Kilpirauhasen vajaatoiminta

Mukavaa sunnuntai-iltaa! Täällä on vietetty tapahtuman täyteistä synttäriviikonloppua ja kun edellisestä postauksesta on vierähtänyt useampi viikko, niin päivitetäänpä kuulumiset ranskalaisin viivoin:

 

- Syntymäpäiväni tänään starttasi aamuvarhain Nemon ja Nugan kanssa tallilla. Luna jäi isin viereen jatkamaan unia. Tehtiin pieni maastolenkki Tahdin kera ja pojat pääsivät pihattoon vielä hevosen kanssa rouskuttamaan leivän kannikat. Saivat myös reissussa silityksiä ja rapsutuksia osakseen hevosen omistajilta, voi sitä riemua. 

Tallilta sain kotiin viemisiksi synttäreitten kunniaksi aivan ihanan kotimaisen 20kpl ruusukimpun, jonka väri on cupcake! Näitä kotimaisia Ali-Marttilan ruusuja saa myös ainakin Kangasalan ja Koivistonkylän Prismoista. 7kpl:n ruusukimpun hinta on kyllä korkeampi, kun muilla ruusuilla, mutta tokihan kannatetaan ainoata suomalaisten ruusujen kasvattajaa! <3 Nämä ruusut sitä paitsi kestää pitkään, ainakin kaksi viikkoa kauniina maljakossa. 

Ruusujen väri on cupcake

Päivä jatkui Nemon koiratanssitreeneillä, jossa otettiin kaksi lyhyempää pätkää. Ensimmäisen menin itsekseni, kun sovitin tanssiohjelman liikkeitä musiikin tiettyihin kohtiin. Itsekseen meno on aina nopeampaa, kun koiran kanssa, jotenkin sitä vaan kiiruhtaa huomaamattaan... Pääsin myös improvisoimaan, kun sitten koiran kanssa ensin oltiin jäljessä ja sitten oltiin aikaisessa, joten pakko oli keksiä jotain toimintaa väliin. Sekin on oma taitonsa, ettei jäädy, kun ohjelma ei menekään täysin suunnitelman mukaan (täähän on muuten sama, kun jossain isommissa juhlissa, täytyy aina olla takataskussa pari varaohjelmaa tylsien hetkien varalle). Nemo oli taas täysillä mukana ja ope sanoikin, että poika osaa jo ohjelman alun, joten tylsistymisen välttämiseksi seuraavalla kerralla aletaan hiomaan ohjelman loppuosaa.

Päivän aktiviteettien jälkeen lähdimme vielä Ideaparkiin juhlistamaan synttäreitä kahvin, donitsien ja pienen shoppailun merkeissä. Kerrankin kuljettiin yhtä matkaa joka liikkeessä ja mies tekikin hyviä vaatelöytöjä, jossa sain toimia makutuomarina. Itselleni lähti mukaan farkut ja alusvaatteita. Lisäksi olen saanut kaksi ihanaa korttia, mustikkapiirakkaa ja uuden Nokian kännykän mieheltäni. Iso kiitos kaikille, teitte päivästäni ihanan!

Viikonlopun aamupalapöydässä perinteiset päikkärit

- Lauantaina sain toimia Karhen koulun Match Shown tuomarina pienille pennuilla ja aikuisille. Pentuja oli ilmoittautunut sen verran, että kaikki saatiin palkittua. Aikuisia koiria olikin sitten enemmän ja 8:lle sain antaa palkinnot. Kaikki lapsiosallistujat ansaitsevat kyllä kunniamaininnan, niin hienosti esitettyjä koiria! Päivä jatkui ystävän kanssa kahvitellessa ja lopulta koti-illalla kahden hyvän ruoan, leffan ja saunan kera. 

Arvaa, missä on mun paikkani... ;)

- Perjantai-iltana oli vuotuinen Pirkkalan Koirakerho Piskien epävirallinen agilitykilpailu, johon olin tehnyt valmisteluja viikon mittaan useampana päivänä. Kuinka siinä aina onkin niitä liikkuvia osia: ratapiirros, lähtölistat, talkoolistat, sihteerinlaput, palkintojen hankinta ja pussitus, tarvittavien tarvikkeiden pakkaus (kynät, teipit, sekuntikellot, pilli jne), uusien säkäluokkien rimojen korkeudet ylös jne. Viime hetken peruutuksia tuli, joten ilta mentiin pienellä porukalla hyvässä hengessä ja jokainen sai palkintopussin lähteissään. Oli mukava jälleen harjoitella tuomarin hommaa. 

