Mökki tunti Tampereelta

Keli suosi mökillä, joka päivä paistoi

Komeat on maisemat tv-huoneesta

Nemo mökkipoika

Luna onnellisena maalaistuoksuista

Lomailtiin (ja etäiltiin) viime viikko Juupajoella vuokramökillä nimeltään Mökki tunti Tampereelta. Reissu oli mukava, mutta jokseenkin väsyttävä, sillä koirat eivät rauhoittuneet koko viikkona, kun 1-2h kerralla ja joka yö herätyksiä oli useampia... Yritin taas kaikkeni, lähes päälläni seisten, mutta meno ei rauhoittunut ja parin päivän päästä olivat varmaan jo yliväsyneitä, joten kaikenlaisia ylilyöntejä tuli. Nemo kirmasi pihalla flexi kireänä juosten mua ympäri ja hyppi ilmaan, kun pentuna konsanaan :D Ekana aamuna kiipesi rinteessä olevan kiven päälle ja hyppäsi sieltä niin, että matkalla maahan jalka jäi kiinni kiven kyljessä olevaan juurakkoon, joten laskeutuminen tapahtui ryntäille, mutta poika ei ollut millänsäkään, jatkoi vaan matkaa touhu päällä.

Ekan aamun lenkillä, unta n. 5h, viidellä herätyksellä...

Nemo kiipeää kivelle

Hiljainen on mökkitie

Nemo tutkii tienoot

Aurinko nousee <3

Piha täynnä puolukoita

Nemo nautiskelee

Luna löysi parhaan päikkäripaikan

Luna taas kyttäsi mua silmiin aamusta asti, kun tein etätöitä ja tärisi eli ilmeisesti ilmoitti, että on tekemistä vailla, välillä taisi olla viileäkin. Lopetti päästessään syliin tai ulos tai saadessaa ruokaa. Meno oli kuitenkin sellaista, että esim. pihalle olisi pitänyt päästä 15-30min välein, onneksi mummu otti välillä koppia tilanteesta. Välillä mietin, pitääkö lähteä lääkäriin, onko tuo nyt ihan normaalia. Piti myös sellaista, että kyttäsi sohvan alle maanisesti tunti tolkulla ja välillä vinkui. Lopulta pyysin kylässä käyvää veljeäni nostamaan sohvaa, niin siellä alla oli sipsi... Vaikka herkun poisti sieltä, niin kyttäys jatkui, kunnes suihkautin sinne pesuainetta. Sitten löytyikin toisen sohvan alta jotain mielenkiintoista ja taas drama queen kiljahteli sekä vinkui sopivin väliajoin :D

Viimeisenä päivänä Nemo sitten teloi oikeasti itsensä, mutta sekin oli erikoinen tilanne, en ollut itse juuri silloin mökissä (ulkohuussi ja sisälle ei tullut juoksevaa vettä). Mummu näki, kun Nemo loikkasi paikaltaan olohuoneen isolla matolla ilmaan, ikäänkuin iloloikan ja laskeutui niin, että ontui oikeaa etustaan sen päivän. Illalla vielä mun ja mieheni tullessa saunasta, Luna huusi, kun syötävä juostessan ovelle ja Nemo heräsi myös haukkumaan leviteltyltä sohvalta, josta ei tullut suorinta reittiä katsomaan ovella olevia "murtovarkaita", vaan ylitti sohvan korkean päätykaiteen ja laskeutui pieneen nurkkaan parketille... Tässä kohtaa mä olin jo harppomassa kohti sohvaa, jotta Nemo ei kolhisi itseään, vaan näkisi, että minä se vaan tulen saunasta, mutta niin ne vaan ehtii. Ihmeen kaupalla seuraavana päivänä Nemo ei ontunut ollenkaan ja tällä viikolla, kun käytiin fyssarilla, niin mitään erityistä jumia ei löytynyt, oli itse asiassa parempi, kun aiemmin, vaikuttanee kuivat hyvät kelit, vaikka käsittelyväli venyi normaalia pidemmäksi Lunan kennelyskä eristyksen takia. 

Mäen alapuolella rantasauna ja palju

Yksi elämäni hienoimpia luontoelämyksiä tapahtui, kun olin lähdössä saunasta vilvoittelemaan ja oven avatessani suoraan edessä joessa ui 10m päässä 2 aikuista joutsenta ja 5 harmaata täysikasvuista. Olisi tehnyt mieli huutaa miehelle saunaan, että tule katsomaan, kunnes mykistyin ja tajusin hetken ainutlaatuisuuden <3 #kylmänväreet

Laiturilta jokeen uimaan

Auringonlasku

Mökin kuistilla

Koirien kohelluksesta huolimatta mökillä oli mukavaa. Kun etätyöt loppui, niin tuntui heti, että on lomalla muissa maisemissa, luonnon rauhassa. Tuli ulkoiltua pihapiirissä ja hiekkateillä. Koirat saivat myös leikkiä omistajan jackrusselleiden leluilla. Luna oli hurmiossa tennispallosta ja Nemo kirmaili ulkona verkkopallon kanssa. Lämmitettiin puusaunaa ja paljua, jossa oli ihana lillua joenrannassa, pulahdin myös luonnonvesiin muutamana päivänä. Vapaapäivinä käytiin myös Juupajoen keskustassa lounaalla, kävelemässä Juupajoen rotkolla luonnonsuojelualueella ja tutustumassa ihastuttavaan Walleniuksen Wapriikiin, jossa upeassa vanhassa kenkätehtaassa vaihtuvia taidenäyttelyitä, herkkupuoti ja kahvila. Lämmin suositus! Ai niin ja pelattiinhan me biljardiakin, kun mökin pihapiirissä oli hauska humancave, jossa kaikenlaista aktiviteettia. 

