Värikäs syksy

Hellurei, se on taas perjantai! Kyllä viikot vaan sujahtelee nopeaan. Viime viikolla oli syksyn ensimmäinen väsymys aalto, kun teki vaan mieli käpertyä viltin alle ja syödä suklaata, tiedättekö tunteen? Kummasti sitä piristyi, kun pt:t käskytti lenkille ja käveltiin hissukseen ihaillen syksyn värejä. Tää on ollut hieno syksy, kun on ollut kuivaa ja aurinkokin välillä pilkahdellut, pitäisi muistaa vaan nauttia tästä nyt vaikka kuinka haikein mielin muistelee kesää...

Selvisi sekin, että meillä on tuoksuparson! Niistä on paljon puhuttu ja yhtä tuoksuparsonneitiä olen päässyt nuuhkimaan, mutten arvannut, että Nugakin on! Olen kyllä huomannut, että tuoksuu voimakkaammalle, kun sitä rapsuttelee, mutta mies sen yksi päivä lohkaisi, että "Etkö tiennyt, että Nuga tuoksuu myskille", ohhoh! Olen lähinnä miettinyt lähteekö tuoksu pesemällä... :D

Arki rullaa tutuissa kuvioissa, koirien aktiviteetteinä on ollut hevosten kanssa lenkkeily, maneesissa juokseminen ja frisbeen pyydystäminen. Lenkkeilyä tulee päivittäin 1-2h, yksinoloa tätä nykyä about 5h päivä ja toisistaanhan niillä on seuraa mukavasti. Aamulla peuhaa Luna ja Nemo, illalla Luna ja Nuga ja joskus jopa pojat ottaa muutamat leikkipyrähdykset keskenään, kunnes muistavat, että ollaan uroksia molemmat ja vakavoituvat kuinka tässä näin pääsi käymään ;)

Tästä huolimatta Luna on taas ihan tuulispää... Yhtenä yönä heräsin siihen, että piippaa alakerrassa eli kuuluu pieni vinkaisu tasaisin väliajoin ja kun olen niin herkkäuninen, niin oli pakko nousta ylös ja tsekata tilanne, jotta saan uudestaan unen päästä kiinni. Kyse taisi olla siitä, kun olin nostanut tyhjän kongin pöydälle, jotta muistaisin täyttää niitä ja antaa puuhaa koirille, jolloin Luna oli keksinyt keskellä yötä vahtia sitä. Kongi kaappiin ja tyttö boksiin. Sama juttu, jos yksikin nappula on vierähtänyt vaikka sohvan alle. Tarkka nenäinen kaveri. 

Viikonloppu alkoi mukavissa merkeissä, kun treffattiin Hanna, Mimmi ja Martti Arboretumissa tehden reipas tunnin lenkki. Luna nuuskutteli Martin kanssa hätäisesti nätisti ja lenkkeili intoa piukassa porukassa. Nemo paineli myös iloisesti puulta puulle vetämättä hihnassa wtf!?. (Nuga sai spessuaikaa isän kanssa kotona, ne on nykyään kun paita ja peppu,  leikkivät aika villejä saalistusleikkejä, täytyy oikein välillä komentaa rauhoittumaan, molempia :P). Perinteisesti käytiin lenkin päälle siivillä ja koira & tyttöjen juttuja riitti, parasta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei jatketa enää Ylökkillä agilityn harrastamista, kun treenihalli vaihtuu ja hinnat sekä talkoovelvoite nousee. Sinänsä ei haittaa, kun olin jo viime talvesta kaavaillut, etten enää seuraavaksi talveksi treenipaikkaa hae. Lähinnä siksi, että Nemolle tuli kesällä 8 vuotta mittariin ja on lähes yhtä kahjo, kun pentuna, joten nyt on syytä alkaa himmailemaan, ettei telo itseään pahemmin (viime talvena tuli kuperkeikalla hypyltä alas ja putosi puomilta..). Aika vaikeaahan tämä on henkisesti, kun mieli tekisi, mutta järki sanoo toisin ja toisaalta sitten taas kisaviikonloput on niin stressaavia molemmille, että on suuri helpotus, jos ei enää tarvi mennä (tietty sen henkisen valmennuksen kurssi olisi ihan paikallaan..). Toki meillä on vielä kiikarissa yhdet kisat tälle vuodelle, mutta tulevasta vuodesta en ole varma, hankinko enää lisenssiä. 

Ihanaa viikonloppua, nautitaan väreistä!

