26.10.2017

Kyllä se rauhoittuu, kun vuoden täyttää

"Kyllä se rauhoittuu, kun vuoden täyttää", sanoi kasvattaja, kun ensimmäistä koiraani otin.

Välillä tuntuu, ettei noi pääärssonit rauhoitu koskaan ;) Nemon 9v 4kk touhuja, kun seurailee, ei voi muuta kun tulla hyvälle tuulelle. Aamulla alkaa heti häntä heilua iloisesti, kun katseemme kohtaa, siitä sitten kirmaillaan eteiseen odottamaan ulos menoa. Lenkillä maistetaan ensin naapurin puskasta marjat, juostaan niin paljon, kun flexin mitta antaa myöden ja kotiin tullessa vielä kurkataan salaojaputkeen. Sisälle tullessa otetaan pieni juoksuhepuli, ehkä piehtaroidaan matolla ja odotetaan ruokaa kahdella tassulla seisten. Sitten nopeasti ruoka huiviin ja tapittamaan, mitä aamupalapöydässä syödään. Arkiaamuisin tämän jälkeen onneksi maltetaan mennä petiin pötköttelemään masu täynnä tyytyväisenä ja annetaan töihin lähtijöiden tehdä viime minuutin valmistelut, hampaiden pesu ja laukun pakkaus.

 
Arkivapaa maanantain tunnelmia <3
 
Omien koirien kohdalla pienen pieni rauhoittuminen on tapahtunut kahden vuoden iän paikkeilla. Silloin ei mennä enää ihan päätä pahkaa joka seinää päin ja maltetaan joskus odottaakin jotain paikallaan. Välillä tulee sitä riittämättömyyden tunnetta, kun aktiviteettia saisi olla joka päivä ja sekään ei aina riitä ts. voisi tehdä enemmän niitä rauhoittumisharjoituksia, koska parsoneilla jää helposti päälle se ainainen tekemisen meininki. Kun olisi ollut kaukaa viisas, niin olisi kannattanut pennusta asti opettaa enemmän rauhoittumista ja nenän käyttöä. Sen jälkeen ottaa vasta agility yms. kiihdyttävämpi tekeminen mukaan. En siis käsittänyt koiraa ottaessa, että tosiaankin, se ekan vuoden kasvatus ja koulutus ei riitä, se vaan luo pohjan tekemiselle, mutta sen jälkeen on sitten joka päivä/viikko keksittävä spessumpaa puuhaa parsonille kaupunkioloissa. Toki tilanne olisi eri, jos koirat voisi päästää päivittäin juoksemaan vapaana, silloin keksisivät sitä puuhaa ihan itse.

 
Tahdilla leppoinen mieli maneesin suojassa

Päästiinkin Kamunkorven ja Klainon kennelin tapaamisessa kokeilemaan Nose Workia. Ollaan kerran aikaisemminkin kokeiltu pikaisesti lajikokeilu päivän päätteeksi, muttei siitä vielä innostuttu. Marika Kelokari veti nyt lajiin tutustumisen ja se lähti niin, että eukalyptyksen tuoksua laitettiin tippa vanulappuun, joka laitettiin pieneen juomalasiin. Koiran tuli haistaa lasia ja heti, kun teki niin, sai palkan eli namin. Tässä ehdollistettiin koira hajuun. Lunan kanssa oli suhteellisen haastavaa, kun tapahtuman muut koirat ja aktiviteetit kiinnosti ihan kympillä, mutta jo toisella kokeilukerralla lähti keskittymään paremmin. Tätä olisi niin helppo treenaa kotona, ehkä me vielä innostutaan! Seuraavassa vaiheessa lasi viedään kauemmaksi ja koira käy haistamassa sitä, sitten lasi nurkan taakse jne aina haastavampaan piiloon, jossa jätetään lasi pois ja koira etsii pelkkää lappua. Lappu pienennetään myöhemmin tuolin jalan alla olevaan huopatarraan, joka on helppo piilottaa.

