Extrakivaa

Tammikuu on mennyt nopeasti ja päivä alkanut selvästi pitenemään, kun töiden jälkeen ehti valoisalla lenkille. Täällä jo energisempi fiilis ja tuntuu hassulle, kun kalenterissa on merkintöjä samaan tapaan, kun kolme vuotta takaperin! Mukavaa puuhaa tulossa, mutta täytyy muistaa pitää myös ohjelmattomiakin päiviä ja viikonloppuja.

Talviset seikkailupolut

Eilen lenkkeiltiin Hannan, Martin ja Miisan kanssa Ylöjärven kirkolla ja keskustan tuntumassa. Lenkki oli n. 45 minuuttia, kun ei viitsi noita eläkeläisiä enää kurmuuttaa tunnin vauhdikkailla lenkeillä. Jossain koiralehdessä olikin juttua, että monet koirat menevät jumiin, kun viikolla tehdään lyhyttä lenkkiä ja kylmiltään repäistään viikonloppuna pitkät lenkit. Meillä kyllä ennen näitä eläkevuosia mentiin lähes päivittäin vähintään yksi 1h lenkki + muut lyhyemmät ulkoilut kelistä huolimatta, oli arki taikka pyhä. Nykyään kaikki lenkit on keskimäärin 0,5h. 

Martti yritti ottaa kontaktia Lunaan lenkin varrella, mutta tyttö taas tapansa mukaan esitti coolia. Imago asia selvästi :D Myös Miisa oli kiinnostunut Nemosta, mutta kun papparainen ei enää kunnolla näe, niin ei huomannut vauhdissa tätä. Toki mäkin pidin omiani lyhyessä hihnassa, kun pelkään aina, että epähuomiossa tytöt menee nenäkkäin. Miisa ei ymmärrä, että joku toinen koira voi purra ja Lunahan on aina hampaat edellä, jos kontaktiin pääsee.

Harjulla on kiva kirmata

Nemo rakastaa lunta

Viime viikolla oli extrakivaa kans, kun mummu tuli yökylään. Tehtiin porukalla lenkkejä ja mulla oli kätevää, kun oli oma kakkojen kerääjä mukana :D Helpotti oloa kummasti, varsinkin, kun täällä meillä päin ei ole, kun yksi roskis eli käytännössä joka lenkillä mennään kakkapussit kourassa noin 80% lenkistä... Luna vähän rapisteli laminaatilla yöllä, ei ollut mitään hätää, mutta vaikutti siltä, että odotti mummua yläkerrasta alas tai sitten sitä, että olisi päässyt ylös mummun kaikkuun peiton alle. Pääsikin sitten päiväaikaan mummun kanssa petiin pötköttelemään, kun Nemo oli kerrankin rauhoittunut omaan petiinsä nukkumaan.

Mummu toi tuliaisina koirille taas herkkutikut, jotka saivat sitten myöhemmin. Aiemmin koirat saivat joka päivä jotkut koirien herkut, mutta nykyään annan vaan viikonloppuisin. Päivittäin kyllä saavat nappulan lisäksi joko vähän juustoa, piimää, kermaviiliä tai raejuustoa, nämä oli sallittuja, vaikka maksa-arvot on hieman koholla. 

Mummun lähellä on oltava

Nemo nauttii

Luna kyljessä 24/7

Nemo on välillä iltaisin levoton, kun on virtaa tai on ylikierroksilla (esim. kaverilenkistä), niin odottelee yönappulaa koko illan... Monesti auttaa, jos otan älypelit esiin tai teen pientä kontaktitreeniä molempien kanssa. Ylipäätään, kun on saanut sen yönappulansa, mitä odottelee viimeistään klo 19.30 alkaen, niin käy tyytyväisenä nukkumaan. Tää nappulahan on Lunan närästystä ajatellen eli parempi, mitä myöhemmin illalla sen antaa, jotta ruokaväli yön yli olisi mahdollisimman lyhyt. Monesti annan nappulat jo klo 20, jotta saan edes tunnin tai kaksi olla rauhassa illasta ;) Nemo rauhoittuu myös joskus väsyneenä niin, että nostan sen omaan pörröpetiin pötköttelemään. On hyvin tyytyväisenä siinä sitten. Muuten käppäilee ja seisoskelee sohvan ja keittiön välimaastossa vaikka 1-2h. Nälkä kun on ikuinen :D

Etäpäivinä sylissä on välillä ruuhkaa <3

Mukavaa viikonlopun odotusta! Mulla alkaa jo huomenna, kun lähden illalla risteilylle ihan itsekseni. Koirat jäävät kotiin miehen kanssa ja palaankin sitten jo reilun 24h päästä.