Antilooppia ei kiinni saa

Nemo ei enää antilooppia kiinni saa (eläinlääkärin sanoin), kun jouduttiin poistamaan molemmat alakulmahampaat ja reunimmainen yläetuhammas. Operaatio meni hyvin ja nyt on muutama päivä kipulääkettä ja pehmeätä ruokaa. Pari viikkoa täytyy suuta putsailla suuvedellä kaksi kertaa päivässä. Tällä kertaa Nemo on antanut hyvin koskea suuhun, kun valmiiksi on ottanut vähän kalkkunaleikettä palkaksi ;)

  

Nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, ettei alakulmurien kolot tulehdu. Niin käy kuulemma herkästi, kun alahuuli on koko ajan kiinni leikkauskohdassa. Nemo sai varmuuden vuoksi suonen sisäisen antibiootin, mikä on pitkävaikutteinen, josko sillä ja puhdistamisella selvittäisiin. 

Veikkaan, että poika piristyy sairausloman jälkeen vielä entisestään, sillä mädäntyneet hampaat tuo tulehdustilan elimistöön (näiden hampaiden ientaskun syvyys oli siis 11mm, kun saisi olla maximissaan 4mm..). Huomasinkin, että söi hitaammin viimeiset kaksi viikkoa ennen hampaiden poistoa. 

Seuraavana aamuna, kun herättiin, niin Nemo kellahti ensimmäisenä selälleen kerjäämään maharapsuja ja sen jälkeen ponkaisia eteiseen häntä heiluen odottamaan lenkille lähtöä. Nukutuksen jälkeen piti ottaa pari päivää rauhallisemmin ja eilen oli outoa, kun Nemon kanssa vaan lyhyttä lenkkiä ja Luna ei suostunut harkitsemaankaan ulos lähtöä. Pihassa kävi nopeasti pariin kertaan, that's it. Kun aloin vetään ulkovaatetta päälle, niin tyttö kipitti salamana portaiden alle maate ja katseli sieltä pää pystyssä, että menkää te vaan, mä en tod ole tulossa :D Onko muita tällaisia räntä- ja vesisadekelin vastustajia?

Luna laatuaikalenkillä

Vähäjärvi, jonka jään poikki koululaiset vielä oikaisi vastarannalle

Odotellaan Nemoa hammaslääkäristä

Luna hoitsu

Täällä on vietetty hiljaiseloa, kun ei mitään koiraharrastuksia ole viikko-ohjelmassa. Viikonloppuaamujen vakioksi on muodostunut aamulenkin ja -palan jälkeen sohvalla pötköttely vierekkäin mun lukiessa kirjoja. Rento tapa aloittaa päivä. Aiemmin en pystynyt ollenkaan jäämään paikalleni aamuisin tai iski uudestaan väsy... 

Lapinniemen kylpylässä poikkeiltiin koirien kanssa, kun mummulla oli vuotuinen lomaviikko käynnissä. Se taisi olla kaivattua puuhaa, niin villinä juostiin kahta kerrosta ja nuuskittiin joka kolo :D Mitään varsinaista tekemistä ei ollut, mutta sukulaisia oli tietty kiva nähdä, vahtia keittiön tapahtumia ja kerjätä rapsutuksia. 

Nemo posettaa

Ja Luna tarkkana

Mummun viekussa

Kaahailija läähättää

Nemo poikkesi uusintakäsittelyssä fyssarilla ja oli jo vetreämpi, joten jatkossa taas parin kuukauden välein moikkaamaan Katia. En olisi aikoinaan uskonut, että agilityssa kisaaminen tuo tullessaan sen, että pari vuotta aktiiviaikojen jälkeen on edelleen syytä käyttää koiraa säännöllisesti fyssarilla/hierojalla. Saa nähdä, jatkuuko vielä agility elämässä. Tylsää, kun ei itse pääse juoksemaan, mutta treenejä pitämään on taas kysytty. 

Kotihuudeilla

Toivotaan lisää aurinkoisia päiviä, vaikka tää viikonloppu onkin esitellyt pelkästään harmaan eri sävyjä!

P.S. Nugan viimeiset viikot on taas tullut puheeksi muutamien koiraihmisten/asiantuntijoiden kanssa ja yllättävää kyllä nuo ammattilaisetkin on olleet kauhuissaan tapahtumien kulusta sekä miettineet, miten rankkaa tuollainen on henkisesti. Eihän sitä oikein itse tajua, että se kuulostaa muidenkin korvaan pahalta, koska muutenkin reagoin koirien ja ylipäätään eläinten oloon niin herkästi. Odotan edelleen vastausta Hattulasta, tänään tulee kuukausi reklamaatiosta. Viime viikolla sain tiedustelun jälkeen kuittauksen, että asia on käsittelyssä. Kattellaan.