 
Kenneltapaamisessa Klainon kennelin 5kk ikäinen tyttö sai pikatrimmin nassuun, suloinen tricolor, eikö? :)

Kenneltapaamisessa päästiin myös kokeilemaan jälleen MEJÄä. Tein jäljen ekaa kertaa sänkipellolle ja se oli melkein haastavampi, kun oikea metsä, sillä pellolla oli aamulla mennyt peuroja. Tein saman jäljen kaikilla kolmelle koiralla ja kova nuuskutus kävi, sen oikein kuuli. Samoissa kohdissa lähtivät reitiltä aina liinan mitan päähän, liekö niiden metsäneläinten perässä. Kulma taisi mennä kaikilta ohi, sivuhaju vaikutti olevan siinä kohtaa erittäin hyvä ;) Lopulta jokainen pääsi maaliin sorkan luo ja taas oli sama reaktio, kun aiemminkin eli Luna haisteli vaan jännittyneenä saalista, mutta molemmat pojat otti sen heti suuhunsa ja olisivat halunneet silputa sen. Oli meillä ihanan rauhallista porukkaa illalla, vaikka auton perässä pääosin olivat ja kukin vaan vuorotellen pääsi aktiviteetteihin/lenkille.

 
Nuga peltojäljeltä tulossa

 
Mihin ihmeeseen se sorkka jäi?

 
Luna jäljen jälkeen ja koko ajan lentoon lähdössä, niin hubaa oli lapsuudenkodissa

Päivän päätteeksi meidän olikin hyvä lähteä tuulettumaan ihan kaksin meinaan 24h risteilylle Viking Gracelle. Reissu oli 10+, esiintyjä Elastinen sai fiiliksen astetta korkeammalle tasolle ja jaksettiinkin tanssia kaksin aina valomerkkiin asti. Sillä välin veljeni tuli ensi kertaa koiria vahtimaan ja olivat olleet kuulemma vieraskoreita, ei mitään riekkumista, murinaa tai nahistelua. Yönkin olivat nukkuneet hiiren hiljaa. Lenkit oli mennyt porukoissa hyvin ja yhdelle pidemmälle lenkille lähti kaveri mukaan, niin sai kaikki kolme kulkemaan kivasti. Iso kiitos extempore hoitajalle!
 
Arjen piristyksenä on jatkunut mummun päivähoito ja laatuaikalenkit kera nappuloiden sekä temppujen. Ihana arkivapaa oli vielä maanantaina ja silloin käytiin kauniissa auringon paisteessa talleilemassa poikien kanssa. Olihan siinä sitä taas nuuskuteltavaa, merkkailtavaa, odoteltavaa, kuopsuteltavaa ja reissun paras hetki oli se, kun hevonen sai liikutuksen päälle kivennäiset + leipää, jolloin myös koirat sai omat leivänkannikkansa. Siinä hetkessä on jotain niin taianomaisen kotoisaa, kun kaikki rouskuttavat tyytyväisinä vierekkäin ulkoilun päälle <3 :)

 
Tahdilla ei kiire minnekään edes ulkona <3
(Ratsastuskoulu ihmiset tietää, ettei hevosta koskaan, koskaan, liikkuessa päästetä vapaaksi ;)
 
P.S. Tänään se ensilumi ryöpsähti Tampereelle sitten oikein kunnolla, siis LOKAkuussa..? Koirat olivat arvatenkin aivan tohkeissaan aamulenkillä!

17.10.2017

Rakkautta ensi silmäyksellä

Huutakaa hep, ketä väsyttää jo tämä syksy? Eihän tässä muuten mitään, mutta kun lähes joka päivä sataa ja toisinaan ihan aamusta iltaan. Onneksi välillä on päästy lenkki kastumattakin. Koirat eivät ole sokerista, mutta huomaa, ettei ne lähde innoissaan ulos, kun ovat muutamana päivänä peräkkäin kastuneet ja sadetakki niskassa vasta onkin tylsä juttu ;)

 
Mustavuoren lasketturinteeseen kiipeämässä

 
Näköalaa rinteen päältä
 
Meidän syksyä on piristänyt mummu, joka eläkkeellä on tullut meille työpäivän aikana hoitoon keskiviikkoisin, joka toinen viikko. Siis näin hän itse sen kuvailee, mutta ehkä mummu kuitenkin hoitaa siinä koiria tai sitten se on molemmin puoleista <3 Päiväohjelmaan on kuulunut sarjojen katselu sohvalla porukalla, lenkkeily ja herkuttelu. Niin parasta, kun itse pääsee töistä kotiin, eikä tarvikaan lähteä pitkälle lenkille! Luksusta!
 
