💖

Ystävältä saadut tontut ikkunalaudalla

Joulunurkkaus

Mummu sai lahjaksi tällaisen suloisen

Perjantaina 22.12. loman alkaessa näin lapsuudenystävää lahjojen vaihdon merkeissä ja Nemokin pääsi autoajelulle mukaan, kun ei malttanut levätä mun toimistopäiväni päälle, niin autoon nukahti nopeasti ja kuorsaus vaan kuului boxista. Illalla koirien isä poikkesi kylässä ja Nemon kanssa oli jälleennäkemisen riemua. Poika kaikessa hömpötyksessään kompastui suoraan lattialla istuvan iskän syliin 😅 Pötkötteli siinä vähän ihmeissään, mutta mielissään. 

Lauantaina 23.12. käytiin äitini kanssa haudoilla ja juotiin glögit. Pappakin kävi tuomassa lahjoja ja moikkasi Nemon toivotellen: "Hyvää joulua nyt sitten". Kotona vietettiin oman pikku perheen kesken joulua syöden hyvin, vaihtaen lahjat, saunoen ja herkutellen leffaillan merkeissä. Nemokin sai ensimmäisestä paketista herkkutikun, avasin sen pojalle, koska viime jouluna meni koko paketti poikineen mahaan.

Mummun lahja

Välipäivien aamua

Aattona 24.12. päivä alkoi leppoisasti tallilla Tahti suomenhevosen hoidolla ja käytiin kahlailemassa hangessa kentällä. Kotimatkalla nappasin mummun mukaan ja syötiin, lenkkeiltiin sekä saunottiin meillä. Nemo oli ilahtunut mummun jakamattomasta huomiosta yön yli kyläilyllä.

Joulupäivänä 25.12. suunnattiin mummulle varsinaiseen sukulaisjoulunviettoon. Meitä oli ruokapöydässä yhteensä 9hlöä + veljentytön koira Nila. Olipas ihana nähdä kaikkia, tunnelma oli rento ja lämmin. Lahjojakin vaihdettiin taas melkoinen määrä! Ihanasti meillä aina huomioidaan perheen karvaisetkin omilla paketeilla. 

Tapaninpäivä 26.12. olikin sitten ensimmäinen päivä, kun ei ollut mitään sovittua menoa ja se meni rennosti ulkoillen, syöden, leffojen, kirjan ja villapaidan kutomisen parissa.

Nemo chillailee

Ihanaa, kun on lunta

Aamupäikkärit Nemo polvitaipeessa 💕

Ensimmäisenä välipäivänä hurautettiin Akaaseen Nemon pitkäaikaiselle fyssarille, missä oltiin käyty viimeksi huhtikuussa. Poika meinaan vetäisi pari päivää ennen joululomaa aamulla kotona sisällä hepulirallit (eikös näistä parsonpamauksista sanota, että koira on silloin onnellinen!), jonka puoli välissä häntä meni sivulle ja kun lopetti rallauksen, niin jäi sinne sivulle ja piti saman puolen takajalkaa mahan alla. Kömpi siitä sitten hetken päästä tyytyväisenä omaan petiinsä ja nukkui pari tuntia sikeästi. Siitä, kun nousi, niin häntä oli suorassa ja poika oma itsensä, mutta ehdin jo toden teolla pelästyä! Ilmeisesti oli kyseessä joku hermopinne ja selkä olikin juminen, mutta antoi käsitellä hyvin. Kiitos jälleen ihanalle Katille ja varsinkin, kun aika järjestyi lyhyellä varoajalla pyhien alla 💖

Nemo oli varmaan mennyt erityisesti jumiin, kun täällä oli viitisen päivää ihan pääkallokelit. Yritettiin kyllä lenkkeillä metsäpoluilla ja jääradan sivussa, mutta siellä sitten taas kova lumi upotti eli oli hieman haastavat olosuhteet liikkua. Nyt taas on reippaasti lunta ja olen huokaillut joka päivä, kuinka kaunista on tällainen kunnon luminen talvi. Sain Oivasta kotihoito-ohjeet, joten lyhensin lenkkiä, en antanut hyppiä sohvalle/sohvalta/ulko-oven rappusilla, annoin 5 päivän kipulääkekuurin ja maitohappobakteeria ruoan sekaan. Kipulääkekuurilla Nemon olossa ei ollut suurta eroa normaaliin, mutta lonkkien nuoleminen vähentyi, melkein loppui. Käytän myös nyt takkia lenkeillä, jotta lihakset pysyisi lämpöisinä.

