Uusi vuosi, vanhat kujeet

Välipäivät meni leppoisissa merkeissä, kun pojat pötkötteli kotosalla ja mä rehkin töissä... Sen seurauksena Nemolla on ollut virtaa ja ollaan menty pieniä ei-vedetä-hihnassa -sulkeisia. Nemo rakastaa lunta ja mitä kovempi pakkanen, sitä kovempaa mennään. Eilen illalla saatiin lenkkeillä rauhassa järvi ympäri, Nemon ollessa vapaana, kun pakkasta -21, eikä ristin sielua missään. Mun silmäripsetkin ihan jäässä...

Niin no, olihan pojat olleet Ratinan koirapuistossa kolmen muun koiran seurana. Paikalla oli ollut kaksi pientä kaveria ja yksi iso musta, ilmeisesti briard, jota Nemo oli pelännyt alkuun. Oli kuitenkin lämmennyt isompaankin narttuun siinä vaiheessa, kun olisi kotiin lähdön aika ollut käsillä.

Nemo katselee "101 dalmatialaista" -leffaa

Uudenvuodenaattona Nemo ei ollut sisätiloissa moksiskaan ilotulituksista. Ehkä vähän turhan ajoissa vietiin Nemo iltalenkille klo 01 pintaan, jolloin joku tietty vielä lähetteli raketteja, joiden perään Nemo olisi halunnut sinkaista. Ja sitten pelotti, kun kuului ääni taivaalta. Sisälle tullessa Nemo oli levoton, eikä oikein tiennyt, mihin olisi mennyt. Lopulta ryömi ja nukahti sängyn alle, jossa tosi harvoin majailee. Toivotaan, ettei jäänyt mitään ikuisia traumoja, ehkä ensi vuonna odotetaan sinne klo 02:een, kun ei saisi enää raketteja lähetellä.

Uuden vuoden vieras

Metsässä käytiin taas reippailemassa reilu tunnin lenkki vuoden ekana päivänä. Nemolle tuli siltä reissulta joku pieni haava polkuanturaan kynnen juuren viereen ja kulki välillä kolmijalkaisena. Kolmijalkaisuus taisi kyllä johtua siitä, että takatassujen polkuanturoitten väliin jäi lumikököt, jotka poistettua kirmasi taas täyttä vauhtia. Ilman lumikökköjä en olisi varmaan koko naarmua huomannutkaan.. Muutamana päivänä olen nyt laittanut polkuanturoihin valkovaseliinia, eikä ole tarvinnut Nemon takajalkojaan nostella lenkillä.

Metsässä

Vanhalla laskettelurinteellä

Tänään agitreeneissä sujui hyvin, kun ei ollut mitään ihan ylipääsemättömän vaikeita tehtäviä ja oltiin tainnutettu Nemoa lenkkeilemällä Pyynikin maastoissa päivällä ;) Puomilla ilmaantui pitkästä aikaa kontaktiongelma ja sitä sitten hiottiin niin, että alastulolle laitettiin nameja, jolloin Nemo alkoi etsimään niitä, eikä pompannut yli kontaktialueen. Keinua kokeiltiin taas narun päässä, eikä Nemo vielä hoksaa yhtään, että siinä pitäisi hidastaa tai muuten tulee ilmalento... Harjoituksia jatketaan siis edelleen "naru kaulassa" ;) Meitä pyydettiin muuten kesän Agirotuun Teivoon parsonien möllijoukkueeseen! Kyllä meitä kiinnostaa, mutta jos muu porukka haluaa kisata voitosta, niin kannattaa vielä harkita, ollaanko Nemo ja mä siihen paras vaihtoehto... Vaikka onhan tässä vielä reilu 6kk aikaa treenata!

Pyynikin maastoissa

Hyvää uutta vuotta kaikille! Tänä vuonna lupaan viedä Nemon linssiluksaatio DNA-testiin (paikka testiin onkin jo varattu helmikuulle) ja silmätarkastukseen. Nemo lupaa pussailla yhtä paljon, kun edellisenäkin vuonna :)