Ko. iltoina olen huomannut tekeväni ruokaa pidemmällä kaavalla jälkkäreitä myöten ja myös koirille on jaksanut keksiä aktiviteetteja mm. älypelejä, namien etsintää karvalankamatosta ja leikkihetkiä yläkerrassa. Kaikki tapahtuu yksi koira kerrallaan, joten menee tovi, kun koko lauma on viihdytetty ja ne vaihdot porteissa/ovissa täytyy tehdä tarkasti, ettei ala tappelu. Mutta kyllä ne nauttii iloisena keskipisteenä ja sen jälkeen on kiva pötkötellä sohvalla kyljessä kiinni.

 
Nuga posettaa <3

Trimmausprojekti on jatkunut, nyt on Luna päässyt karvoistaan. Peikosta kuoriutui syötävän suloinen pikkuprinsessa <3 Nemoa tarvisi vielä vähän siistiä, kun OnniDogiin tehty trimmi oli hieman suurpiirteinen.
 
Intouduttiin yksi päivä kiipeämään Tampereen Kalkussa sijaitsevan laskettelurinteen Mustavuoren päälle ja kyllä kannatti! Rinteen päältä avautui huimat näköalat yli järvien ja syksyn väriloisto lintuperspektiivistä oli näkemisen arvoinen. Nemo sai taas viipottaa vapaana silloin, kun muita ei ollut näköpiirissä. Lenkkeilijöitä riitti, varsinkin rinteen päällä olevilla lenkkipoluilla, joten pienemmät pysyivät visusti hihnassa. Suosittelen poikkeamaan, päälle kipuaa reilussa kymmenessä minuutissa.

 
Mun lauma

 
Nuga on huomannut toisen koiran...

 
Syksyn värit
 
Viikonloppuna käytiin kasvattini Helmin (Finding Nemo's Diamonds Are Forever) kanssa tapaamassa Vattia (FI MVA SE MVA EE MVA RU MVA BY MVA RKFV Gwragged Annwn Nathaniel). Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, olin ihan yllättynyt. Mahtava tyttö, jonka kanssa on niin kiva olla liikenteessä, kun se käyttäytyy iloisesti ja puuhakkaasti. Vatti myös on oikea herrasmies, välitön hyväntuulinen poika. Ultra on varattu kuukauden päähän, joten silloin ollaan viisaampia, tärppäsikö meillä <3

 
Helmi <3 Vatti
(en onnistunut nappaamaan kuvaa, kun katsoivat toisiaan/samaan suuntaan)

9.10.2017

Tavallista puuhaa syksyn väriloistossa

Nugalla oli varsinainen juhlapäivä synttäriviikon sunnuntaina, kun aamulenkillä löysi nurmikolta pesäpallon ja kuinka polleana kuljetti sitä suussaan koko lenkin. Ensin ajattelin, ettei sitä voi ottaa, mutta kun toinen oli niin liikuttavan onnellinen, niin annoin olla. Kotona päästin Nugan ensin ovesta ja yläkertaan, jossa pääsi aarteensa kanssa peuhaamaan ja pienen taivuttelun jälkeen lopulta jätti pallon omana lelukoppaansa odottamaan seuraavaa leikkikertaa. Näin ei tullut tappelua kolmen kesken aarteesta.

 
Heitelläänkö?