Huomenta huligaanit

"Huomenta huligaanit." Näin iloisesti tervehdin koiria viimeisenä yh aamuna, miehen palatessa kahden viikon työreissulta (Atlantasta), samana iltana kotiin. Olipahan se taas... aikamoista. Parsonisti kaveri ymmärsi fiilikseni hyvin, mutta kysyi, mitä ne nyt sitten ovat tehneet... 

No ei mitään ihmeellistä, sitä tavanomaista vaan: ryntäilyä pihalla kaiken tuulessa lentävän perään, kiihkeitä koirien ohituksia, hillitöntä haukkumista (ja kiljumista) oman auton kaartaessa kotioven eteen, rallia sisätiloissa niin, että huonekalut ja matot siirtyvät paikaltaan, vinkumista/tuijottamista, kun yritän edes 1h illasta huokaista sohvalla ja aamulla ennen kellon soittoa rallia parketilla tai koiraportin kolistelua alakerrassa.

Luna ja pitkospuut

Arki-iltaisin ei oikein päässyt mihinkään työpäivän päälle ja kauppaan täytyi lähteä koko kopla takakontissa, missä alkoivat toisinaan haukkumaan täysillä, jos alkoi kyllästyttämään. Sitten kun olin järjestänyt muutamaksi tunniksi hoitajan, jotta pääsin esim. jumppaan, niin johan koirat yrittävät karata etuovesta mukaan... Tämä tiivis yhdessä olo teki myös sen, että olivat vielä tiiviimmin iholla, mitä tavallisesti eli joka huoneeseen tulivat perässä ja syliin/kylkeen liimautuivat heti, kun istuudun aloilleni. Toisaalta oli ne sitten väsyneitäkin klo 21 maissa, kun koko ilta oli pitänyt päivystää ja itsellä olo oli aika autuaallinen, kun kolme pientä tuhisi lopulta onnellisena kyljessä <3 <3 <3 Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta ihan ihanaa, kun se mies tuli kotiin ;) 

Onko kenelläkään yhtä mahdotonta toisinaan parsonin kanssa? Tsemppiä uuteen viikkoon :)

Tyttö haaveilee uimisesta <3

BIS 6

Helmi on niin helmi

Viikko sitten poikettiin vuosien tauon jälkeen mätsäriin, treenailemaan näyttelyjuttuja! Oltiin saatu ihana kasvattini Helmi (Finding Nemo's Diamonds are Forever) päivälainaan ja osallistuttiin pienten aikuisten kehään. Jonna ja Nemo menivät veteraani kehään. 

Ennen luokkia tehtiin lenkki Nekalan koulun ympäristössä ja oli hauska katsoa papan ja lapsenlapsensa menoa, kun siimat kireellä kirmattiin ja pompittiin sinne tänne lehtikasoissa. Tuntui, kun olisivat heti löytäneet yhteisen säveleen, pilke silmäkulmassa, hymy huulilla. Helmi on varsinainen helmi tuollaisissa lasten tapahtumissa, kun ei hätkähdä mistään ja iloisesti seurailee meininkiä löysällä hihnalla! Nemokin on elementissään, tohkeissaan ja iloinen, näkee kun se nauttii, mutta hihna on kireä, kun viulun kieli :P Ainoastaan namittamalla saa huomion, mutta veto yltyy taas, kun namit menee taskuun. 

Pappa edellä, lapsenlapsi perässä

Jonnan ja Nemon koitos oli ensin. Nemo seisoi paremmin, kun koskaan, se korjasi itse takajalkansa, jos asento ei ollut oikea ja tapitti herkeämättä nameja! + heilutti häntäänsä :) Raviosuus meni mukavasti (yksi pieni pätkä laukkaa) ja pöydällä oli tuttu into päällä, kerran jalkakin lipesi pöydältä, johon tuomari totesi, että on kyllä pirteä veteraani! - Niinpä :) Nemo sai sinisen nauhan. Sinisten nauhojen kehässä ihmeen kaupalla sijoittui ensimmäiseksi, wuhuu! Osallistujia taisi olla noin 12.

Nemo lentoon lähdössä

Mun ja Helmin koitos oli sitten vasta päivän loppupäässä ja Helmi seisoi sekä ravasi mukavasti, kun pysyin itse seisomassa, alhaalla asettamalla lähti karkuun, ei tykännyt niin tungettelevasta tyylistä. Pöydällä olo sen sijaan ei sujunut, kun nostin Helmin ensin pöydälle, jonka päällä oli keikkuva ruohomatto ja kuulemma muutenkaan ei tykkää pöydällä olosta, kun luulee joutuvansa trimmiin ja kynsien leikkuuseen. Helmi käsiteltiin sitten maassa ja hampaat näytti nätisti (oman ihmisen kanssa olisi varmasti pöytäkin sujunut, mutta tuomari pyysi heti laskemaan tytön alas). Helmi sai sinisen nauhan, eikä sijoittunut. Kotiin viemisinä oli kuitenkin namipussi niin koiralle, kun ihmisellekin :) Ei siis mikään turha reissu.

