Syyskuu antaa parastaan, kun päivät on olleet aurinkoisia ja kirpsakoita!
Koirat ovat tottuneet taas tavanomaiseen aamulenkkiin pienen korttelikierroksen sijaan, mitä tehtiin kesän ajan kuumuuden takia. Viikon parin päivät, kun vaan sitkeästi tehtiin pidempää aamulenkkiä, niin nyt ei enää ensimmäisessä risteyksessä vedetä kotiin. Viikonloppuisin on myös tehty lähialueella pidempiä lenkkejä eri reittejä, kävelty lähikaupalle ja ihan mukavasti koirat etenee. Tarviikin ottaa jatkossa namia taskuun, josko se Nemoa jännittävä suuntakin menisi mukavammin.
Temppukurssi saatiin päätökseen tällä viikolla ja oli mukavaa. Viimeisellä kerralla oli temppurata, jossa vuorotellen erilaisia korokkeita ja tötteröitä. Ope oli etukäteen kertonut, mitä milläkin kohtaa tehdään, toki koiran ominaisuudet huomioiden, tarvittaessa varioiden. Mentiin Nemon kanssa ensimmäisenä ja eka kierros oli mun puolelta hieman hapuilevaa. Nemo ehti tarjota montaa eri temppua ennen, kun muistin, mitä missäkin piti tehdä ja mikä olisi sopiva sekä tuttu sana, josta poika ymmärtäisi, mitä haetaan. Nemo kun ei tosiaan näe kunnolla, niin sanallinen ohje on tärkeämmässä roolissa ja kun innoissaan tarjoaa kaikkea, niin se tuo oman haasteensa mukaan.
Yksi kurssikerta peruuntui opettajan puolelta, eikä päästy korvaavalle kerralle mukaan, niin mennään vielä tulevalla viikolla open viikkotunnille, jossa aiheena koiratanssi. Taitaa olla labbisporukka ja hiovat ryhmäesiintymistä. Varmasti hauska päästä näkemään, mitä siellä porukalla puuhataan! Nemo on innoissaan kaikesta yhdessä tekemisestä, oli laji mikä tahansa.
Kurssin ajan Luna oli mummulassa hoidossa, ettei tarvinnut jäädä yksin kotiin. Aika oli mennyt nopeasti ja tyttö oli ollut kiltisti. Niin innoissaan siima kireällä paineli mummulaan ja ensimmäisenä kauhea juoksuralli ympäri kotia hymyssä suin. Kurssin jälkeen poikettiin Nemon kanssa myös sisällä iltateellä. Pojalla meinasi mennä kuppi nurin, kun pöydässä oli herkkuja, joten oli ruokailun ajan boxissa rauhoittumassa, ettei ihan taju lähde kurssin jälkeen täysillä hönkätessä. Hyppi siis pöytää vasten ja touhotti jaloissa läähättäen kuumissaan...
Saatiin pappa kylään loppuviikosta mun synttärien johdosta. Pappa toi tuliaisia ja koirillekin oli omat karkkipussit :) Siis koirien nameja, mitkä todellakin maistui. Herkkujen lisäksi molemmat koirat saivat rapsutusta koko vierailun ajan ja nauttivat täysin siemauksin. Molemmat menevät kyllä ihan pähkinöiksi, kun pappa tulee kylään! Pappa ymmärsi heti, että kun Nemo ei kerta kunnolla näe, niin sitten pitää ääntä käyttää ja huutelikin sujuvasti, että "ääntä kohti", niin poika tiesi, missä kohtaa sohvaa pappa oli ja siellähän sitten niitä rapsutuksia riitti. Papan koko naama ja korvatkin tuli moneen kertaa putsattua, varsinkin Lunan toimesta.
Haaveilen, että saataisiin ruskakuvia koirista oikealla kameralla. Täytynee vielä tovi odotella, jotta luonto on kunnolla väreissään. Nemo tosin on aika karvainen, mutta josko päätä vähän siistisi, niin näkyisi ainakin silmät kuvissa. Pitkitän trimmiä vielä jokusen kuukauden, koska vielä ei ole ihan pakko ja kun se on meidän molempien inhokkipuuhaa ;)
❤️🐾❤️
VastaaPoista<3 <3
Poista