 
Mun aarre <3
 
Aamu jatkui trimmauksella. Poika kyllä tykkää, kun saa huomiota ja olla kyljessä. Palkaksi riitti, kun sai pussailla kunnolla antaamuksella trimmaajaa vähän väliä. Siinä vierähti useampi Uusi Päivä -sarjan jakso ja poika valmis. Miten erinäköinen ihanuus <3

 
Trimmattuna
 
Illalla vielä lähdettiin kahden tallille, tehtiin pari pientä lenkkiä ja Nuga pääsi maneesin lämpöön nuuskuttelemaan ratsastuksen ajaksi. Kun hevonen oli saatu hoidettua pois, niin lopuksi heiteltiin vielä frisbeetä tovi tyhjässä maneesissa. Ai että, sitä riemua ja kuran määrää parrassa ja tassuissa! Kotona suoritettiin siis myös vuotuinen shampoopesu :)

 
Joko saa ottaa..?
 
Nemolla oli hauska päivä launtaina uudessa mummulassa. Siellä oli "koko suku" paikalla ja piti esittää kaikki parhaat temppunsa; kuinka kerjätään, varastellaan sukkia, hypitään pöytää vasten, tungetaan kirsu joka koloon ja hypätään sängyltä sohvan selkänojan kautta lattialle, onneksi ei sentään kenenkään niskaan. Myös kellarikierros oli mielenkiintoinen ja kun siellä sai painella vapaana aina porraskäytävää myöten, Nemo on kyllä helmi, kun sitä voi pitää vapaana, eikä karkaa minnekään.
 
Lunalla on ollut tavallista arkea, huippuhetket on koostuneet auton perässä matkalla olosta, häkistä on kiva tutkailla maailmaa ja käpertymisestä sänkyyn paksun peiton alle lämpöön koko yöksi. Sen verran alkaa pimeys jo vaikuttaa, että Lunan perinteeksi muodostunut aamuöinen peiton alle ja pois -kuvio on alkanut vasta klo 8 pintaan eli arkiaamuina ei haittaa, viikonloppuna tietysti nukkuisi vähän pidempään, tämä herkkäuninen.

 
Syksyn väriloistoa
 
Oltiin jokunen viikko takaperin aksaamassa koko porukka. Vedin syksyn viimeisen agitunnin ja jäätiin sitten samalle lyhyelle hyppyradalle pitämään hauskaa ja väsyttämään ADHD -laumaa ;) Kyllä ne taas nautti ja kiihkeyttä löytyi jokaiselta lajia kohtaan. Nemo oli niin äijää tunnin jälkeen noin viisi päivää ennen, kun kierrokset laski, huh. Siis lähinnä ruopi ja murisi lenkillä.

 
Kotihuudit
 
Nugalle kävi aksaradalla pieni arviointivirhe ja lässähti pari kertaa yhden hypyn sekaan/päälle. Ponnisti kaukaa ja toistamiseen samanlailla, vaikka hidastin sen vauhtia putkesta. Jatkettiin rataa toisesta kohdasta ja nätisti meni + lopulta tuonkin kohdan sai onnistuneesti. Nuga on saanut massaa (ehkä vähän liikaakin), joten loikka ei ollut yhtä lennokas, kun aikoinaan. Sillähän oli tapana loikata kaukaa ja maxi hypyllä *se hymiö, joka pyörittelee silmiään*. Nuga onkin ollut noin kuukauden päivät laihiksella eli olen antanut vajaan dl nappulaa aamuin illoin, muttei tunnu kyljistä lähteneen yhtään. Taidan antaa toista nappulaa/riisiä sekaan, jossa enemmän hiilihydraattia, josko se veisi nälän tunnetta paremmin ja näin ollen pienempi määrä riittäisi.

 
My gang <3
 
Luna pääsi sitten isin kanssa pelikentälle ja meno oli ainakin hauskaa! Itse en nähnyt koko suoritusta, kun olin palautuslenkillä poikien kanssa, mutta Sepon mukaan Luna on tosi taitava ja hän kisaisi Lunan kanssa aksaa, jos ei olisi niin paljon muita harrastuksia... Ihan vapaasti vaan :) Seuraavana yönä meillä nukuttiin sikeäsi, hip hei!

 
Nyt muistetaan kaikki nauttia syksyn väreistä! ...kunhan toi vesisade 24/7 lakkaa, joskus loppuviikosta ;) Tsemppiä uuteen syysviikkoon!