Pojat sai tänään uuden tyttöystävän Effien! Kymmenviikkoinen yorkshirenpentu oli molempien poikien mieleen, niin kovasti vispasi hännät.



Effie tutustuu



Kukkuu, kyllä ne korvat pystyssä on, enää ei tarvi teipata

Lunalla alkoi juoksut eilen. Me ei oteta tällä kertaa mitään riskejä ;) ja niin ollen ollaan vuoroteltu eri huoneissa ja bokseissa jaolla tytöt - pojat. Tänään kyllä Luna on saanut specialaikaa, kun on päässyt Sepon päivään mukaan, autotallille auton pesuun, koirapuistoon juoksemaan (yksin) ja vielä poikien peli-iltaan mukaan. Huomio on taattu :)

Trimmasin Nemon eilen, kyllästyin kun karvaa alkoi olemaan kotona joka paikassa. Vielä on pientä hommaa, kun jäljellä on leijonanharja ja Aku Ankan pyrstö. Eiköhän nekin saada otettua, jahka saadaan kiinnipitäjä. Nemo jopa välillä tykkäsi puuhasta ja trimmauksen jälkeen jostain syystä on lyöttäytynyt ihan mun kainaloon, seuraa mua joka paikkaan.. Ihana Pikkarainen kuoriutui sieltä lampaankarvan alta!

Nugan pentukurssi jatkui tänään. Taitaa olla tää toinen sukupolvi edellistä viisaampi, sillä Nemon kanssa vastaavilla kursseilla oli se probleema, että veti ihan koko ajan hihnassa, kun olisi mennyt muut koirat ja ihmisen moikkaamaan, Luna taas haukkui noin puolet tunnista ja rempoi hihnassa. Mitä tekee Nuga... Istuu kauniisti ja tapittaa mua silmiin! Tänään treenattiin paikallaoloa, pelkällä istu -käskyllä. Paikka -sanaa tuli välttää. Harjoitukset oli seuraavat:

1. Koira eteen istumaan ja itse liikutaan vasemmalle ja oikealle, kun koita pysyy paikallaan -> palkkaus, tarkoitus myöhemmin kiertää koiran ympäri

2. Koira sivulle perusasentoon, itse peruutetaan, palataan vierelle ja palkkaus

3. Koira sivulle perusasentoon, itse kiepataan koiran eteen (kasvot koiraan päin), peruutetaan pari askelta ja palataan sivulle, palkkaus

4. Sama homma, kun edellä, mutta oman peruutuksen jälkeen kutsutaan koira luokse (tätä harjoitusta kuitenkin vain rajoitetusti, jotta koiralle jää päälimmäisenä mieleen se paikalla olo)



Nuga imurilta turvassa

Ja voitteko kuvitella, meillä meni noi kaikki variaatiot 5kk ikäisen parsonpennun kanssa! Hieman lopussa tuli luoksetuloharjoituksen jälkeen liikehdintää, mutta sekin saatiin korjattua uudella toistolla. Pakkohan mun oli noita samoja harjoitteita kokeilla isojen kanssa kotipihassa ja meni ne ihan jees. Nemo varsinkin kesti mun liikkumista, Luna vähän malttamattomammin, kunnes sitten pääsi juonesta kiinni ja malttoi odottaa. Olen aika ihmeissäni, että TOKO voi olla kivaa ;) Ja kun yksi kerta kestää puolisen tuntia, niin jaksaa itsekin olla koko ajan skarppina!