- Torstaina käytiin Nugan kanssa eläinlääkärissä, kun pojalla oli erinäisiä pieniä vaivoja: pöhöttynyt olemus, hieman ylipainoa tiukasta ruokinnasta huolimatta, harventunut karva ja ponnistusvoimattomuus, ei enää suostu hyppäämään auton perään. Oivan eläinklinikan tuttu ihana Saila tutki pojan perin pohjin, otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, kuunneltiin sydän, ultrattiin sydän, maha ja eturauhanen sekä kopeloitiin selkä ja jalat. Vahva epäilys oli kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja seuraavana päivänä labratulosten tultua se oli selvä. Nugalla on kilpirauhasen vajaatoiminta, johon saa nyt ruoan mukana aamuin illoin puolikkaan tabletin kilpirauhashormonia. Kuukauden päästä otetaan kontrolli verikokeet ja katsotaan, onko lääkkeen määrä sopiva. Humoristinen yksityiskohta on se, että jos lääkkeen määrä on liian suuri, niin koirasta tulee erittäin vilkas... Tota joo, Nuga on jo tällaisenaan ihan tarpeeksi vilkas hassuttelija! Onneksi löytyi syy ja muut verikokeen tulokset näyttivät olevan hyvät ja raja-arvoissa. Nyt toivotaan, että pienen pojan olo alkaa helpottua pian <3

Samaisella reissulla tehtiin vanhoilla kotihuudeilla Pirkkalan Vähäjärvellä lenkki. On se vaan kaunista aluetta järven ympärillä, vehreää ja luontoa. Silmä lepää. 

Nemon lapsuudenkoti taustalla (aikamoinen remppa tehty julkisivuun)

Vähäjärvi siintää takana

Luna haaveilee uimisesta... ja sorsista. Samassa paikassa sai ensikosketuksensa veteen noin 8-vuotta sitten

- Maanantaina saatiin kaveri Martti parson meidän kotihuudeille lenkille ja sekkailtiin Pirkkahallin lenkkipoluilla tunnin verran. Mulla käsissä pojat ja Hannalla Martin lisäksi Luna. Kivasti meni, joskin pientä alkuinnostusta oli havaittavissa. 

- Edellisellä viikolla meillä oli agilityn vapaaharkan viimeinen kerta ja Nemo oli jälleen vauhdissa. Tällä kertaa ei tainnut mitään haaveria sattua, mutta olin tyytyväinen, että kurssi loppui siihen. Tuntui, että joka viikko poika oli enemmän ja vielä vähän enemmän kierroksilla... Toka viimeisellä kerralla jätettiinkin suosista agility väliin ja otettiin vaan tanssiharjoituksia kentällä. Ajattelin, että saa poika laskea kierroksia ja minimoidaan loukkaantumisen riski. Nemollahan ei ole koskaan viikko riittänyt agilityn kierrosten laskemiseen ja joka toinen viikko treenitahti olisi ollut sopiva.

Nemo odottaa vuoroaan

- Syyskuun ekalla viikolla 6kk:n ikäinen collie Penni kävi kanssa tutustumassa agilityn saloihin. Rohkeasti sujahti putkeen ja hypytkin lähti sujumaan jo kahden yli namilätkälle, fiksu poika saatu sukuun :) 

- 9.9. Paraisten pentunäyttelyssä Sandi (Finding Nemo's Santa Baby) yllätti iloisesti olemalla ROP-pentu ja saaden KP ruusukkeen sekä hyvän arvostelun. Parsonpentuja oli ollut yhteensä neljä kehässä. Onnea Sandille ja perheelle <3 Olen teistä ylpeä! Kaunis ja raamikas tuo tyttö on!

Aamulenkin varrelta

Siinä meidän syyskuun alkupuoli kiteytettynä. Vielä tuleva viikko on täyteen buukattu, mutta sitten lokakuussa otetaan jo rennommin, vaikka kaikkea kivaa puuhaa on loppuvuoteen luvassa. Se on tärkeää, että jaksaa taas pimeää aikaa. Oma tunnelmansa kyllä aina syksyssä on, kun lenkin jälkeen saa käpertyä sohvalle viltin alle, laittaa villasukat jalkaan, juoda lämmintä ja polttaa kynttilöitä. 

Tunnelmallista syyskuun viimeistä viikkoa! <3

Kauniita auringonnousuja/laskuja on nyt nähty lähes päivittäin

Taivaan kuviot

P.S. Meillä töissä on osallistuttu valtakunnalliseen kävelykilometrikisaan syyskuun ajan ja ylös tulee laittaa päivän aikana ulkona kävellyt kilometrit. Mulla ei ole ollut tietoa matkoista, lähinnä aikaa olen vaan katsonut. Latasinkin Sport Trackerin puhelimeeni ja kylläpä on hidasta meidän etenemisen n. 3,8km/h. Kaikki kolme käy vuorollaan tarpeillaan ja pojat oikeasti pysähtyy noin 10m välein merkkailemaan... Ekoina päivinä hoputin niitä vaan eteenpäin, jotta itselle tulisi lämmin ja enemmän kilsoja, mutta sitten totesin, että saan vaan itseni kiukkuiseksi, joten nyt taas on vaelleltu lähihuudeillla kaikeassa rauhassa 1-1,5h/pvä. Mutta kiva kannustihan tuollainen kilsojen/minuuttien/askelten ylös merkkaaminen on, kannattaa kokeilla.