11.5.2019

Yksi haaveeni toteutui

Yksi haaveeni toteutui, kun osallistuttiin Nemon kanssa epävirallisiin koiratanssikisoihin! Vuosi sitten toukokuussa käytiin lajin alkeiskurssi, kesällä yksi workshop -päivä ja jatkokurssi. Sen jälkeen ei ole treenipaikkaa löytynyt, mutta ollaan harvakseltaan harjoiteltu ja hiottu omaa ohjelmaa kasaan. Kiitos erityisesti Nemon kummitädille tsempistä ja vastauksista lukuisiin kysymyksiin :)

Kuten arvata saattaa mulla oli jännitys korkealla, kun eilen töistä lähdin kotia kohti ja kisapaikalla tuli olla heti klo 17. Tunnelma oli kuitenkin alusta asti todella rento ja kisoja järjestämässä oli alkeiskurssin vetäjämme Annika ja jo agilityajoilta sekä myöhemmin koiratanssista tuttu ihanaakin ihanampi Eija-Riitta, jonka vanhinta australianpaimenkoiraa olen saanut kerran ohjata agitreeneissä.


Nemo posettaa

Startattiin parhaalla paikalla eli heti ekana Nemon kanssa. Ensin oli rataan tutustuminen, jossa kävin kiertämässä Nemon kanssa kehän ja ottamassa muutamia temppuja namien avulla. Nemolla oli tyypillinen moodi päällä eli kauhealla tohinalla olisi halunnut nähdä kaiken ja haistella joka kolon (oltiin juuri tästä syystä tehty rauhallinen lenkki ulkona ja otettu muutamia kontaktiharjoituksia verryttelyalueella etukäteen. Edelleen kuitenkin vaikea vetää sitä rajaa, mikä on sopivasti, ettei kiihdy liikaa, muttei kuitenkaan väsy täysin). Hetken kestikin, että sain sen liikkumaan mun mukana. Seuraavaksi vein meidän rekvisiitan kehään valmiiksi paikoilleen, open pitäessä Nemoa hihnassa sen aikaa.

Sitten olikin oma vuoro, jonka aluksi luettiin lähettämäni esittely koirasta & ohjelmasta:

Nemo on kohta 11-vuotias agilitysta eläkkeelle jäänyt ilopilleri. Nemo pursuaa energiaa, hännän heilutusta ja suukkoja. Sitä luullaankin edelleen pennuksi. Nyt tanssitaan leikkisästi unelmien poikamiehen kanssa. 


Kiitos Eija-Riitalle videon kuvaamisesta!

Esitys meni tosi hyvin ja yli odotusten! Nemo teki kivasti hommia mun kanssa ja karkasi vaan kerran haistelemaan. Palasi sieltä namin perässä takaisin ohjelmaan. Joka kuviosta keksin kyllä kritiikkiä, enkä muistanut taaskaan jammailla, kun siinä yhdessä kohdassa kiertäessä Nemon ympäri. Se on jotenkin niin vaikeaa, kun ne perustemput on tietysti vuosikaudet tehty ihan ilman mitään tanssahtelua, suorin jaloin ;) Oltiin välillä vähän musiikista jäljessä, eikä päästy ajoissa loppuasentoon, kun hoksasin asian hieman liian myöhään. Silti ihan mainio esitys ensikertalaisille ja kehässä ei juuri jännittänyt. Otin koiratanssiasenteen kehään mennessä eli hymyä ja iloa, pidetään hauskaa. Tässä lajissa koiran komentaminen on ihan ehdoton ei, siinä onkin terrieri-ihmisille hieman haastetta ;)

Tällainen arvostelu saatiin:

Tyylikäs pari, iloinen koira, häntä heilui lähes musiikin tahtiin. Taitavat pyörähdykset ja kierrot. Rohkea Nemo, palli lähti alta, ei hätää. Laaja alueen käyttö, haasteelliseen musiikkiin sovellettu koreografia. Hienosti koira palautettiin takaisin esitykseen. 

Päästiin heti ensimmäisellä kerralla palkinnoille ja kotiin viemisinä tuli pokaali, ruusuke, herkkuja ja koulutusopaskirja. Sijoitus oli siis kolmas kolmesta osallistujasta :D

Pakko myöntää, että pieni koiratanssi kärpänen puraisi ja mielessä on jo monia kohtia, mitä tähän ohjelmaan voisi hioa ajatellen seuraavia kisoja. Harmiksi kisoja on aika vähän tai ainakin näitä epävirallisia. 




Mun unelmien poikamies :)

2.5.2019

Virallisesti kesä

Se on virallisesti kesä nyt! ... Ja ulkona sataa vähän räntää ;) Välissä oli jo parhaimmillaan lämpöasteita +20. 