Helmi posettaa

Helmi on viehättävä pusutyttö, joka kuulemma rauhoittui selvästi täytettyään 2 vuotta. Alusta asti tyttö on vaikuttanut huomattavasti leppoisammalta, kun meidän koirat, suhtautuu tilanteisiin kiinnostuneesti, mutta tyynesti. Tyttö antaa lasten väntää vaikka solmuun, eikä pienistä hätkähdä. Tätä nykyä myös pysyy aitaamattomalla kotipihallaan, eikä lähde ovesta ulos, vaikka se olisi apposen ammollaan puoli tuntia, uskoo pelkkää puhetta. 

Tarkkana, kun porkkana

Päivä huipentui vielä Nemon päästessä BIS-kehään (Best in Show), johon tuli jokaisen luokan parhaat, yhteensä 8 koiraa. Jokainen koira juoksi yksitellen kehässä ympyrän ja Nemo & Jonna veti niin hienosti, että olin lähes liikuttuneessa mielentilassa, mun murut. Nemo sijoittui 6.! Koiria oli kaikenkaikkiaan noin 80 koko tapahtumassa. USKOMATONTA! Russeli hyvin harvoin sijoittuu noissa karkeloissa, kun vastassa on kaikenlaisia sieviä sipsuttelijoita. 

Jonna sai taas palkintohyllyynsä lisää täytettä ja Nemo herkkuja, nää on niitä tähtihetkiä <3

Kattokaa ny, kun ne osaa! <3

A-pennut 5 vuotta!

Ihka ensimmäinen pentueeni täytti tänään 5 vuotta: onnea Ansku ja Nuga! Nopeasti menee aika ja ihan yhtä ihania & söpöjä olette edelleen. Haikaran mulle tuomat yllätykset, Lunan ja Nemon rakkauslapset <3 <3

Finding Nemo's Annastiina eli Ansku ja Finding Nemo's Anselmi eli Nuga, Kuva: Noora Näppilä

Kasvattitapaamisen riemua

Täällä leijutaan jonkin asteisessa flow-tilassa viikonlopun jäljiltä! 

Lauantaina tavattiin kasvattieni kanssa Pirkkalan Piskien kentällä eri lajeihin tutustumisen merkeissä. Ystäväni veti meille rallytokoa ja pienen lämmittelyn jälkeen homma lähti pyörimään mukavasti, jokainen koira keskittyi hauskoihin tehtäviin. Lopuksi otettiin pieni rata, jossa nähtiin aivan mahtavia paikalla istumisia ohjaajan kiertäessä koiran ympäri! Kunniamaininnan tästä saa Milo! Ei ole mikään helpoin juttu ja jokainen löysikin oman tyylinsä, kuinka koira jää paikalleen. Joillekin se oli paikka -käsky, toisille namittaminen ja taas joku onnistui laittamalla namit piiloon. Tärkeintä, että löytää oman koiran kanssa sen toimivimman jutun kokeilemalla :)

1. Ansku vauhdissa 2. Sky seuraa upeasti 3. Ässä rohkeana A:lla 4. Milo putkesta palkalle 5. Sky paikallaan 6. Devil 5kk seuraa 7. Ässä tarkkaavaisena 8. Anskun katsekontakti 9. Milo paikallaan

Seuraavana oli vuorossa agilitya mun opastamana ja ensikertalaiset pääsivät kokeilemaan putkea, hyppyä, keppejä ja A:ta. Lopuksi vielä tehtiin pieni hyppy-putki rata ja hienostihan ne sinkaisi vauhdilla suoraan palkalle namikipolle. Oli hieno nähdä, kuinka rohkeita koiria nämä ovat. A:sta taisi tulla muutamankin lemppari. Ansku loisti nopealla suoraviivaisella tyylillään! Toinen agilityporukka olikin jo kokeneempia eli mentiin lyhyttä simppeliä 12 esteen rataa, jossa sai juosta! Tässäkin nähtiin mieletöntä vauhtia, tarkkoja kontakteja ja hienoa irtoamista loppu hyppysuoralla sekä putkilla. 

