3.8.2020

Himoksella mökkeilemässä

Kolmen viikon kesäloma hurahti! Etukäteen ei ollut mitään aikatauluun sidottuja menoja, joten lepoa tuli riittävästi ja välillä oli jopa vähän tylsää, ainakin sadepäivinä. 
 
Koiria piti huomioida tavallista enemmän, koska niitä varsinaisia hellepäiviä ei montaa ollut. Ihan mukavasti saivat pientä extraa noin joka toinen päivä, jolloin välipäivinä pääsin irtoamaan kotoa omiin menoihini hyvällä omalla tunnolla, koirien kääntäessä kylkeä, kun itse lähdin ovesta!






Koirien lomapuuhaa:

- Eno hoitamassa elämänsä tokaa kertaa yön yli koiria. Kaikki oli mennyt mallikkaasti! Koirat saivat lempinimet: Nemo kekkeruusi ja Luna veitikka :D
- Arboretumissa pitkällä lenkillä (Luna repi koko reissun ja mulla oli oikea lapa ihan kunnolla jumissa useamman päivän. Nyt on hankittu kadonneen tilalle uusi juoksuvyö, jonka kanssa huomattavasti helpompi lenkkeillä)
- Iskällä kylässä ja pienellä lenkillä sateessa
- Hannan, Martin ja Miisan kanssa kaatosateessa lenkillä Ylöjärven harjulla
- Tallilla mummun hellässä huomassa, mun ollessa hevosen selässä
- Mummulla kylässä ja maailman parasta mummun makaronilaatikkoa herkuttelemassa
- Nappuloiden etsintää karvalankamaton uumenista ja vähän arkitemppuja






Loma hupentui pitkällä viikonlopulla Himoksen paritalomökissä Jämsässä. Hieno pieni mökki, jossa mm. takka, sauna ja poreamme. Kelikin suosi ja päästiin ulkoilemaan reippaasti. Kiivettiin ekana aamuna laskettelurinteiden päälle. Poikettiin myös Jyväskylässä, jossa tehtiin kaupunkikävely keskustassa ja harjulla puistomaisemissa. Koirat olivat yhtenä iltana hetken mölkkypelissä mukana, mutta kun Luna nappasi heittokapulan suuhunsa ja se otettiin hetken päästä pois, niin alkoi sellainen tempoilu ja huuto, että oli koirien aika mennä mökkiin rauhoittumaan. Nemo myös säntäsi aina heitettävän kapulan perään... Summa summarum, meltä lämmitti, kun koiratkin pääsivät kunnon lomareissuun nautiskelemaan!



Ihan ilman kommelluksia ei tämäkään mökkireissu mennyt, sillä ekana iltana heti mökille saavuttua huomasin, että Nemon poski on turvoksissa. Paikalliset eläinlääkärit olivat menneet juuri kiinni, joten soitin tuttuun ja turvalliseen Oivaan Pirkkalaan. Nemo oli ihan pirteänä, joten käärme laskettiin pois, mutta ampiaisen/itikan pistosta epäiltiin vahvasti. Annettiin sitten lääkärin ohjeen mukaan kyytabletti, joka laski turvotusta vähän. Olin tietysti aika hermona ensimmäisen illan ja kun aamuyöstä heräsin, niin Nemon poskea kuumotti ja oli taas samanlailla turvoksissa, kun ennen lääkkeen antoa.




Aamulla aukesi ensimmäinen lääkäri klo 8 Jämsän keskustassa ja kun en päässyt puhelimella läpi, niin kruisasin auton pihaan ja päästiin heti sisään Eläinklinikka Huiskuhäntään! Nemon poskessa oli siis sisäpuolella paise, joka puhkesi lääkärin sitä tarkastaessa. Mätää tuli ihan reippaasti. Nemo sai 7 päivän antibioottikuurin 1tbl 3krt päivässä, särkylääkkeen muutamaksi päiväksi ja maitohappobakteeria. Samaisena iltana myös posken ulkopuoleen tuli tummanpunainen/musta pieni patti, joka puhkesi itsestään ja tilanne alkoi kunnolla helpottaa. Tänään kaikki turvotus on laskenut ja jäljellä on enää rupi ulkopuolella. Tarkkaillaan nyt kuitenkin vielä, jos poski turvottaa tai se on kova, niin vierasesine, (todennäköisesti joku tikku) on jäänyt sinne muhimaan, jolloin se pitäisi avata ja poistaa nukutuksessa. 

