17.3.2019

Antilooppia ei kiinni saa

Nemo ei enää antilooppia kiinni saa (eläinlääkärin sanoin), kun jouduttiin poistamaan molemmat alakulmahampaat ja reunimmainen yläetuhammas. Operaatio meni hyvin ja nyt on muutama päivä kipulääkettä ja pehmeätä ruokaa. Pari viikkoa täytyy suuta putsailla suuvedellä kaksi kertaa päivässä. Tällä kertaa Nemo on antanut hyvin koskea suuhun, kun valmiiksi on ottanut vähän kalkkunaleikettä palkaksi ;)
  
Nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, ettei alakulmurien kolot tulehdu. Niin käy kuulemma herkästi, kun alahuuli on koko ajan kiinni leikkauskohdassa. Nemo sai varmuuden vuoksi suonen sisäisen antibiootin, mikä on pitkävaikutteinen, josko sillä ja puhdistamisella selvittäisiin. 

Veikkaan, että poika piristyy sairausloman jälkeen vielä entisestään, sillä mädäntyneet hampaat tuo tulehdustilan elimistöön (näiden hampaiden ientaskun syvyys oli siis 11mm, kun saisi olla maximissaan 4mm..). Huomasinkin, että söi hitaammin viimeiset kaksi viikkoa ennen hampaiden poistoa. 

Seuraavana aamuna, kun herättiin, niin Nemo kellahti ensimmäisenä selälleen kerjäämään maharapsuja ja sen jälkeen ponkaisia eteiseen häntä heiluen odottamaan lenkille lähtöä. Nukutuksen jälkeen piti ottaa pari päivää rauhallisemmin ja eilen oli outoa, kun Nemon kanssa vaan lyhyttä lenkkiä ja Luna ei suostunut harkitsemaankaan ulos lähtöä. Pihassa kävi nopeasti pariin kertaan, that's it. Kun aloin vetään ulkovaatetta päälle, niin tyttö kipitti salamana portaiden alle maate ja katseli sieltä pää pystyssä, että menkää te vaan, mä en tod ole tulossa :D Onko muita tällaisia räntä- ja vesisadekelin vastustajia?


Luna laatuaikalenkillä


Vähäjärvi, jonka jään poikki koululaiset vielä oikaisi vastarannalle


Odotellaan Nemoa hammaslääkäristä


Luna hoitsu

Täällä on vietetty hiljaiseloa, kun ei mitään koiraharrastuksia ole viikko-ohjelmassa. Viikonloppuaamujen vakioksi on muodostunut aamulenkin ja -palan jälkeen sohvalla pötköttely vierekkäin mun lukiessa kirjoja. Rento tapa aloittaa päivä. Aiemmin en pystynyt ollenkaan jäämään paikalleni aamuisin tai iski uudestaan väsy... 

Lapinniemen kylpylässä poikkeiltiin koirien kanssa, kun mummulla oli vuotuinen lomaviikko käynnissä. Se taisi olla kaivattua puuhaa, niin villinä juostiin kahta kerrosta ja nuuskittiin joka kolo :D Mitään varsinaista tekemistä ei ollut, mutta sukulaisia oli tietty kiva nähdä, vahtia keittiön tapahtumia ja kerjätä rapsutuksia. 


Nemo posettaa


Ja Luna tarkkana


Mummun viekussa


Kaahailija läähättää

Nemo poikkesi uusintakäsittelyssä fyssarilla ja oli jo vetreämpi, joten jatkossa taas parin kuukauden välein moikkaamaan Katia. En olisi aikoinaan uskonut, että agilityssa kisaaminen tuo tullessaan sen, että pari vuotta aktiiviaikojen jälkeen on edelleen syytä käyttää koiraa säännöllisesti fyssarilla/hierojalla. Saa nähdä, jatkuuko vielä agility elämässä. Tylsää, kun ei itse pääse juoksemaan, mutta treenejä pitämään on taas kysytty. 


Kotihuudeilla

Toivotaan lisää aurinkoisia päiviä, vaikka tää viikonloppu onkin esitellyt pelkästään harmaan eri sävyjä!

P.S. Nugan viimeiset viikot on taas tullut puheeksi muutamien koiraihmisten/asiantuntijoiden kanssa ja yllättävää kyllä nuo ammattilaisetkin on olleet kauhuissaan tapahtumien kulusta sekä miettineet, miten rankkaa tuollainen on henkisesti. Eihän sitä oikein itse tajua, että se kuulostaa muidenkin korvaan pahalta, koska muutenkin reagoin koirien ja ylipäätään eläinten oloon niin herkästi. Odotan edelleen vastausta Hattulasta, tänään tulee kuukausi reklamaatiosta. Viime viikolla sain tiedustelun jälkeen kuittauksen, että asia on käsittelyssä. Kattellaan.