Viimeisen lajin kohdalla taisi kaikilla koittaa pieni turnausväsymys, mutta ystäväni opasti nose workin aloittamiseen ja saatiin kivoja vinkkejä kotona treenaamiseen. Itselle tämä laji jäi siinä mielessä mieleen, että sopisi varmasti hyvin parsonille, sillä nenätyöskentely on koiralle luontaista, väsyttävää ja samalla rauhoittavaa tekemistä. Treenaaminen kotona on helppoa, joskin vaatii lukemattomia toistoja. Aika metka tunne varmaan myöhemmin, kun koiralle piilotetaan haju (esim. eucalyptus, meillä käytössä earl grey -teepussi), alkaa etsimään sitä tarkkaavaisesti ja löytää lopulta sen!

1. Sky nauraa 2. Ansku ruusukkeen kanssa 3. Milon lähtösuudelmat <3 4. Milo ruusukkeen kanssa 5. Ruusukkeiden jako 6. Hannibal ja Devil 7. Ässä pussaa tunteella 8. Nemo pääsi myös mukaan 9. Sky ja Nova

Tässä samalla mainittakoon, että Sky kävi ekassa näyttelyssään saaden H:n, mikä on lottovoitto häntämutkaiselle koiralle! Muuten arvostelu oli ollut hieno ja samoin pojan käytös kehässä. Onnea vielä Skyn tiimi! Ässä oli käynyt silmätarkastuksessa ja saanut terveen paperit, olen niin iloinen, kiitos Ässän tiimi!

Muuten viikonloppuun mahtui samaisen ystävän yökyläily, tyttöjen pulinaa, synttärilahjoja, pitkiä lenkkejä, hilpeän hienot valmistujaisjuhlat, maastolenkki hevosen (ja Nemon + Nugan) kanssa Keisarinharjulla Kangasalla, koiravalokuvaus ja Lunan kanssa kierros pitkospuita pitkin luontopolulla. Kyllä me ollaan nyt aika naatteja ;) Tällä flowlla mennään tuleva viikko <3

Erityiskiitos ystävälleni ihan kaikesta ja kiitokset jokaiselle kasvatille tiimeineen: Ässä, Milo, Ansku, Sky ja extrana Nova, Hannibal ja Devil. Ihana oli nähdä teistä jokaista <3

Se siitä energiatasosta

Hah, täällä oon flunssan kourissa. Onneksi on kolme lämmikettä ihan kyljessä kiinni <3 <3 <3

Alkavan flunssan oireista huolimatta lähdin eilen aamulenkille elämäni ekaa kertaa kahden flexin kanssa (hankin perjantaina uuden pinkin flexin Lunan uidessa katkaiseman tilalle) niin, että pienet oli niissä flexeissä ja Nemo vapaana. Olin juuri miettinyt, että pitää pitää nyt tiukasti kiinni (näissä uusissa flexeissä se kahva on suurempi, kun vanhoissa, oletteko huomanneet?), kunnes Luna alkoi tempomaan flexin mitan päässä kakkoselle (tekee sellaista maanista ympyrää hihna tiukalla minuutin pari niin, että hihna on aina serpentiinillä), niin johan lentää toinen flexi kädestä ja kimpoaa siinä vielä ohimennen Nemoon. Onneksi oltiin nurmikolla ja Nuga juuri menossa puulle merkkaamaan eli ei lähtenyt karkuun kolisevaa flexiä, eikä Nemoakaan näyttänyt sattuvan, ihmetteli vaan, mitä tapahtui. 

Ja kun kuvittelin, että nää meidän kohta 5, 7 ja 8 vee jo osaisivat mennä nätisti flexissä, ei vedettäisi, kun pääsisi kaueammas haistelemaan. Mutta vanha meno jatkuu eli vedetään siellä viiden metrin päässä siima kireällä "se hymiö joka pyörittelee silmiään" Hyberaktiiviset kaupunkiparsonit <3 (Nemo oli muuten ihan tikkana ylhäällä vinkumassa kisapäivän jälkeisenä aamuna... Olisi voinut luulla, että vähän väsyttäisi neljä starttia ja koko päivä liesussa. Kai siinä sitten menee kierroksille yksi sun toinen ja nälkäkin varmasti aamusta yllättää). 

Nyt täytyisi saada itsensä kuntoon, ettei tarvisi perua syksyn kiireisimmän viikon menoja :P Onneksi olo ei ole niin jyrän alle jäänyt, kun influenssassa. Eiköhän tää tästä.

Parempaa viikon aloitusta teille!

Ihana arki

Arki on täällä! Jo kolme viikkoa on tullut paiskittua töitä loman jälkeen. Energiataso on ollut aika korkealla, johtuen varmaan näistä ihanista aurinkoisista ja kuivista syyspäivistä. 