Kiitos mahtavasta ja nopeasta palvelusta Huiskuhäntään! Huomasin reissussa myös, että Jämsässä ihmiset ovat iloisia palveluammateissa ja yksi leipomo-kahvilan myyjä totesikin, että heillä ei ole niin kiire ja aina ehtii juttelemaan asiakkaiden kanssa #arvostan #muuttaiskojämsään


Onneksi Nemo oli koko ajan reipas iloinen itsensä, ettei mulla mennyt ihan toimintakyky ;) Poika kyllä hyvin tietää, kun on jotain poikkeavaa, niin kerjää entistä vimmatummin herkkuja keittiössä. Himoksella tuli keittiö erittäin tutuksi ja teki siellä jos jonkinlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Koirilla nyt muutenkin on tunnetusti aina superkivaa uusissa maisemissa ja mökki kierretään joka nurkkaa myöten, kytätään ikkunoista, juostaan ja piehtaroidaan. Nautitaan lomasta sydämen kyllyydestä.


Arki koitti tosiaan tänään ja paluu samalla toimistolle. Saa nähdä, voiko jatkossa tehdä etätöitä edes jonkun päivän viikossa. Koirat olivat selvästi saaneet levätä tarpeeksi työpäivän aikana, sillä kotiin tullessa matot oli rullalla ja taas juostiin niin paljon, kun yksiössä mahtuu :D

Iloista uutta viikkoa! 

P.S. Lomalta paluu ei tuntunut ollenkaan niin haikealta, mitä tavallisesti, sillä töitä on nyt pari viikkoa ja sitten on vielä yksi kesälomaviikko jäljellä, sokerina pohjalla. Käytännössä siis yksi viikonloppu välissä ja taas ollaan lomatunnelmissa. 

P.S.2 Laskettelurinteisiin kiivetessä Nemo joutui puolet matkasta kantoon, kun eläinlääkäri oli juuri sanonut, että muutama päivä pitää ottaa iisisti. En kuitenkaan raaskinut jättää poikaa yksin mökkiin ekana aamuna ja lopulta autossa oli liian kuuma odotella. Tuli hyvä käsitreeni mulle 10kg painolla :P

20.7.2020

Ali-Marttilan juhlatilalla

Saatiin valokuvaaja @jeminaphotography (Instagram -tili) kesäkuussa Kangasalle Ali-Marttilan kokous- ja juhlatilojen miljööseen. Voin lämpimästi suositella Jeminaa, kuvaustilanne oli rento ja pieniä ohjeitakin tuli, missä kannattaa seistä hevoseen nähden yms. Parasta, kun kuvaaja on itse pitkän linjan koira- ja hevosihminen, niin ollaan alusta asti samalla aaltopituudella. 

Kiitos Jemina vielä kerran!

Tässä osa kuvista, joita tuli yli kolmekymmentä reilun tunnin kuvaussessiolla:







 




18.7.2020

Kekkeruusi

Meillä on ensimmäinen kesälomaviikko käynnissä ja olen tehnyt päiväreissuja lähialueella, jolloin koirat ovat jääneet kotiin, kuuman auton sijaan. Tämä on tietysti vaatinut sen, että aamusta olen tehnyt pidemmän lenkin ja seuraavana päivänä olen ollut koirien kanssa tiiviimmin.

Nemo oli eilen jo sitä mieltä, että mun on turha kuvitella lähteväni mihinkään, rötväsi sohvalla koko ajan puolittain mun päällä tai ainakin niin lähellä kiinni, että heräsi heti, jos yritin nousta :D Lopulta pääsin kuitenkin lähtemään iltamenoihini, kun lahjoin koirat hieman aikaisemmalla iltapalalla. Masu täynnä ovat tottuneet pitämään muutaman tunnin ruokalevon.
 