Penni ja Poju leikkii


Jalka suussa :D

Koiramaiset kuulumiset:

- Käytiin mummulassa. Koirilla oli perinteisesti vauhti päällä ja herkkuja tuli.
- Mummu oli meillä koiria hoitamassa yhden illan, jotta pääsin jumppaan miehen ollessa työreissussa.
- Tehtiin pidempi lenkki Hannan ja Martin kanssa Arboretumissa, jonka jälkeen molemmat pääsivät vieraan rapsutuksiin ja syliin, kun juotiin kahvit meillä. 
- Nemon kummitäti oli viikonloppukylässä, joten sylittelyä ja pidempiä lenkkejä riitti. Käytiin lenkkeilemässä myös Pyynikillä, missä koirat olivat jälleen innoissaan metsän tuoksuista. 
- Vappuaattona tehtiin Kangasalan Kirkkoharjulla reipas pitkä lenkki näkötornille. Mukana olivat veljeni perheen collie Penni 1v ja colliemix Poju 4kk. Alku oli aika vauhdikas, kun pojat olivat innoissaan pienistä valkoisista ja seniorit pitivät jöötä. En muista hetkeen, että Nemo oli koko lenkin painanut niin täysillä, ei tahtonut rauhoittua ollenkaan. Lunalla se on ihan vakio moodi. 
- Saatiin vihdoin Hattulan eläinsairaalasta Nugan ruumiinavaus lausunto. Mietin Nugaa joka päivä, varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä. Ikävä on.
- Pihatolla on käyty Tahtia hoitamassa, joka on nyt sairauslomalla, kun oikeassa kaviossa todettiin mm. nivelrikkoa. Toivotaan hartaasti, että poika saadaan vielä kuntoon! Ikää hevosella on jo 18 vuotta. Niin se aika rientää, kun aloin Tahtia hoitamaan, oli se omaan makuuni nuori vilkas poikanen sen ollessa 11-vuotias. 
- Nemon kanssa on treenailtu kerran pari viikossa lyhyitä pätkiä meidän koiratanssiohjelmaa. Tulevan viikon perjantaina olisi tarkoitus osallistua epävirallisiin kisoihin Koirakoutsilla. 
- Tulevalla viikolla alkaa myös vetämäni agilityn alkeisjatkokurssi. Toivottavasti keli hieman lämpenisi!


Harjulle menossa


Senioriosasto perässä


Ylös päin


Sielu lepää


Ja takaisin päin

Ihanaa, kun on ollut näitä lyhyempiä työviikkoja, niin on ollut aikaa levätä ja olla koirien kanssa rennosti. Koiratkin ovat olleet aika väsyneitä, kun joka touhua on tarvinnut seurata perässä ja lämmin keli on vaikuttanut myös. Pihassakin on päästy jo hengailemaan muutamina päivinä. Alkuun tietysti maistuu erityisesti multa ja ruoho...


Grillauksen lomassa voi suukotella, Poju 4kk

Mukavaa loppuviikkoa, se on perjantai ihan just! Lähdetään viikonloppuna tyttöjen kanssa kylpylälomalle ja koirat jäävät miehen hoiviin yhdeksi yöksi. Saa nähdä, kuinka vauhdikkaat valkoiset mua on sitten vastassa ;) Miehen kanssa kun pääasiassa vaan ollaan. 

21.4.2019

Miniloma Fiskarsissa



Lähdettiin yhden yön minilomalle Fiskarsiin


Hotellin koirahuone hyväksi testattu... eli juostu ja tutkittu joka nurkka läpi


Fiskars Wärdshus oli mieluinen hotelli, pieni ja idyllinen, vanhaa kunnioittaen. Aamulla oli hassua herätä lintujen laulukonserttiin. 


Luna liekeissä kaikista tuoksuista


Cafe Antique, jossa myös kirjoja ja vähän sisustustavaraa myynnissä


Koiratkin tervetulleita



Terassilla


Ja Luna pöydässä :D


Kellotornirakennus, jossa myös samainen kahvila


Taidetta pajalla


Kahden koiran kanssa aika paljon iisimpää olla reissussa, kun kolmen


Huoneessa on hyvä chillata


Ja vahtia ikkunoissa


Kunnes uni tulee silmään


Nemo ottaa kaiken irti hotellilomasta


Hotellin ravintolan pääsiäistunnelmaa


Kuhaa


Jälkkärille arvosana täysi 10


Iltalenkillä


Pitkän päivän ilta


Uusi päivä, uudet kujeet


Kerätään vielä voimia


Nemo päivystää ovella :D


Poikettiin Tammisaaressa, kiva keli ja kuhina, koska torilla joku pääsiäistapahtuma. Koirat kulkivat nätisti ruuhkassa, Luna osan ajasta sylissä, koska koiria flexeissä vilahteli edestä ja takaa, enkä ole täysin varma, etteikö tyttö käyttäisi hampaitaan, jos joku tupsahtaisi yllättäen iholle


Palatiin vielä Fiskarsiin (kun putiikin aukesivat puolen päivän aikaan) ja koirat pääsivät toisen kerran koirapuistoon, joka oli n. 500m päässä hotellilta.


