Aikas komea ruska on nyt Pirkanmaalla! Voi kun talviaika olisi vallan tällainen ja sitten saisikin jo alkaa kevät :D En kauheasti välitä talvesta, vaikka on siinä oma melankolinen viehätyksensä istua sisällä viltin alla ja poltella kynttilöitä. Olenkin listannut jo kaikkia kivoja pieniä ideoita marraskuun ja pimeän ajan varalle, josko niillä jaksaisi ja vähän piristäisi arkea.
Kotipihassa
Niin siinä sitten kävi, että 4. vuorokausi nöffien kanssa naapureina alkoi koirien kohtaamisella aamulenkillä... Olin kuvitellut, että vaan ovissa saattaisi jotain tapahtua, mutta niin vaan meidän lähtiessä taloyhtiön pihasta ulos, nöffit oli tulossa sisään ja pääsivät vapaaksi naapurilta. Tulivat siis täydellä rytinällä juosten luokse, mutta ihmeen kaupalla kenellekään ei sattunut mitään! Samantien, kun tajusin tilanteen, niin nappasin Lunan syliin ja heitin sen kolmannen naapurin aidan yli heidän pihaan :D Hetken päästä sain Nemostakin tukevan otteen ja nostettua turvaan. Luna huusi kun syötävä ja Nemo murisi pää alhaalla, kun nöffit peuhasivat hännät heiluen ympärillä. Mä taisin siinä huutaa apua ja hokea Lunalle "ei mitään hätää, ei mitään hätää" ihan paniikissa :D Ei varmaan paljon auttanut. Naapuri tuli hetken päästä perästä ja totesi, että eihän tässä mitään käynyt, ne on kilttejä. Yksi erikoinen hetki jäi mieleen, kun kiljuminen lakkasi ja katsoin Lunan haistelevan nöffiä nätisti aidan raosta! Jouduin jokusen kerran räpyttämään silmiäni. Saattoi kyllä vaikuttaa se, että tyttö jäi kiristyneen hihnan armoille, eikä päässyt aidalta paljon kaueammaksi, kun oli kiinni hetken aikaa mun juoksuvyössä, kunnes tajusin avata lukon. Siinä olisi siis ollut järin tyhmää purra, kun ei voi väistää, jos vastapeluri puree takaisin.
Nöffien lähdettyä kotia kohden, nostin koirat pihasta pois, vaikka Luna olisi halunnut jäädä pihaan leikkimään naapurin lasten pallolla :D Kävelytielle päästyäni sain hysteerisen naurukohtauksen, että eihän tää nyt näin voi mennä, että naapuri kuljettaa kahta isoa koiraa, eikä saa pidettyä niitä hihnoissa. Sen jälkeen on tehtykin lenkit vallan erikseen, jotta mulla on joku mahdollisuus puolustaa omia koiriani, vaikka sitten nostamalla syliin. Erikseen lenkityksessä on se hyvä puoli, että mulle tulee enemmän liikuntaa, kun tätä nykyä lenkit on jo lyhyempiä n. 20-30min kerralla ja saavat molemmat koirat sitten omanlaistansa lenkkiä eli Nemo haistella kaikessa rauhassa ja Luna viipottaa täysillä juoksuvyössä. Omalla tavallaan tilanne vähän huojensikin, sillä nöffit ei tosiaan ainakaan ensimmäisenä pure, eikä tuntuneet Lunan kiljumisestakaan provosoituvan, mutta tilanteet on toki erilaisia ja jos Luna ehtii purraa, niin tiedä sitten, mitä tapahtuu. Sykkeet oli itsellä tapissa noin 1,5h tapahtuneen jälkeen ja illallakaan ei vielä uni tullut, kun mietin, kuinka selvitään seuraavan aamun lenkistä.
Luna kainaloon, jotta kuvaa saa muustakin, kun takapuolesta
Tällä viikolla tuli enemmän lenkkeiltyä, ruokkiksellakin, mikä auttaa päätetyössä olennaisesti niskajumeihin. Yhdelle näistä lenkeistä Luna pääsi mukaan ja kierrettiin pieniä metsäpolkuja, jotka lähtee meidän roskiskatoksen läheltä, tien toiselta puolelta. Lauantaiaamuna ajeltiin Tesomajärvelle ja tehtiin siellä kiva kierros metsän siimeksessä sekä pieniä kuuliaisuusharjoituksia kera namien. Samalla reissulla kävin hoitamassa muutamat kauppaostokset ja kotiin päästyä sadelenkin jälkeen olikin kiva käpertyä kaikukkain viltin alle aamupalalle, kera käsitöiden ja Netflixin. Meillähän ei koirat oikeastaan koskaan rauhoitu, jos mä puuhailen jotain, ainoastaan silloin, kun mä istun liikahtamatta paikallani. Imuri toki on sellainen, että menevät aina omaan petiin/boxiin ja seurailevat tilannetta sieltä, se on selvää, että silloin on turha tulla perässä/hakea huomiota.