Mummun sylissä

Mummun rapsutuksissa

Nemon kanssa sylitysten

Auringonpalvojat

Nemo oli tuossa ensin päikkäreillä, kunnes Luna tuuppasi eteen samaan aurinkoläiskään

:D

Todellinen lempparipaikka

Välillä tähystetään

Tämä viikko koirilla meni lähinnä nukkuessa kotona. Mökiltä kotiutuessa painelivat molemmat suoraan Karpon hattuihin (=pörröpedit) ja nukkuivat makeasti. Vasta torstain kohdalla tuli perinteistä kyselyä iltapäivästä klo 14-15 maissa, joko noi sun etätyöt loppuu, halutaan seuraa ja herkkuja. Saivatkin sitten taas nuolualustoista puuhaa. Tämä viikonloppu tuli mentyä tehokkaasti/hoidettua asioita ja tänään poikkeuksellisesti olin hevosen hoidon lisäksi vielä leffassa (koirat ei tod päästäisi mua lähtemään toiseen kertaan ovista), niin äsken oli sitten vielä otettava vähän temppuja HauHaun lohi-nokkos nameilla, niin malttoivat taas rauhoittua. Hyvin Nemokin muistaa kaikki vanhat temput mm. erottelulla peukalon ja etusormen tökkääminen (vaikka näkö onkin jo huono <3). 

Yhtenä aamuna oli upea usva ja 9 kurkea teki ylilennon <3

Jylhää, matkalla alas saunalle

Nuotiopaikka 

Tässä tuli istuttua yön pimeydessä ja lämmiteltyä nuotiolla, myös tähdet ja linnunrata näkyi makeesti samana iltana <3

Tämän viikon maanantaina käytiin lenkillä Ylöjärven harjulla Hannan, Martin ja Miisan kanssa. Otin vaan Lunan mukaan, koska Nemo oli telonut koipensa lauantaina ja halusin vielä tarkkailla ja pitää sen levossa. Nemolla piti olla muutenkin temppukurssi tiistaina, mutta opettaja joutui perumaan sen.

Lunakin kiipeilee

Nyt autoon ja kohti kotia

Nemo kävi myös vuotuisessa silmätarkastuksessa Hakametsän eläinlääkärissä Sannalla ja reissu meni mukavasti, vaikkä jännitin taas etukäteen. Tilanne silmissä on rauhallinen, oikean silmän pignoosi ei ole onneksi edennyt, eikä ole mitään kasvaimeen viittaavaa, tätähän alettiin seuraamaan viimeisen virallisen silmätarkastuksen jälkeen joku 4-5v sitten. Samassa silmässä kuitenkin pari vuotta sitten todettu kaihi oli nyt edennyt niin, että sillä Nemo ei enää näe. Melkein tiesinkin sen, koska aurinkoisilla keleillä jo alkuvuodesta saattoi tehdä lenkillä yhtäkkiä stopin, vaikka edessä ei ollut mitään ja koko kesän on kompuroinut rotvalleihin, jos paistaa ja samoissa kohdissa pilvisellä säällä ei ongelmaa. Vasemmalla silmällä edelleen näkee, mutta siinä kuitenkin harmillisesti synnynnäinen vajaakehitteinen näköhermo eli on nähnyt sillä aina huonommin ja varmasti iän myötä siinäkin näkö heikentynyt. Tilanne kuitenkin tosiaan rauhallinen, ei tarvita lääkkeitä tai toimenpiteitä. Silmänpaineetkin erittäin hyvät eli ei ole mitään kipuun viittaavaa, eikä tosiaan siristele tai silmät vuoda tai rähmi, joten ok. Kotonahan Nemo osaa liikkua ja kirmailee sisällä ihan kiitettävästi, niin että itseä välillä hirvittää, muttei kuitenkaan törmäile mihinkään. Vuokramökillä huomasi selvästi, että välillä kolhasi johonkin pieleen ja muutenkin on alkanut näkyä pientä dementoitumista eli välillä ihmettelee keskellä lattiaa, mihin menisi. Se on toki myös Nemolle tyypillistä, ettei nyt oikein malttaisi rauhoittua mihinkään, jos joku nyt just lähtee tonne keittiön ja jääkaapin suuntaan. 

Kiivettiin Ylöjärven harjulle

Miisa, Hanna ja Martti

Tytöt siimat kireänä metsän tuoksuista hullaantuneina

Kuinka teillä sujuu koirien kanssa mökillä, onko vauhtia ja vaaratilanteita vai ihanan rauhallista rentoutumista? :)