Nautiskelua, niin harvinaista herkkua vapaana temmeltää

Oletteko käyneet Fiskarsissa, mitä piditte?

11.4.2019

Synttärionnittelut 5-vuotiaille!

B-pentueeni täytti tänään 5 vuotta. Synttärionnittelut jokaiselle!

Viimeisimmät kuulumiset kaikista:

Helmi viihtyy lapsiperheen arjen hulinassa.
Ässä nauttii pitkistä metsälenkeistä ja on äidin silmäterä.
Piki asuu Lontoossa! Ja tulee hyvin juttuun lasten kanssa.
Milo nauttii auringossa pötköttelystä ja etenkin uimisesta.
Sky harrastaa intohimoisesti ainakin agilitya, rallytokoa ja noseworkia.
Luka ulkoilee paljon ja kulkee metsässä mukana.

Mitä muuta koirille kuuluu? Laittakaa kuvia tulemaan, jos helposti löytyy :) Pus pus!


Ruoka-aikaan paikalla ;)

8.4.2019

Höpöläiset




Viime viikolla oli upeita auringonnousuja

Nemo on ihan höpöläinen, se makaa nyt poikittain sohvalla mun jalkojen päällä ja kellahtaa välillä selälleen katsoen mua ja heiluttaen häntää. Eihän tollaista voi kukaan vastustaa! 


Aamulenkillä Pyhäjärven rannassa


Näsinneula häämöttää


Keli kohdillaan

Mulla oli melko vauhdikas viime viikko ja koirat olikin sitä enemmän seuraa vailla. Pelkät pidemmät lenkit ja luut ei rauhoittanut, joten annoin niille erilaiset älypallot toiselle häkkiin ja toiselle vapaana. Sitten vaihto lelujen ja paikkojen kanssa, kätevää. Lähes koko sunnuntain koirat kulkivat, kun varjot perässä mukana pihan haravoinnissa yms, mutta lopulta illan tullen simahtivat. 

Tänään on taas akut ladattu ja täysi meno päällä... Nemo kirmailee lenkillä niin paljon, kun flexi antaa myöten ja sisällä varastelee edelleen niitä sukkia tai mitä milloinkin keksii ;) Luna sen sijaan nuuskuttelee ympäriinsä ja kyttää pöydällä olevaa lelulaatikkoa pallon toivossa. 


Ihanaa, kun on kuivaa


Parhautta parsoni mutkassa


Toinen höpöläinen, söpöläinen

Koirat kulkevat jälleen lähes joka paikassa mukana mm. auton imurointi ja pesu reissulla, tallilla, kauppareissulla, noutoruokaa hakemassa jne. Autossa on ollut jo pitkään aktivoituna asetus, että yhtä nappia painamalla saa hälärit pois päältä eli jos koirat jäävät parkissa olevaan autoon odottamaan hetkeksi ja protestoivat haukkumalla, niin koko auto ei ala huutamaan. Tää on hassu ilmiö koirilta, sillä vuosia matkustivat auton perässä ihan äänettä, mutta tätä nykyä se on ilmeisesti sen verran harvinaisempaa herkkua, että kierrokset nousee välittömästi, jos eivät pääse heti mukaan. 


Nemo joka puuhassa mukana


"Hetkonen, onkos täällä joku yllätys mulle"


"Ja mikäs tää sitten on, kenties jotain syötävää?"

Lunakin aiheutti pieniä sydämentykytyksiä, kun puolikas possunkorva jäi jumiin sen takahampaan taakse. "Kouristeli" jotenkin erikoisesti ja kaapi tassuilla maanisena suutaan. Hetken päästä selvisi, että henki kyllä kulki, mutta ärsytti, kun ei saanut sitä irti ja toimi, kun eteenpäin kelatussa filmissä. Verta tuli reippaasti ja tassut olivat ihan punaiset. Onneksi mies oli kotona ja lopulta sai irrotettua palasen kääntöpihdeillä. Hurjan näköinen tilanne ja taitaa noi possunkorvat(kin) olla pannassa meillä jatkossa. Nemo samaan aikaan hotkaisi omansa liian isona palana ja maha kramppasi useamman minuutin, kunnes rauhoittui. Huhhuijaa. 


Uudet grip-hihnat Hevoset-messuilta

Muuten täällä on nautittu kevätkeleistä ja nukuttu kevyesti, kun on niin valoisaa. Ihanaa! Tai no, ne kunnon unet tulisi kyllä tarpeeseen ;)