Viime viikko oltiin talvilomalla ihan kotosalla. Ohjelmaa ja tapahtumia oli vähän liiankin kanssa ja niinhän siinä sitten kävi, että tulin flunssaan keskiviikkona, mutta onneksi oli lievää sorttia, joten ei mennyt kovin montaa päivää sohvan pohjalla.
Loman kunniaksi Nemo antoi nukkua joka aamu klo 6-6.30! Ihan parasta herätä virkeänä. Tehtiin lomalla 3-4 lenkkiä päivässä ja kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan, veikkaan, että tämä vaikutti pidempiin yöuniin.
Talviloma starttasi naistenpäivän kunniaksi risteilyllä naisporukalla. Nemo oli pärjännyt reilun vuorokauden mukavasti miehen huoltaessa ja mummukin tuli erikseen vielä lenkittämään poikaa aikansa kuluksi. Lenkillä oli ollut vähän haastavaa, kun joka paikka oli jäässä ja naapurissa oli mennen tullen huutanut ikkunassa kylässä olevat dobermannit.
Kaikkina terveenä olo päivinä tuli käytyä humputtelemassa kylillä ja näin rauha pysyi kotona, kun Nemo sai aina sillä välin kunnon unet. Olenkin nyt huomannut, että pojan levottomuus on pitkälti sitä, että on oikeasti väsynyt, eikä niinkään aktiviteettiä vailla. Laivareissun jälkeen mulla oli ohjelmassa hevosen hoito, pakopeli, uimahallissa polskuttelu, ystävän kanssa jäälenkki + lounas, vähän shoppailua, päiväleffa ja Ideaparkissa pyörähdys.
Eniten harmitti, kun flunssan takia peruuntui matkasuunnittelutreffit ystävän kanssa sekä Helsingissä Otavalla kirjajulkkarit, johon olin saanut kutsun Emmi Hakiolta, Koiraspesialistin pentuopas. Täytynee lukea tämä, koska omat pennun kasvatus tiedot on jo ruosteessa. Onnea vielä kerran Emmi!
Toinen uutuus koirakirja, josta sain suosituksen eläinlääkärin vastaanotossa asioidessa on Koiran perustarpeet ja hyvinvointi, tämä voisi auttaa ymmärtämään sitä, kuinka tällaisen aktiivisen seniorin kanssa eletään. Ihanaa, kun tulee näitä uusia koirakirjoja, jossa päivitetyt tiedot! Vuosia sitten kollasin lähes kaikki kirjaston koirakirjat kannesta kanteen ja olin hämmentynyt, kun metodeja oli niin monia ja osa ihan ristiriidassa keskenään. Siitä oli aika vaikea lähteä liikkeelle ensimmäisen koiran kanssa, mikä nyt olisi meille sitten se oikea ja paras tapa toimia.
Lomakelit oli ailahtelevat, kun alkuviikko mentiin komeassa auringonpaisteessa niin, että aamulla pakkasta, päivällä plussaa. Sitten tuli rankkaa vesisadetta pari päivää. Lumet ja paksu kerros jäätä ehti sulaa jo paikka paikoin kokonaan, lenkillä pääsi pitkiä pätkiä pelkällä asfaltilla. Sade muuttui lopulta viikonloppuna lumeksi ja sitä tuli kunnon kerros joka puolelle. Nemo on aivan innoissaan nyt, kun ei ole liukasta, vaan pääsee pakkaskelillä lumella juokseamaan, sukeltamaan penkkoihin ja tietty mutustelemaan lunta suuhun.
Nemo on jatkanut rapsutusten kerjäämistä kotona ja lenkillä ihan tuntemattomilta. Poika on niin liikkis, kun kääntyy katsomaan ohi meneviä, tapittaa silmiin, heiluttaa häntää, vetää kohti ja ei aikaakaan, kun on jo jonkun helmoissa paijattavana. Viimeisimmäksi sai huomiota kehitysvammaiselta naiselta ja molemmat niin nautti, Nemo ei olisi lähtenyt siitä mihinkään. Kotona poika on selvästi enemmän pyytänyt meitä leikkimään, varsinkin miehen kanssa heillä on ihan omat juoksuhippansa :D Meinasi käydä myös vanhanaikaiset, kun Nemo oli jo sentin päässä mun vartioimattomista aamupalaleivistä olohuoneen sohvapöydällä. Ehdin kuitenkin syöksähtää paikalle ennen, kun oli myöhäistä.
Mukavaa alkanutta viikkoa, se on tulevalla viikolla jo pääsiäinen!
Aurinkopaikka
