30.7.2016

Lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin

Vihdoin se on täällä... loma nimittäin! Pidän kesäloman usein vasta elokuussa, koska siihen ei ole muilla työkaverilla hinkua ja monesti se on taannut kesän parhaat kelit. Eilen ja tänään on ainakin saatu nauttia auringosta ja lämmöstä, ihanaa.


Nemo nauttii omassa pihassa

Tänään oltiin pitkällä kaavalla Orivedellä agilitykisoissa Nemon kanssa. Aamusta taas tuntui, että olikohan tässä mitään järkeä, kesälauantain olisi voinut viettää vaikka rennosti rannalla tai ystäviä tavaten. Kaikki kolme rataa oli mukavia (tuomareina Johanna Wuthrich ja Anne Viitanen) ja Nemon kanssa edettiin taas perinteiseen tyyliin... 1. rata rallia, hyl, 2. rata aikamoista äänen korottamista, pitkiä kaarteita, 10vp + yliaikaa ja 3. rata sujuvaa menoa, 0! Oli kyllä aikamoinen ylläri, kesäloman kunniaksi :) Nyt on ensimmäinen SM-nolla plakkarissa. Täytyy varmaan jotain paakkelssia keksiä treenikavereille vietäväksi, meillä onkin ollut jo useamman viikon kakkutreenit, kiitos kuuluu ope Johannalle!

Naurattaa jälleen mun huudahdukset radalla... 1. rata Nemo kaiken sekoilun päälle ryntää A:lle puomin sijaan: Ihan tosi Nemo! :D Ja 3. rata Nemo näyttää hetken, ettei sinkaise pimeään putkeen, vaikka on lähtenyt pinkomaan sinne mun edellä: Ekkö sää ny sinne mee! :D Tässä viimeisessä olisi kannattanut huutaa uudestaan sitä putki käskyä, mutta mua alkoi ihmetyttämään, että tohonko tää nyt jo kosahti. 


Kymppi kiellosta putkelle ja puomin kontaktilta + yliaikaa


Yllätys nolla!

Meidän lähtövuoro oli luokan ensimmäisenä, mikä oli kiva paikka, ei tarvinut turhia stressata ja Nemo ei ehtinyt keräämään mahdottomasti kierroksia. Oman radan jälkeen olikin aina reilu 2h ennen seuraavaa suoritusta, joten käytin ajan hyväkseni mm. tehden metsässä/pururadalla parin kilsan lenkin Nemo vapaana, ei yhtään vastaantulijaa ja lisäksi keräsin mustikoita! ... kakkapussiin ;) No, ei ollut mitään kippoa tai pakastepussia mukana. 

Kisojen jälkeen treffasin vielä lukiokaverini Oriveden keskustassa teeveestäkin tutussa Cafe Herkkuhetkessä. Oli kyllä ihanat makeat ja niin vaikea valita, mutta päädyin mustikka-kardemumma-vanilijakakkuun <3


Kultahippuja kakussa, ystävällä tuplasuklaakakku

Luna ja Nuga odottivat reissun ajan kiltisti kotona. Pikkuiset ovat päässeet muutamia kertoja tänä kesänä uimaan ja toimiva taktiikka on ollut se, että Luna menee ensin, tehdään miehen kanssa vaihtarit autolla ja pojat sitten. Nemo on saanut painella rannassa vapaana ja Nuga ui niin kiltisti ja keskittyneesti nauttien tyytyväisenä flexin päässä. Ei hauku yhtään tai kiihdy ja tulee vedestä poiskin pyydettäessä. Aiemmin ovat uineet kaikki kimpassa ja se on ollut yhtä huutoa ;) Myös omassa pihassa ollaan oltu tänä kesänä pääasiassa yksi koira kerrallaan, niin meno on ollut huomattavasti rauhallisempaa.

Eilen olikin astetta jännempi päivälenkki, kun parkkiin ajavasta autosta ryntäsi mäyräkoira flexissä melkein iholle, eikä perääntynyt yhtään, vaikka meillä kaikki kolme huusi ja Luna kiljui korkealta ja kovaa. Onneksi flexin mitta loppui ja se ylipäätään pysyi taluttajan kädessä. Seuraavaksi omakotitalon pihasta ryntäsi iso irtokoira, mutta onneksi tiesin tapauksen, joten osasin heti pakittaa ja omistajakin oli paikalla eli ei käynyt kuinkaan. Kieltämättä kyllä vähän ihmettelen noita irtokoiria pihoissa, kun nehän juoksee samalla autotielle eli eikö omistajat pelkää, että koirat jäävät rynnätessään auton alle. Lenkin lopussa törmättiin vielä 3kk ikäiseen parson neitiin Luckyyn, Mindhuntersin kennelistä. Kylläpä oli suloinen ilmestys ja rohkeana pyysi vaan meidän kolmikkoa leikkimään pylly pystyssä. Kieltämättä siinä kohtaa vähän jännitti, ettei nyt vaan narut tai pannat anna periksi.


