29.1.2019

Nuga 28.9.2011-29.1.2019

Nuga (Finding Nemo's Anselmi) 28.9.2011-29.1.2019. Lopetettiin taistelu, oli aika päästää irti. 


#äidinrakas

Kovan onnen lintu tuli ja lähti kuin pyörremyrsky. Eutanasiaan päädyttiin suolen puhkoneen reikäpallon palan vuoksi. Kirjoitan lisää, kunnes voimat palautuvat.

Ikävä on suunnaton <3

23.1.2019

Pinkkiä ja glitteriä Lontoosta


Pinkkiä ja glitteriä viikonloppua vasten


Oivassa huoneilla on Euroopan kaupungin nimiä

Kulunut viikko on ollut alavireinen, sillä Nuga alkoi oksentelemaan viime viikon tiistaina. Keskiviikkona oli parempi, mutta torstaina ei maistunut enää ruoka ja sellaista tilannetta ei ole ollut meidän koirilla lähes koskaan. Niinpä soitin meidän eläinlääkärille Pirkkalan Oivaan ja päästiin tutulle lääkärille Sailalle ikäänkuin jonon ohi eli otti meidät vastaan muiden asikkaiden välissä ja aikaa vierähti pari tuntia. 

Ensin otettiin pariin kertaan röntgenkuvia vierasesineen varalta, mutta sellaista ei näkynyt, vaan runsaasti kaasua. Samalla napattiin myös verikoe ja Nuga sai nesteytystä, pahoinvoinnin estolääkettä ja mahakipulääkettä. Sovittiin, että mennään seuraavana päivänä lääkärille toteamaan verikokeen tulos ja katsotaan sitten kuntoa/jatkoa. 


Härmälä Campingissä lenkillä Nemon kanssa


Tossutyyppi paineli kovaa... Tällöin about -16 astetta

Onneksi olin ottanut lomapäivän perjantaille, vaikka Nuga olikin aamusta taas vilkas oma itsensä, niin klo 13 maissa alkoi taas maha krampaamaan ja lähdettiin viivana lääkärille. Oltiin saatu aika 15.30, mutta myös lupa tulla heti aamusta, jos olo olisi ollut huono, niin olisi päässyt heti tippaan. Sitten se jysähti: verikokeen tulos paljasti, että Nugalla on haimatulehdus. 

Lääkäriltä saatiin ohjeet tulehduksen hoitoon, johon ei anneta antibioottia, vaan hoidetaan mahaoireita ja kun oireet helpottaa, niin tulehdusarvotkin laskee. Tila on jotakuinkin pysyvä ts. uusii helposti ja arvot saattavat jäädä koholle. Arvoja seurataan jatkossa samalla, kun kilpirauhasarvojakin. Nuga sai taas nesteytystä ja samat lääkkeet, kun edellisenäkin päivänä + pussillisen lääkkeitä kotiin ja mahaystävällistä märkäruokaa Royal Caninin gastro intestinal.

Haima näytti ultrassa varsin siistiltä, sielläkin oli hieman kaasua ja yhdessä kulmassa pienellä alueella nestettä. Maksa- ja munuaisarvot oli hyvät, vaikka maksa-arvot kuulemma usein nousevat haima-arvojen kanssa käsi kädessä. Haimatulehduksesta ei tiedetä tarkkaan, mistä johtuu, rasvainen ruoka voi laukaista ja voi liittyä myös kilpirauhasen toimintaan. Kilpirauhaslääkettä lisättiin jo aiemmin 1tb aamuin illoin. Samalla reissulla kuvattiin myös eturauhanen, mikä oli rauhoittunut ja tavallisen kokoinen, ilmeisesti lääkityksellä vaikutus siihenkin. 