2.3.2019

Synttärijuhlissa

Lunan 9v synttäreitä juhlittiin tytön mielipuuhassa Tampereen Koirauinnissa. Tuttu paikka meille, jossa vietettiin myös Lunan 6-vuotis synttäreitä. Luna nautti ja piti omaa kivaa eli otti uimaliivin narun suuhunsa kiertäen kehää itsensä ympäri :) Kerran kokeiltiin viedä sitä laitoja pitkin suoraan, mutta eihän siitä mitään tullut, kun tyttö hangoitteli kiemurassa vastaan.


Luna edellä, Nemo perässä


Vähän täytyy haukkua, tottakai :D

Nemon mukaan ottamista mietiskelin etukäteen, kun ei niin välitä uimisesta, mutta tekeehän se hyvää lihaksille. Yllätykseksi Nemo meni itse altaaseen ensimmäisen minuutin aikana ja sitten haki leluja vedestä innoissaan koko puolituntisen. Aika pian oppi, että rampille kannatta tulla suoraan, eikä rampin sivulaudan yli kiipeämällä. 


Toisella lelu suussa, toisella liivin naru...


Nemo niin tohkeissaan

Reissun jälkeen Nemo on vähän kakonut ja pari kertaa oksentanut ilmeisesti pehmeän lihatangon isoja paloja. Olen antanut kaksi puolikasta tankoa kahden viikon aikana. Tänään aloin antamaan sitten tankoparsaa, jos loputkin palat tulisi ulos, eikä karhentaisi mahassa. Nää on aina kurjia tilanteita, kun ei varmaksi tiedä, mitä mahassa on. Nemo kuitenkin oma itsensä hepuleineen kaikkineen :)


Kun Nemosta kuoriutui vesipeto


Videon lopussa perinteinen perheriita ;D Tuolla olo ei ole mitään kovin rentouttavaa, kun Luna on niin kierroksilla ja pitää meteliä. Nemoa saa sitten varoa, ettei telo itseään riehuessaan. 

Itselle lähinnä muistiin, ettei se ikävä Nugasta ole vielä kunnolla helpottanut. Mulla on horjunut perusluottamuksen tunne ja olen joutunut miettimään elämää vähän uudelleen. Vaikka jotkut arkiset asiat on helpottuneet, niin suunnitelmat tulevasta on erilaiset mm. omakotitaloon ei ole tällä hetkellä tarvetta. Huomaan myös, että välillä vaan ei kiinnosta, enkä innostu asioista samanlailla, kun tavallisesti. Ulospäin kuitenkin urheasti hymyilen (kuten aina), pystyn puhumaan Nugasta itkemättä ja välillä menee pätkiä kevyemmin. Lisäksi huomaan, että pienempi tai isompi vastoinkäyminen saa mut pois tolaltaan ja samoihin syviin vesiin, kun kuukausi takaperin. Nyt ei auta, kun aika ja hengittäminen. Eiköhän tää ole ihan normaalia. 


Heitä jo! Ei tässä ole aikaa hukattavaksi :)

23.2.2019

Viikonloppubloggaaja



Näköjään nykyään tulee bloggailtua pääasiassa vaan viikonloppuisin. Silloin jaksaa ja ajatus kulkee jotenkin paremmin. 

Viikko olikin pitkästä aikaa yhtä hulinaa, kun tuli treffattua ystäviä ja älyttömien kelien takia lenkit vaihtuivat kahvitteluun sisätiloissa. Koirat olivat miehen lenkeillä ti-pe ja heti huomaa omassakin olemuksessa, kun on tullut vietyä vaan lyhyitä aamulenkkejä. 

Siksipä tänään tehtiin pidempi lenkki Pyynikillä, vaikka olikin kautta aikojen pahin pääkallokeli. Yöllä oli satanut alijäähtynyttä vettä, joten Icebugitkaan ei enää pitäneet joka kohdassa. Normaalisti noin puolen tunnin kierros vei nyt tunnin. Myös koirat luistelivat jonkun verran ja varsinkin aamulenkillä liukuivat kaikilla neljällä tassulla penkereiltä alas. Otin sitten jo lyhyempään hihnaan, ettei raajat venähdä. 







Parasta kuitenkin, kun aurinko paistaa ja kevättä on jälleen ilmassa!

Ihanaa viikonlopun jatkoa :) Mulle tulee aimo annos tyttöjen juttuja, kun illalla on viikon kolmannet treffit, vietetään tyttöjen iltaa saunan ja hyvän ruoan merkeissä. Koirat taitavat nukkua tyytyväisinä loppupäivän. 