Harrastukset on pärähtäneet käyntiin ja huomaa, ettei iltaisin ihan ihmeitä koirien kanssa ehdi. Lenkityskin on niin erilaista, kun lomalla. Aamulenkillä on vaan mentävä eteenpäin kelloa vilkuilleen, jottei myöhästy töistä, kun lomalla saatettiin seistä kadun kulmassa minuuttitolkulla koirien haistellessa, istahtaa puiston penkille tai kiertää vähän pidempää reittiä kotiin. 

Lunasta huomaa, että arki on tullut taloon eli kun ollaan päivät pois kotoa, niin vetää aikamoista rallia illalla, sitä perinteistä kuperkeikkaa & piehtarointia sohvalla, josta putoaa välillä lattialle ja sitten kauheella spurtilla eteiseen ja taas takaisin sohvalle... Pojilla on siinä ihmettelemistä. Vaikka kyllä noi kaikki kolme on taas osoittaneet sen, ettei meidän ihmisten auta iltaisin olla samaan aikaan pois kotoa, kun alkaa kamala huuto ja ralli. Näin on siis ollut muutaman kerran, kun esim. mies on lähtenyt treeneihin ja itse olen ollut matkalla treeneistä kotiin. 

Tällaista häpeninkiä meillä on ollut kuluneina viikkoina: 

- Mejä-päivä Lunan kasvattajan luona. Luna jäljesti 'haavoittunutta metsän eläintä' oikein mallikkaasti keskittyen. Vauhti oli melko kova, mutta sain liinassa jarrutettua, jottei tarkkuus kärsi. Maalissa odottanut sorkka ei neitiä juurikaan kiinnostanut. Nemo jäljesti myös oikein hienosti, merkaten kulman ja sorkkaa kantoi hyvän matkaa metsästä metsäautotielle, eikä olisi luopunut siitä ollenkaan, niin ylpeä oli saaliistaan!

- Koirien trimmaus tahtiin 1 koira / vko, ensin Luna, sitten Nuga ja viimeisenä Nemo. Sujuipa se kivuttomasti, ehkäpä tässä on jotain tullut opittua vuosien varrella ja ei kai noi nyt enää niin kauheasti rimpuile, kun tietää, ettei ole vaihtoehtoja.

- Nuga on ollut oikein hellyyttävä vilkas pusupoika, aina valmiina leikkimään ja pusuttelemaan naaman märäksi. Miehelleni ja Nugalle on kehittynyt erityisen hyvä suhde, leikkiä ja painia riittää joka päivä hyvässä hengessä. Nuga on myös jatkanut mallikasta tallipojan pestiään, ei voi kun ihmetellä, kuinka tuo elohiiri hengailee hevosaskareiden lomassa narun päässä coolisti ja parina viime kertana on halunnut nuuskutella sitä isoa samettiturpaa <3

- Nemon kanssa kisaamassa agilitya neljän radan verran Janakkalassa. Ensimmäinen rata, hypäri, oli vaikein, siitä 5vp ja pitkiä kaarteita. Kolmelta agiradalta hyllyt, kun putket kutsui kiitettävästi, eikä kaikki takaakierrot onnistuneet. Myöskään yksikään takaaleikkaus ei onnistunut, vaikka ne on ollut pitkään jo meidän bravuuri. Muuten kuitenkin Nemo hallinnassa ja muistin kehua onnistuneissa kohdissa, hyvällä fiiliksellä vedettiin. Nemo oli kuin pikkupoika uuden palkkalelunsa kanssa, aivan tohkeissaan heitteli ja suolisti saalistaan. Päivän kruunasi Hannan ja Martin ensimmäinen serti! Voitteko uskoa parsonille serti noinkin kovassa sakissa! Sen kunniaksi käytiin herkuttelemassa siivillä :P

Kaksi kesän kisarapsaa on jäänyt välistä, joten maininnat niistä: Sastamalassa toukokuussa Jari Helinin kolmella kivalla radalla, siivoa menoa hyl, 10vp ja 5vp. Ylöjärvellä elokuussa Piirinmestaruuskisoissa hyl, 10vp ja joukkueradalta 5vp. Ylöjärven Koirakerhon medi-joukkue sijoittui 4.

Tulevalla viikolla onkin kaksi joka syksyn perinteistä tapahtumaa eli Pirkkalan Piskien epikset, jonne menen tuomariksi ja omien kasvattien tapaaminen, jossa ohjelmassa noseworkia, rallytokoa ja agilitya. 

Sellaista päiväkirjamerkintää tällä kertaa :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kuvat kesätreeneistä, kun sain ekaa kertaa valokuvaajan Mutalaan mukaan