Fyssarin jälkeen maistuu uni

Välillä Lunan pedissä

Sattumalta fyssarin kanssa samalle päivälle oli varattu myös Oivaan sapen kontrolliaika ja saatiin hyviä uutisia: sapessa ei näkynyt ollenkaan sakkaa ultrassa eli jatketaan Ursocholia pienellä annostuksella ja seuraava kontrolli on vasta 6kk päästä. Sailakin oli ilahtunut ja ihmeissään, kun tulos oli näin hyvä. Samalla reissulla Nemo sai myös Librela nivelpistoksen, mitä fysioterapeutti ehdotti ja lääkäri puolsi. On kuulemma pidetty ja tehokas, Saila totesikin, että eikö Nemo ole aiemmin saanut. Ei ole, kun ei olla koskaan luustokuvia otettu, niin ei ole virallista tietoa mm. nivelrikosta, vaikka ainahan poika on melko jäykkä ollut esim. yliliikkuvaan Lunaan verrattuna.

Nemon lonkkien nuoleminen ei ole vielä kokonaan loppunut, mutta on nyt jo selvästi rauhoittunut, kerran pari päivässä ja muutamia sekunteja, eikä mitään kalvamista enää. Lisäksi nukkuu paljon paremmin ja sikeämmin, oikein sellainen syvä kuorsaus vaan kuuluu. Kahtena edellisenä aamuna on muutenkin nukuttu klo 7.30 asti! Oon saanut räpytellä silmiä pariin kertaan, kun olen katsonut kelloa. Viimeksi olen saanut syyskuussa nukuttua niin kauan, kun nukuttaa.

Muina välipäivinä olen puuhaillut omia kivoja juttuja mm. täyttänyt vuoden 2024 kalenteria (joo, mulla edelleen paperikalenteri käytössä 🙋), poikennut kaupungilla, kirjastossa, kirpparilla, Ideaparkissa, lounaalla jne. 

Vähäjärvellä lenkillä

Huominen uuden vuoden ilotulitusten räiskintä taas vähän huolettaa. Nyt kun ei ole viilipytty Lunaakaan rauhoittamassa tilannetta. Täytyy huomenna viedä Nemoa lenkille kahdella hihnalla, joissa toisessa panta ja toisessa valjaat kiinni. Pamahtelua on kyllä valitettavasti kuulunut jo ainakin torstaista asti, mutta tullut kauempaa, eikä Nemo ole reagoinut. Ollaan toki lähdetty sitten lenkiltä aina kotiin päin. 

Tänään lenkkeiltiin Pirkkalan Vähäjärvellä koko perheen voimin aika rapsakassa pakkassäässä. Mittari näytti -7 astetta, mutta kävi niin kova viima, että kaapin lämpöisimmät vaatteet sai olla päällä. Sielläkin alkoi sitten kuulua pauketta juuri, kun oltiin päästy järven vastakkaiselle rannalle autoon nähden... Onneksi sekin kuului kaukaa, mutta pamauksia tuli ainakin 10-15kpl. Ihme touhua, kun kello oli vasta n. 13. Tätä kyllä vähän etukäteen pelkäsin, että meteliä on useampana päivänä, kun aatto osuu sunnuntaille.

Nemo monesti seuraa edellä menijää

Jäälle ei vielä uskaltanut kävelemään

Rauhallista vuoden vaihdetta, pysytään eläinten kanssa turvassa sisätiloissa niin paljon, kun mahdollista! Täytyy jo tänään kuulostella ennen iltalenkkiä, kuuluuko pauketta ja jos kuuluu, niin sitten vaan omaan pihaan tarpeille kytkettynä. 

P.S. Oletteko muistaneet ilmoittaa Koirarekisteriin tiedot? Ilmoitin Nemon sinne vasta tällä viikolla.