Ihanaa...

Meillä on muuten arki palannut laumaan, kun Nugan maha saatiin kuntoon. Pojat voi taas olla samassa tilassa ilman kärhämää. Toki edelleen vahditaan, jos tulee jotain kiihdyttäviä tilanteita, niin komennetaan toinen pois esim. boksiin siksi aikaa ja päivisin Nuga on ollut yläkerran makkarissa, niin ei tarvi stressata, kun ei olla itse kotona. Nuga onkin alkanut karkailemaan yläkertaan, kun niin mielellään pötköttelee sängyssä ylhäisessä yksinäisyydessä rauhassa ;) Osittain johtuu varmaan myös siitä, että mies on ottanut aamuisin leikkihetken pojan kanssa yläkerrassa, aika suloista tuolta, joka ei niin koirista välitä :P


Lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin

Nugan maha on tosiaan nyt nomaali, mutta ollaan vaihdettu nappula ensin Pure Naturalista (koska närästi kaikkia kolmea) Joseraan (koska Nemo nuoli tassujaan) ja nyt on kokeilussa Barking Headin lohiruoka, vaikuttaa hyvältä. Parilta kaverilta sainkin tästä suosituksen, itse en vaan ollut ottanut sitä pussia tosissani, kun on niin värikkään veikeitä ;)

Mukavaa kesää ja mahdottomasti rapsutuksia jokaiselle karvaiselle!

23.7.2016

Agirotu fiilikset

Tätä tekstiä on tullut kirjoitettua useammassa pätkässä ja vihdoin julkaisukelpoisena:

Täällä yksi väsynyt, mutta onnellinen! Meinaan Agirotu 2016 Teivossa on kunnialla takana. Lauantaina tuli talkoiltua tulospalvelussa 13h ja homma toimi mukavasti, meillä oli hyvä asiansa osaava tiimi ja puhallettiin hienosti yhteen hiileen. Päivällä pyöri vaan yksi rata, jonka aikana pääsi hyvin syömään ja ostoksille, pääjärkkäri Jari piristi meitä vielä jätskeillä eli syötyä tuli, vähän liikaakin.


Shopping...


Tulospalvelussa


Jätskitauko

Lähempänä ilta kymmentä olin kotona, joten ei kauheita aikoja jäänyt iltatoimien jälkeen seuraavan aamun vuoroon, joka alkoi Teivossa jo 6.30! Rakennettiin Open Class rata ja luokka starttasi ajoissa. Sihteerin hommia riitti reilun 100 koiran verran, kun minit ja medit tuli kirjattua. Aika kiirettä piti ja juosten pääsi vessaan ja hakemaan aamupalaa. Maxien kohdalla vaihdettiin Emmin kanssa hommia eli menin sisäänheittäjän rooliin ja se tuntuikin paljon vaikeammalta, kun koirakoita puuttui paljon ja osa oli toisella radalla samaan aikaan, jolloin suoritti meidän radan jossain sopivassa välissä eli pelattiin koirakko koirakolta Emmin kanssa yhteen, jotta lähdössä oli sama koira, kun sihteerillä lappu nenän edessä. Hyvin me vedettiin ja rata loppui tunnin aikaisemmin, kun aikataulussa luki, hyvä meidän tiimi!


Veikeitä pokaaleja

Lounaan jälkeen seurasin pukukulkuetta ja napsin kuvia. Hauskoja asukokonaisuuksia oli paljon! Voiton vei länsiylämaanterriereiden kanssa Tetris palikat, kerta Agirodun teemana oli tänä vuonna nostalgia. Kulkueen jälkeen taas radat lähti pyörimään ja pääsin Villen 'Nyt Ei Ainakaan Kestä' -joukkueen lähetiksi eli päästin Villen ja Tiinan koirat kunkin vuorollaan radalle kirmaamaan, ensin Ukko, sitten Tilly, Aino ja Kleni, nuorimmasta vanhimpaan. Hyvin näytti Villen kunto kestävän ja kannustus oli korvia huumaava, agilitya parhaimmillaan! Toinen suoristus, mikä jäi mieleen, niin opettajani Johannan ehkä viimeinen rata hurmaavan 10-vuotiaan kleinspitz Annin kanssa. Taidokasta menoa, nollana maaliin, huikea tuuletus ja koiran palkitseminen <3 Nousee vieläkin pala kurkkuun ja se Anni, hurmasi mut ihan täysin viimeksi agilitytreeneissä, katse on vaan niin lumoava, viisas, taitava ja kiltti pikkuneiti <3