P.S. Nemo ja Luna on päässyt parina yönä sänkyyn ja nyt ne on keksineet, että sinnehän pitää päästä joka yö... Viime yönä 00.45 alkoi puisen portin koluaminen (Luna ainakin saa sitä tarvittaessa nostettua, jotta pääsee pujahtamaan alta) ja vinkuminen. Laitoin ensin pääsyyllisen eli Lunan häkkiin ja hetken päästä nousin uudestaan ylös ja komensin Nemon alakerran vessaan. Olishan niiden kanssa kiva nukkua, mutta kun itse on herkkäuninen, niin herään sellaisen 2-10 kertaa yössä, kun vaihtavat paikkaa, tunkevat peiton alle ja Nemo ärisee alkuillasta, jos kääntyessä jalka koskee sitä tms. 

17.2.2019

Saturday fun

Kevättä on jo ilmassa, kun aurinko on paistanut koko viikonlopun ja lämpöasteilla mennään. Arvata kuitenkin saattaa, että talvikeliä on vielä luvassa, onhan vasta helmikuun puoliväli. Voiton puolella ollaan, kun päivä on alkanut pitenemään ja valon määrä kasvaa. Täytyykin jatkossa tsempata itsensä, että ne pimeimmät kuukaudet on "vaan marras-joulu-tammikuu", helmikuussa alkaa helpottaa. 

Päässä on pyörinyt myös kevät/kesäsuunnitelmia. Koirien osalta mietin, että mentäisiin poikkeamaan koirauimalaan, vähän niin kun Lunan synttäreitten kunniaksi ja tulisi samalla tehtyä vuotuinen koirien pesu. Myös koiratanssin möllikisat kummittelee takaraivossa, jos uskaltaisi osallistua ja sitäkin huhuilen, onko kukaan kasvatti ehtinyt jo miettiä kesän näyttelyitä? Mielelläni lähtisin teitä tsemppaamaan, jos aikataulut vaan osuu yksiin. 


Pariskunnan laatuaikaa


Luna sukeltelee


Niin kivaa, mutta kuumaa!

Eilen käytiin extempore Nekalan Wufin pallomeressä, joka oli heillä myymälässä yhteensä kolme päivää pe-la-ma eli huomenna 18.2. ehtii vielä kaupan aukiolon mukaan. Omaa vuoroa odotellessa Nemo pelasi älypelejä ja Lunakin jaksoi keskittyä hetkeksi, mutta pääasiassa tyttö vaan vinkui kiihdyksissään (parsonin vahvin puoli ei ole odottaminen :D). Oma vuoro, kun koitti, niin sitten mentiin täysillä koko aika. "Jos on jonoa, niin jokainen koira saa olla 5 minuuttia altaassa". Nemo alkoi hyytyä jo muutaman minuutin päästä, kun oli niin kuumissaan. Luna sen sijaan löysi pallomeren pallojen joukosta kaksi lelupalloa, jota vastaan sai kassalta kaksi namipussia. Lisäksi ostettiin puruluita ja muita herkkuja, kyllä nyt kelpaa. 




Samaisella reissulla poikettiin vielä Ikurissa lenkillä ja jääveistospolulla, mutta olihan ne jo ihan sulaneet, joten enää ei kannata mennä. Muuten ulkoilu Ikurin Virelän alueella on mukavaa. 


Nemokin ihasteli/haisteli patsaita


Aurinkoista sunnuntaita!

P.S. Nuga pyörii mulla mielessä vähän väliä ja ajattelen automaattisesti hymy huulilla, mitä se olisi tehnyt nyt tässä tilanteessa ja missä se olisi pönöttänyt, istunut tai tapittanut mua silmiin. Telkkaria on myös hämmentävä katsoa, kun koko aikaa ei tarvi vaihtaa kanavia pois kiihdyttävistä kuvista. Ajatuksissa on kirjoittaa juttu Nugan elämästä, mutta antaa ajan kulua, katsotaan, koska olen valmis. 

14.2.2019

Pennun tuoksua ladattu


#enkestä

Kuvassa mun sylissä nukkuvat Klainon kennelin 4,5-viikkoisia pentuja, mitä päästiin eilen lelluttelemaan. Mutta ei hätää, meille EI ole tulossa perheenlisäystä ;) Käytiin vaan lataamassa pennun tuoksua ja loppuviikoksi leveätä hymyä. Pennut on parhautta <3 Kiitos Tiina ja Ville!

Hyvää ystävänpäivää jokaiselle!