Hellurei, se on taas perjantai! Kyllä viikot vaan sujahtelee nopeaan. Viime viikolla oli syksyn ensimmäinen väsymys aalto, kun teki vaan mieli käpertyä viltin alle ja syödä suklaata, tiedättekö tunteen? Kummasti sitä piristyi, kun pt:t käskytti lenkille ja käveltiin hissukseen ihaillen syksyn värejä. Tää on ollut hieno syksy, kun on ollut kuivaa ja aurinkokin välillä pilkahdellut, pitäisi muistaa vaan nauttia tästä nyt vaikka kuinka haikein mielin muistelee kesää...
Selvisi sekin, että meillä on tuoksuparson! Niistä on paljon puhuttu ja yhtä tuoksuparsonneitiä olen päässyt nuuhkimaan, mutten arvannut, että Nugakin on! Olen kyllä huomannut, että tuoksuu voimakkaammalle, kun sitä rapsuttelee, mutta mies sen yksi päivä lohkaisi, että "Etkö tiennyt, että Nuga tuoksuu myskille", ohhoh! Olen lähinnä miettinyt lähteekö tuoksu pesemällä... :D
Arki rullaa tutuissa kuvioissa, koirien aktiviteetteinä on ollut hevosten kanssa lenkkeily, maneesissa juokseminen ja frisbeen pyydystäminen. Lenkkeilyä tulee päivittäin 1-2h, yksinoloa tätä nykyä about 5h päivä ja toisistaanhan niillä on seuraa mukavasti. Aamulla peuhaa Luna ja Nemo, illalla Luna ja Nuga ja joskus jopa pojat ottaa muutamat leikkipyrähdykset keskenään, kunnes muistavat, että ollaan uroksia molemmat ja vakavoituvat kuinka tässä näin pääsi käymään ;)
Tästä huolimatta Luna on taas ihan tuulispää... Yhtenä yönä heräsin siihen, että piippaa alakerrassa eli kuuluu pieni vinkaisu tasaisin väliajoin ja kun olen niin herkkäuninen, niin oli pakko nousta ylös ja tsekata tilanne, jotta saan uudestaan unen päästä kiinni. Kyse taisi olla siitä, kun olin nostanut tyhjän kongin pöydälle, jotta muistaisin täyttää niitä ja antaa puuhaa koirille, jolloin Luna oli keksinyt keskellä yötä vahtia sitä. Kongi kaappiin ja tyttö boksiin. Sama juttu, jos yksikin nappula on vierähtänyt vaikka sohvan alle. Tarkka nenäinen kaveri.
Viikonloppu alkoi mukavissa merkeissä, kun treffattiin Hanna, Mimmi ja Martti Arboretumissa tehden reipas tunnin lenkki. Luna nuuskutteli Martin kanssa hätäisesti nätisti ja lenkkeili intoa piukassa porukassa. Nemo paineli myös iloisesti puulta puulle vetämättä hihnassa wtf!?. (Nuga sai spessuaikaa isän kanssa kotona, ne on nykyään kun paita ja peppu, leikkivät aika villejä saalistusleikkejä, täytyy oikein välillä komentaa rauhoittumaan, molempia :P). Perinteisesti käytiin lenkin päälle siivillä ja koira & tyttöjen juttuja riitti, parasta.
Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei jatketa enää Ylökkillä agilityn harrastamista, kun treenihalli vaihtuu ja hinnat sekä talkoovelvoite nousee. Sinänsä ei haittaa, kun olin jo viime talvesta kaavaillut, etten enää seuraavaksi talveksi treenipaikkaa hae. Lähinnä siksi, että Nemolle tuli kesällä 8 vuotta mittariin ja on lähes yhtä kahjo, kun pentuna, joten nyt on syytä alkaa himmailemaan, ettei telo itseään pahemmin (viime talvena tuli kuperkeikalla hypyltä alas ja putosi puomilta..). Aika vaikeaahan tämä on henkisesti, kun mieli tekisi, mutta järki sanoo toisin ja toisaalta sitten taas kisaviikonloput on niin stressaavia molemmille, että on suuri helpotus, jos ei enää tarvi mennä (tietty sen henkisen valmennuksen kurssi olisi ihan paikallaan..). Toki meillä on vielä kiikarissa yhdet kisat tälle vuodelle, mutta tulevasta vuodesta en ole varma, hankinko enää lisenssiä.
Ihanaa viikonloppua, nautitaan väreistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)
Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!