Pukukilpailun satoa

Hain sitten Nemon kotoa ja takaisin Teivoon. Mentiin suorilta parsoneitten telttaan katsomaan joukkuekavereita ja kyllähän ne sitten löytyikin pienen kierroksen jälkeen. Muut kolme joukkueesta olivatkin olleet jo toisilla koirillaan radalla eli heillä tuntuma ja tieto säännöistä yms, hyvää vertaistukea. Rata oli kiva, muutama takaakierto ja pari ansaa, mutta muuten aika suoraviivaista menoa eli sai juosta ja loppusuora olikin aikamoinen: kaksi putkea, pituus ja kolme hyppyä. Viestikisassa henki oli hyvä niin joukkueen kesken, kun yleisönkin puolelta ja jännitettävää riitti jo lähdössä, kun itse ei saanut lähteä matkaan ennen, kun edellinen koira oli varmasti ylittänyt viimeisen esteen. Hyvin Nemo pysyi lähdössä, vaikka se olikin peri erilainen, sillä ohjaajakaan ei saanut ylittää ensimmäistä estettä, vaan lähdettiin lähes rinta rinnan matkaan. 


Paalupaikalla


Kuulolla

En tarkalleen tiedä, mistä meidän virhepisteet koostui, sillä molemmat kontaktit oli aika roiskaisut ja yhden takaakierron sijaan ampaisi takana olevalle A:lle, sen jälkeen taisi tulla vielä seuraavasta esteestä ohi, mutta sitten saikin juosta ja avata ääntänsä! Joku huikkaisi ilmeisesti mulle lähdössä, että huuda sitten kovaa ja tein työtä käskettyä eli loppusuoralla huusin "eteen", niin että kuului varmaan Tampereelle asti :P Taisi samalla purkautua kaikki viikonlopun paineet. Lopputulema oli 15vp ja joukkueen nopein suoritus. Joukkueemme Pomppivat Parsonit sijoitus oli 25/48.


Mestoilla


Ohi on!


Pomppivat Parsonit sijalla 25


Palkinnon aika


Parhautta

Radan jälkeen oli niin hyvä fiilis <3 Talkoot ja rata kunnialla takana ja Nemon kanssa oli jälleen ilo liikkua, kun poika oli ihan elementissään eli heilutti häntää kaikille ja selvästi nautti, kun oltiin kahden kesken pelipaikalla! Nemo ei edes provosoitunut, vaikka muut terrierit ärisi vieressä. Lopuksi tuli räpsittyä kuvia kännykällä ja Nemo sai palkinnoksi talkoilijoiden kassista herkkukierrepatukan sekä uuden pehmolelun, parhautta. Haikein mielin sitten kotia kohti ja niin siinä meni suurin piirtein 7 päivää toipua viikonlopun tohinasta! Mutta kaikki oli sen arvoista.

Oli ihana nähdä kaikkia tuttuja, kiitos!


Kesäkeli Teivossa

1.7.2016

Kesällä kerran

Heipparallaa, mitä kuuluu? Onko viikonloppusuunnitelmia?

Täällä ei mitään ihmeitä, kun olen viikovaihdetta taas yksin kotosalla koirien kanssa. Mies on tällä kertaa moottoripyöräreissussa Virossa. Taidan kyllä huomenna suunnata alennusmyynteihin tai rantsuun ja sunnuntaina perinteisesti heppailemaan. 

Pitkä viikonloppu kaupungissa (= juhannus) teki hyvää, kun oltiin koko perheen voimin kotosalla ja nautiskeltiin kesästä fiiliksen mukaan.


1. Grillausta 2. Chillailua rantsussa 3. Pyöräilyreissun lomassa välipalalla Tammelantorilla 4. Itse tehty mustikapiirakka 5. Keräsin kukkia ja Luna toimi mannekiinina 6. Ulkoilutin lempparikesämekkoani 7. Synttärisankari Nemo 8v, lempparipaikka sängyssä tyynyjen välissä <3 8. Ulkona syöminen omassa pihassa on parhautta 9. Koirat nauttii keinussa varjossa

Lisäksi heitettiin talviturkit Rauhaniemen yleisen saunan kautta ja koirat pääsi vesiin ekaa kertaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Löydettiin kotirannasta sellainen kohta, missä Nemon voi päästää vapaaksi ja kaksi muuta saa pulikoida flexin päässä. Kätevää, kun Nemo ei nyi rannalla ja voi tulla veteen kahlailemaan sen verran kun haluaa. Poikettiin myös leffassa, herkuteltiin jätskiä, katseltiin Netflixiä ja luettiin kirjoja. Ihan parasta.

Hyvää viikonloppua!