Veljentyttö tuli kyllä koiravahtiin yön yli eli ei koirien tarvinnut yksin olla. Tänään sitten palattuani kävin suihkussa ja sillä välin Nemo oli vetänyt matkarepustani sukan palasiksi... Ai, olikos se 12-vuotias? Aikamoinen kekkeruusi xD


Tuusulan Sarvikalliolla


Nemoa naurattaa pitkästä aikaa parsonajoissa

Muuten ollaan kyläilty mummulla, kaverilla ja koirat ovat olleet iskällä hoidossa yhden illan. Nemo kävi fyssarilla ylläpitokäsittelyssä, Luna pääsi seuraneidiksi mukaan. Niin ja trimmasinkin Nemon, kun sillä oli elämänsä eka punkki kiinnittyneenä silmän yläpuolella. Josko ne nyt huomaisi helpommin. Luna ei joutunut vielä kynittäväksi, on sen verran siistimpi, kun karva kasvaa hitaammin. 

Lunasta mieleeni tuli, että koirat eivät ole nyt päässeet uimaankaan, kun välissä oli tuo viileämpi sateinen jakso, mutta kuulemma meidän lähirannassa on jo ollut sinilevää, joten eipä sinne ole paljon asiaa. Muistakaa olla tarkkana taas koirien kanssa! (Edellisen hellejakson aikana päästiin kyllä yhtenä aamuna sinne koirien uimarantaan klo 7 maissa, kun ketään ei missään! Aivan ihana paikka, sellainen niemennokka, kun vielä joskus olisi itsellä vapaassa käytössä kotipihassa/mökillä). 


Turvavälit on pidettävä ;)


Kahvitauko

Omia kasvattejani nähtiin Tuusulan Sarvikallion näköalapaikalla pari viikkoa takaperin. Molemmat koirat pääsivät mukaan lenkille ja makkaranpaistoon (Lunakin käyttäytyi ok!). Olihan se kieltämättä varmasti huvittavan näköistä ulkopuolisen silmin, kun 7 ihmistä ja 6 koiraa grillailee kaatosateessa huput päässä kaikessa rauhassa. Onneksi keli parani loppua kohti ja sade lakkasi vallan. Kivaa oli samanhenkisessä terrieriseurassa ja niin oli ihana nähdä jokaista pitkästä aikaa! Pusuja sain valtavan määrän! 


Komeet olisi maisemat, jos ei sataisi niin paljon


Milon sukulais selfie


Ansku haluaa syliin


Tai ainakin suukkoja


Niin liikkis

Aurinkoista heinäkuun jatkoa! Seuraavassa postauksessa on luvassa valokuvaajan ottamia kuvia koirista ja Tahdista.

P.S. Oli aika rapsakka homma alkuviikosta, kun yhden päivänä aikana siivosin OneDrivesta 100 videota ja 13 000+ kuvaa... Deadline painoi päälle ja sain kun sainkin tärkeät videot ladattua YouTubeen ja karsittua kuvista 500 parasta. Ne oli siis kännyköiden kuvia vuosilta 2012-2018. Lukuisia ihania muistoja ja Nugan videot tuli ladattua lähes kaikki talteen. Jatkossa yritänkin päivittäin karsia huonot räpsyt pois puhelimesta ja kuvat tallentuu Google Picturesiin automaattisesti. Onko muita kohtalotovereita tässä asiassa, vinkkejä? :)

25.6.2020

Paljon onnea vaan

Paljon onnea vaan, 
paljon onnea vaan, 
paljon onnea Nemo
paljon onnea vaan! 

