Agirotu fiilikset

Tätä tekstiä on tullut kirjoitettua useammassa pätkässä ja vihdoin julkaisukelpoisena:

Täällä yksi väsynyt, mutta onnellinen! Meinaan Agirotu 2016 Teivossa on kunnialla takana. Lauantaina tuli talkoiltua tulospalvelussa 13h ja homma toimi mukavasti, meillä oli hyvä asiansa osaava tiimi ja puhallettiin hienosti yhteen hiileen. Päivällä pyöri vaan yksi rata, jonka aikana pääsi hyvin syömään ja ostoksille, pääjärkkäri Jari piristi meitä vielä jätskeillä eli syötyä tuli, vähän liikaakin.

Shopping...

Tulospalvelussa

Jätskitauko

Lähempänä ilta kymmentä olin kotona, joten ei kauheita aikoja jäänyt iltatoimien jälkeen seuraavan aamun vuoroon, joka alkoi Teivossa jo 6.30! Rakennettiin Open Class rata ja luokka starttasi ajoissa. Sihteerin hommia riitti reilun 100 koiran verran, kun minit ja medit tuli kirjattua. Aika kiirettä piti ja juosten pääsi vessaan ja hakemaan aamupalaa. Maxien kohdalla vaihdettiin Emmin kanssa hommia eli menin sisäänheittäjän rooliin ja se tuntuikin paljon vaikeammalta, kun koirakoita puuttui paljon ja osa oli toisella radalla samaan aikaan, jolloin suoritti meidän radan jossain sopivassa välissä eli pelattiin koirakko koirakolta Emmin kanssa yhteen, jotta lähdössä oli sama koira, kun sihteerillä lappu nenän edessä. Hyvin me vedettiin ja rata loppui tunnin aikaisemmin, kun aikataulussa luki, hyvä meidän tiimi!

Veikeitä pokaaleja

Lounaan jälkeen seurasin pukukulkuetta ja napsin kuvia. Hauskoja asukokonaisuuksia oli paljon! Voiton vei länsiylämaanterriereiden kanssa Tetris palikat, kerta Agirodun teemana oli tänä vuonna nostalgia. Kulkueen jälkeen taas radat lähti pyörimään ja pääsin Villen 'Nyt Ei Ainakaan Kestä' -joukkueen lähetiksi eli päästin Villen ja Tiinan koirat kunkin vuorollaan radalle kirmaamaan, ensin Ukko, sitten Tilly, Aino ja Kleni, nuorimmasta vanhimpaan. Hyvin näytti Villen kunto kestävän ja kannustus oli korvia huumaava, agilitya parhaimmillaan! Toinen suoristus, mikä jäi mieleen, niin opettajani Johannan ehkä viimeinen rata hurmaavan 10-vuotiaan kleinspitz Annin kanssa. Taidokasta menoa, nollana maaliin, huikea tuuletus ja koiran palkitseminen <3 Nousee vieläkin pala kurkkuun ja se Anni, hurmasi mut ihan täysin viimeksi agilitytreeneissä, katse on vaan niin lumoava, viisas, taitava ja kiltti pikkuneiti <3

Pukukilpailun satoa

Hain sitten Nemon kotoa ja takaisin Teivoon. Mentiin suorilta parsoneitten telttaan katsomaan joukkuekavereita ja kyllähän ne sitten löytyikin pienen kierroksen jälkeen. Muut kolme joukkueesta olivatkin olleet jo toisilla koirillaan radalla eli heillä tuntuma ja tieto säännöistä yms, hyvää vertaistukea. Rata oli kiva, muutama takaakierto ja pari ansaa, mutta muuten aika suoraviivaista menoa eli sai juosta ja loppusuora olikin aikamoinen: kaksi putkea, pituus ja kolme hyppyä. Viestikisassa henki oli hyvä niin joukkueen kesken, kun yleisönkin puolelta ja jännitettävää riitti jo lähdössä, kun itse ei saanut lähteä matkaan ennen, kun edellinen koira oli varmasti ylittänyt viimeisen esteen. Hyvin Nemo pysyi lähdössä, vaikka se olikin peri erilainen, sillä ohjaajakaan ei saanut ylittää ensimmäistä estettä, vaan lähdettiin lähes rinta rinnan matkaan. 

Paalupaikalla

Kuulolla

En tarkalleen tiedä, mistä meidän virhepisteet koostui, sillä molemmat kontaktit oli aika roiskaisut ja yhden takaakierron sijaan ampaisi takana olevalle A:lle, sen jälkeen taisi tulla vielä seuraavasta esteestä ohi, mutta sitten saikin juosta ja avata ääntänsä! Joku huikkaisi ilmeisesti mulle lähdössä, että huuda sitten kovaa ja tein työtä käskettyä eli loppusuoralla huusin "eteen", niin että kuului varmaan Tampereelle asti :P Taisi samalla purkautua kaikki viikonlopun paineet. Lopputulema oli 15vp ja joukkueen nopein suoritus. Joukkueemme Pomppivat Parsonit sijoitus oli 25/48.

Mestoilla

Ohi on!

Pomppivat Parsonit sijalla 25

Palkinnon aika

Parhautta

Radan jälkeen oli niin hyvä fiilis <3 Talkoot ja rata kunnialla takana ja Nemon kanssa oli jälleen ilo liikkua, kun poika oli ihan elementissään eli heilutti häntää kaikille ja selvästi nautti, kun oltiin kahden kesken pelipaikalla! Nemo ei edes provosoitunut, vaikka muut terrierit ärisi vieressä. Lopuksi tuli räpsittyä kuvia kännykällä ja Nemo sai palkinnoksi talkoilijoiden kassista herkkukierrepatukan sekä uuden pehmolelun, parhautta. Haikein mielin sitten kotia kohti ja niin siinä meni suurin piirtein 7 päivää toipua viikonlopun tohinasta! Mutta kaikki oli sen arvoista.

Oli ihana nähdä kaikkia tuttuja, kiitos!

Kesäkeli Teivossa