Rakkaat <3
Meillä on lisätty toimistolla oloa niin, että suositus on 2 päivää toimistolla ja 3 etänä. Huomaa heti, että koirilla on kiitettävästi virtaa mun tullessa toimistopäivän jälkeen kotiin... Koirien energiaa on purettu jälleen älyleluilla, nuolumatoilla, katsekontaktitreenillä, mummulla kyläilemällä ja tosiaan niillä laatuaikalenkeillä, jonka aikana toinen on saanut lelun sisätiloissa siksi aikaa. Luna on ihan mahdoton pallottelija ja viihtyy mm. tennispallon kanssa ihan niin kauan, kun sen antaa peuhata.
Sitten suukkoja!
Temppukurssi tuli tosiaan päätökseen ja yksi kerta päästiin vielä korvaamaan saman opettajan koiratanssiryhmään. Siellä olikin Nemolla kaverina pieniä koiria: bostoninterrieri ja sheltti (opella labbiksia ja jostain syystä kuvittelin, että sen rodun porukka). Tunti oli tosi kiva ja luova! Alkulämmittelyyn opettaja laittoi erilaisia musiikkeja ja koirakot eteni rinta rinnan niin, että kentän pituussuunnassa oli kolme tötteröä/linjaa, jonka kohdalla/välit piti mennä tietyllä tavalla. Tehtävinä oli mm. istumista, maahan menoa, ohjaaja takaperin, tötterön kiertoa, koira kulkee takana yms. Viimeisenä piti jokaisen koirakon vuorollaan näyttää temppu, millä tavalla yksi tötterön väli mentiin. Taisin extempore ottaa sivulla pyörähdyksiä ja lopussa iloinen palkka. Kuljettiin myös musiikin tahdissa kaikki ympyrässä koiran seuratessa vieressä ja open sanoman tavan mukaan, hiipien, jammaten, peruuttaen, tvistaten. Oli aikas hauskaa, Nemonkin mielestä, tällaiset harjoitukset, kun saa myös ohjaajan rentoutumaan ja hymyn huulille.
Lämmittelyiden jälkeen päästiin vielä yksi kerralla kokeilemaan omaa tanssiohjelmaa ja me mentiin kevään möllikisoissa esittämäämme Disneyn musiikkiin I see the light. Eka yrittämällä en edes muistanut, mitä kaikkea ohjelmassa oli, mutta saatiin kuitenkin jotenkin vedettyä hyvällä fiiliksellä, mutta kyllähän sen heti huomasi, ettei temppuja ole sen toukokuun jälkeen treenattu. Nemo kävi välissä tauollakin autossa, niin kaksi muuta koirakkoa sai tehdä kaksi ohjelmatreeniä peräkanaa ja Nemo jaksoi sitten paremmin keskittyä lopputunnin, kun muuten sählää ja steppaa hallissa sisällä ihan koko ajan. Loppuun vielä mentiin kentän keskelle istuskelemaan ja rauhoittumaan, sekä keskustelemaan treeneistä. Hyvää harjoitusta tuokin, että hallilla voi olla ihan rauhassa (mikä ei toki Nemolta onnistu, mutta anyways, aina ei mennä täysillä, korkealta ja kovaa). Hymyssä suin lähdettiin yhdessä kotiin <3
Tsemppiä uuteen viikkoon!
P.S. Nemolla on ollut aamuisin ihania hepuleita :D Lauantaina päästiin koirat ensin pihaan ja siitä sitten auton perään kohti Tesomajärveä. Luna oli jo autossa, mutta eihän sitä poikaa meinannut saada kiinni, kun lähti juoksemaan ympyrää ja yritti jostain puskastakin läpi. Myös muina aamuina yksin lenkillä tuntuu kirmaavan alkumatkan täyttä häkää hymyssä suin. Ehkä se laatuaikalenkki on kiva juttu, kun ei ole Luna siinä vieressä poliisina. Vaikka jossain kohtaa kuvittelin, että tykkäävät mennä nimenomaan yhdessä, kun kerta Nemo ei edes kunnolla näe, niin tyttö on siinä sitten henkisenä tukena ja tien näyttäjänä sekä kyllä ilmoittaa kovaa, jos vastaan tulee koiria. Lunakin menee yksin lenkillä kahtasataa, vaikka Nemon kanssa on tottunut odottamaan merkkailuhetket. Josko siihen vaikuttaa munkin mieliala, paljon rennompaa kulkea yhden koiran kanssa ja huomioida vaan sen tarpeet.