Nemo tänään 12 vuotta! Mun once in a lifetime -koira, joka riemastuttaa edelleen joka päivä elämänilollaan, juoksuralleilla, hännän huiskutuksilla ja lukuisilla suukoilla <3 Nemo rakastaa ihan kaikkia ihmisiä ja lenkeillä saattaa katsoa ohi menevää ihmistä silmiin hetken aikaa, jos yhtään tulee vihreätä valoa, niin ryntää suoraan jalkoihin rapsuteltavaksi sekä tarjoaa tietysti pusuja. Poika on kaikessa touhussa mukana, mitä ikinä tapahtuukin. Ruoan perässä tulee mihin vaan ja kaikki maistuu, mitä suuhunsa saa. Nemo elää joka päivä täysillä, siitä me ihmiset voitaisiin ottaa mallia <3

Helteen vuoksi tänään ei varmaan pitkää lenkkiä pysytä heittään, mutta luvassa on tietysti herkuttelua (mummukin lähetti jo eilen herkkutikut matkaan juhlapäivän kunniaksi) ja yhdessä leikkimistä :) Nemon suosikkipuuhaa <3


Ali-Marttilan ruusujen kanssa

23.6.2020

Alkukesä pähkinänkuoressa

Täällä on tapahtunut kaikenlaista sitten toukokuun postauksen, tässä pähkinänkuoressa:

- Nemon hammaskivi puhdistettiin ja "vaan" kaksi hammasta jouduttiin poistamaan 
- Poika kävi fyssarilla 10 viikoksi venyneen välin jälkeen ja selkä oli jumissa, mutta saatiin käsittelyllä vetreäksi
- Koirat saivat vuotuisen pesun (ei ollenkaan mieluista puuhaa heille) ja matolääkkeenkin annoin toukokuussa




- Tutustu Koiratanssiin -kurssi saatiin päätökseen ja neljä viikkoa hurahti nopeasti taitavien harrastuskoirien kanssa. Rimaa piti heti nostaa, jotta saatiin sopivasti haastetta peliin. Muutamaa taisi tosissaan puraista koiratanssi kärpänen ja möllikisoihin menosta oli puhetta.
- Nemo oli yhtä hymyä veljentytön kanssa kurssilla ja heillä näytti olevan erilaiset vahvuudet, kun mulla ja Nemolla. Parivaljakolla selvästi synkkaa! Koiratanssin alkeisjatkokurssi on suunnitteilla syksyyn ja mukaan mahtuu, ilmoitusta tulee Pirkkalan Koirakerho Piskien Facebook -sivulle


- On jo uskallettu vierailla mummulassa. Koirat on niin nauttineet huomiosta ja mummun herkkutikuista, mitä on aina varannut kaappiin pikkuisille. Koiratanssikurssin ajaksi Luna pääsi privatina mummulle ja kerran iskällekin hoitoon
- Tehtiin myös eväsretki Arboretumiin mummun kanssa, arkivapaan luksusta!



- Nemo kastroitiin ja toipui nopeasti vanhaan vauhtiin :D
- Lenkkeiltiin tyttöjen kanssa Kaukajärvellä ja pidettiin evästauko ulkona
- Lenkkeiltiin Ylöjärvellä Hannan, Martin ja Miisan kanssa. Toinen lenkki tällä neljän koiran kokoonpanolla meni jo mukavasti, kun ensimmäisellä kerralla Pyynikillä Miisa pentunen kiinnosti hitusen liian paljon, eikä kävelystä meinannut tulla mitään...



- Lenkkeilty on ympäriinsä mm. Tammelassa, tallilla Kangasalla, Härmälässä, Pimeesalmella, Pirkkalassa.
- Veljentyttö oli koirien kanssa yhden viikonlopun muuten vaan ja mä sain monen kuukauden jälkeen "lapsivapaan". Tuntui niin hassulle, kun pitkin päivää katselin kelloa, että mihin aikaan pitää palata kotiin lenkittämään tai ruokkimaan, eikä sitten tarvinnutkaan, luksusta. 
- Viikko sitten saatiin valokuvaaja tallille ja ikuistettiin nämä seniorit: Tahti 18v, Nemo kohta 12v ja Luna 10v. Jännityksellä odotetaan, millaisia kuvia tuli!

Lämmintä kesän jatkoa, nautitaan nyt!