Vieraita odotellessa ja iskää Thaimaan reissusta kahden viikon päästä


Luna ei luovuta

Oksentelu oli loppunut jo heti torstaina, mutta olo vaihteli viikonlopun mittaan tunti tunnilta, välillä ruoka maistui, välillä ei ja tuli syötettyä kädestäkin evästä. Ruoka meni paremmin alas, jos sen seassa ei ollut mitään lääkettä ja jonkun kerran laitoin lääkkeen päälle tipan tonnikalaöljyä, jolloin meni kitusiin. Lauantaina Nuga meni vielä ripulille, vaikka siihen asti kakka oli ollut normaali. Pelästyin ihan kunnolla, mutta maha lähti nopeasti rauhoittumaan ripulin estolääkkeellä ja Promaxilla. Lauantaiyönä vielä keittelin Nugalle riisiä ja annoin sitä raejuuston kanssa, mikä maistuikin paremmin, kun märkäruoka. Sunnuntaina jätin myös mahakipulääkkeen pois, koska Nuga ei vaikuttanut kipeältä ja arvelin sen aiheuttavan ripulia (se oli muutenkin se kaikista vastenmielisin lääke syötäväksi Nugalle). Nuga olikin sunnuntaina paljon pirteämpi, mitä muina päivinä.

Sen jälkeen olo on vaihdellut edelleen eli maanantaiaamuna poika oli ihan elämänsä kunnossa ja pystyin lähtemään hyvillä mielin töihin. Tiistaiaamu oli taas huono, ruoka ei olisi maistunut, kunnes yläkertaan mennessä hotkaisikin ruoan ja jäi iloisena leikkimään pallonsa kanssa. Kolina vaan kuului alakertaan, kun palloa heiteltiin ovea ja seiniä päin. Mummu tuli vielä päivällä antamaan välipalaa, päästämään koirat ulos ja seuraksi, parhautta. 


#sydänpakahtuu Nuga kyljessä


Nuga katstelee telkkaria

Tänään sitten eka päivä, kun Nugalla ei enää lääkkeitä ja on saanut jo maanantai-illasta uutta vähänkalorista mahaystävällistä nappulaa Royal Caninin gastro intestinal (tällä ylläpidetään haima-arvoja). Ainoastaan närästyslääke Zantacia saa vielä parin viikon ajan kaksi kertaa päivässä ruoan jälkeen ja sitten pidetään siinä taukoa, mutta voi antaa tarvittaessa. Nuga on ollut taas vauhti päällä ja reippaana lenkillä, sain aamusuukotkin. Päivälenkiltä sisään tullessa noin tunti sitten maha ilmeisesti oli taas kipeä ja näytti, että närästää. Sitä kesti reilun puoli tuntia ja nyt taas parempi. 

Tässä on tullut mietittyä, mikä on koiralle elämisen arvoista elämää, koska se on pakko päästää pois. En halua, että yhtäkään koiraa "tekohengitellään" sen takia, että omistaja ei pysty siitä luopumaan. Lääkäri oli kuitenkin Nugan suhteen ehdottomasti sitä mieltä, että selviää tästä, kun on niin pirteä: haluaa lenkille, leikkii, suukottelee, murisee hoitotoimenpiteissä, tapansa mukaan syöksyy telkkariin eläimiä komentamaan jne. Näitä asioita on joutunut pohtimaan myös työkavereiden kanssa, joiden yksi koira pääsi pois perjantain ja toisen työkaverin maanantaina. Kolmannen koiran oireisiin ei ole löytynyt selitystä ja tilanne on auki. Siinä mielessä siis hyvä, että Nugan oireisiin löytyi syy, jotta niitä voidaan hoitaa. 


Saikkupäivän kaveri Nuga

Kuluneen viikon aikana meillä on käynyt vieraita mm. mummu ja käytiin kaverilenkillä Pyynikillä Hannan & Martin kanssa. Mukaan lähti vanhemmat, kun Nuga oli silloin jo sairastunut. Nyt sitten ollaan rauhakseen kotosalla, koska sain itsekin flunssan, eikä ihme sen verran stressaava kulunut viikko oli ja huonosti nukutut yöt sohvalla. Öisin on tullut myös päästettyä koiria pihaan useaan otteeseen. 

Nyt kaikki varpaat ja sormet ristissä, että Nugan tila tasaantuu pian! Otetaan vastaan myös suosituksia lääkäreistä/spesialisteista, jotka ymmärtävät koiran närästyksen päälle? Sitä on järkyttävä katsoa viikottain/kuukausittain, varsinkin kun itse tietää, että se on todella häijy tunne, pahimmillaan vähän niin kun saisi sydänkohtauksen (näin kuvaili eläintenhoitaja tilannetta ja kieltämättä, hetkittäin kuvittelee, että henki lähtee). 

Iloa viikkoon!

13.1.2019

Viikon lenkkikuvat


Lenkkeiltiin Aapeli myrskyn tekemää jäätaidetta katsomaan. Auringonlaskun aikaan maisema oli pastellia, mutta kännykän kameralle jo liian hämärää. Kaupungin valot näkyivät myös upeana. 


Koukkuniemen edustalla oli kaunista jäätaidetta järvelle päin, mutta ainut kuva, mistä selvän sai on rantaan päin. 


Nuga kävi kilpirauhasarvojen kontrolliverikokeessa Oivassa ja sen jälkeen tehtiin rapsakka pakkaslenkki Pirkkalassa Vähäjärven ympäri. Nemo jäi paikalleen "kotitalonsa" edessä, liekö sattumaa vai tunnistiko tutun kohdan. Nugan tulokset tulee tiistaina, onko lääkkeen määrä sopiva vai säädetäänkö vielä.


Muuten on sitten vaan pötkötelty kotona


Ja vietetty romanttista leffailtaa tassu tassussa


Magee auringonnousu lauantaiaamuna


Tassuja paleltaa


Pyhäjärven rannassa


Päikkäreillä riittää lämmikettä, oikealla puolen vielä Nuga (ei näy kuvassa)


Lunakin kiinnostui kääntyvästä kamerasta :)

Mies oli sitä mieltä, että Nemo/koirat nykyään vaan nukkuvat kotona... No ei pidä kyllä paikkaansa. Täällä on ollut taas ihan tarpeeksi juoksua ja riehumista, joten olen "joutunut" tekemään joka päivä piiitkiä lenkkejä, kun ei ole mitään harrastuksia koirilla. Näin ollen ovat sitten malttaneet illalla pötkötellä ja kun vihdoin on saatu iltapalan ruokarytmi aikaisemmaksi, niin sitä ihan tolkutonta keittiön kyttäämistä ei ole ollut muutamaan viikkoon, jes. 

Suomen talvi antaa nyt parastaan, joten nautitaan ulkoilusta. Reipasta uutta viikkoa!

5.1.2019

Vuosi 2018 oli hyvä

Vuoden ekalla viikolla on hyvä muistella mennyttä vuotta. Harvemmin olen viitsinyt tehdä vuosikoostetta, mutta nyt ajattelin jotain asioita laittaa ylös ihan vaan sen takia, kun vuosia tulee lisää, niin vuodet kuluu vieläkin nopeammin ja monesti tuntuu, että eihän siinä edellisessä vuodessa mitään niin ihmeellistä ollut... Vai oliko. 


Aamulenkillä taas ennen päivänvaloa

Vuosi 2018 starttasi vaaleanpunaisissa unelmissa, kun aika meni C-pentujen kanssa touhutessa tammi-helmikuun. Voi kuinka haikeaa niistä oli taas luopua ja päästää maailmalle, mutta sain aika pian huomata, että jokaiselle pienelle oli löytynyt hurmaava koti <3 

Muita koiramaisia highlighteja vuoden mittaan oli:

*Nemon valmistujaiset Kiva Koirakansalaiseksi (josta olin haaveillut jo vuodesta 2008!)
*Koiratanssi kursseille osallistuminen, alkeet Koirakoutsilla Annika Salon opissa, jatkokurssi Tamskilla Ulla Rosenlundin ohjauksessa ja workshop-päivä Liisa-Ida Sorsan silmän alla 
*Parson-päivä Nemon ja C-pentujen kanssa Lahdessa
*Match Shown osallistuminen ja tuomarina toimiminen x2 (Pirkkalan Piskit ja Karhen koulu)
*Agilitytuntien pito keväällä ja syksyllä + omat höntsyt kesäkaudella
*Kasvattien kanssa lenkkeiltiin Helsingin Haltialassa ja kasvattipäivää vietettiin Pirkkalassa
*Myös keväällä tehtiin agilityreissu Lietoon, jossa nähtiin paljon parsontuttuja ja kasvatti Sky
*Erkkarissa tuli pyörähdettyä vuosien tauon jälkeen turistina

Mieheni mielestä vuoden 2018 tärkein juttu oli se, että Nugan sairaus kilpirauhasen vajaatoiminta löydettiin ja lääkityksen myötä Nugan olo ja koko olemus saatiin kuntoon. Arki on nyt helpompaa. Aikas kiva vuosi koirien kanssa, vaikka eläkkeellä ollaankin :)


Matkalla puistoon

Arjessa vuosi oli totutunlainen eli koirien lisäksi liikutti sählyvuoro ja jumppa sekä sunnuntaisin symppis suomenhevonen Vejarin Tahti, jonka kanssa käytiin muutamalla tunnillakin valvovan silmän alla ja huomasin taas, että osaanhan ratsastaa näin 26 vuoden kokemuksella, vaikka pääasiassa hömpöttelenkin ilman satulaa ja nollaan päätä maalaismaisemissa. 

Reissuja tehtiin jonkin verran mm. talvilomalla poikettiin Turussa kylpylähotellissa, keväällä lähdettiin 10 hengen lapsuuden tallikaveriporukalla miehineen viihtymään risteilylle ja kesälomalla kierrettiin Porvoo-Ruotsinpyhtää-Loviisa-Kotka. Kesällä koittikin elämäni eka pitkä lento Pattayalle Thaimaahan häihin, joka oli unohtumaton kokemus kaikessa glamourissaan ja vieraanvaraisuudessaan iloisella suomalais porukalla. Häähumu ei kuitenkaan loppunut siihen, kun saatiin vielä juhlistaa vuoden viimeisenä päivänä ihanaisen ystäväni naimisiinmenoa työkaverini kanssa. Ilta oli tunnelmallinen upeassa Pyynikin Panimon tilassa. Loppuvuodesta tuli matkustettua pitkäksi viikonlopuksi Tallinnaan lapsuudenystäväni kanssa juhlistamaan 30 vuoden ystävyyttä. 

Töistä päällimmäisenä jäi mieleen meidän ihana työtiimi. Omat kohokohdat oli elämäni ensimmäistä kertaa kiinteistösihteeri-päiville osallistuminen Tampereen Torni hotellissa, TYHY-messut ja Tampuuripäivät Helsingin Katajanokalla. Lukuisia epävirallisia afterworkeja tuli myös juhlittua hyvässä seurassa. 

Muuten vuosi oli tuttuja elementtejä täynnä: Tapparan pelejä, luistelua järven jäällä, avantoon pulahtamista, sukulaislasten kanssa ajanviettoa ja vähän kummilastenkin, pakohuonepelejä erilaisilla kokoonpanoilla. Kesä oli ennätys lämmin ja aurinkoinen, mistä johtuen ilmeisesti pimeä syksy meni totuttua helpommin ja pitkä joululoma teki hyvää. Kotona tuli tehtyä perusteelliset siivoukset ja kaappien penkojaiset, jonka jälkeen mieli oli kevyempi. 


Kotikatu

Mieleen jäi myös oma hiljainen 38-vuotis kampanja (:D!), jonka aikana huomasin nauttivani kotona yksin olosta ja odottavani, että mies lähtee työ/harrastusmatkoilleen. Kävin myös  lätkäpelissä ja elokuvissa yksin ihan muuten vaan sen sijaan, että olisin kökkinyt kotona koko pitkän viikonlopun koirien kanssa ja palautinpa ravintolassa ruoan asiallisesti, mutta päättäväisesti keittiöön, koska se ei vastannut odotuksia yms. pientä itsensä ylitystä. Asenne oli hieman napakampi ainaisen kiltin tytön rooliin ;) Miten te olette ylittäneet itsenne?

Vuosi 2018 oli hyvä, kiitos ystäville ja kaikille mukana oleville <3 Hyvää uutta vuotta 2019!