27.7.2013

Toinen LUVA

Kesäflunssasta huolimatta juostiin tänään Janakkalan kisoissa kolmella agiradalla, josta viimeiseltä napsahti toinen LUVA kakkosissa! Nemo alkaisi olemaan jo valmista poikaa kolmosiin, mutta meitsi se vaan sählää... ;)


Ekalla radalla jännitti taas kohtalaisesti ja sarjaesteen kolmannessa hypyssä en ottanut Nemoa kunnolla kiinni ja näin ollen Nemo hyppäsi esteen väärään suuntaan. Myös kepeistä meni ohi ensi yrittämällä. Toisella radalla Nemo juoksi putkesta tiukassa käännöksessä mun jalkoihin ja sekin johtui siitä, että en ottanut Nemoa kiinni tarpeeksi tarkasti, myös lopussa otti lentokeinun, vaikka muilla kahdella radalla meni sen ihan oikeaoppisesti.

Tästä opin sen, että jos keinu on putken jälkeen, niin lentokeinun vaara on suurempi, kun vauhti on kova. Jatkossa voisi yrittää hieman jarruttaa keinulle menoa vastaavassa tilanteessa. Kolmas rata oli puhdas, mutta ei se nyt mikään täydellinen ollut, sillä Nemo melkein rykäisi putkeen, kun mä tein valssia ja lopussa viimeisen esteen eteen jäi pyörimään, kun mä olin niin paljon jäljessä. Aika ei päätä huimannut, mutta kakkosiksi sillä yllettiin. 


Nemolla oli oikein hyvä vire ja tekemisen meininki. Malttoi jopa odottaa boksissa kentän lähettyvillä, kun tutustuin rataan ja startattiin luokkamme ekana. Se ei ole kyllä mikään kiva paikka, kun tulee aina hoppu hakea koira, eikä voi tehdä mitään viime hetken muutoksia omaan ohjauskuvioon, kun ei pääse katsomaan, mitä muut tekee :) Toisaalta siinä voi mennä aika pää kylmänä/tyhjänä, kun ei mieti liikaa. 

Janakkalassa oli jälleen mainiot järjestelyt, voin suositella! Eikä sinne aja meiltä, kun tunnin verran. Mieletön helle oli koko päivän, mutta kentän vieressä pystyi hengailemaan varjossa ja Nemolle Agirodusta hankittu viilennysloimi oli todellakin hintansa väärti. Ratojen jälkeen herkultetiin jätskillä, kun odoteltiin palkintojen jakoa ja kotimatkalla pulahdettiin uimaan Hämeenlinnan keskustassa. 


Muuten viikko on ollut hektinen niin töissä, kun vapaalla iltaisinkin. Seppo on pääasiassa hoitanut koiria lenkittämällä ne aina aamuisin, aamupäivisin, välillä päivisin ja vielä iltaisinkin. Vähän huono omatunto, kun itse ei ole kaikkina päivinä vienyt lenkin lenkkiä... Noh, toisaalta olen ollut kolme päivää flunssassa ja Seppo sentään kesälomalla :)


Agitreeneissä toki oltiin, vaikka tällä kertaa Nemoa ohjasi meidän ryhmäläinen Minna (kiitos vielä!). Itsellä oli aamulla tauti alkanut ja vetämätön olo, mutta hinku kentälle. Nugan kanssa otin ekaa kertaa keinua niin, että pidin hihnasta kontaktialueella ja kaveri laski keinun, alhaalla sai sitten namin. Myös keppejä kokeiltiin muutaman kerran. Tällä kertaa siis ihan hillittyä ja hallittua treenailua, sekin tekee välillä hyvää.

Pakko vielä mainita, että nyt meidän agiope Ville on sitten Agilityn Suomen Maajoukkueessa. Ihan mieletöntä, onnea vielä kerran!!


Treenipäivään sisältyi myös treffit parson Emman (2v) kanssa, käytiin kiertämässä Ylöjärvellä Veittijärvi ja koirat pääsi pariin kertaan veteen. Terrieriseura on vaan niin parasta ;) Illan kruunasi vielä siivet parsonporukalla.

Ihania kesäpäiviä kaikille! Eiköhän mun flunssa tästä ohi mene, kun mittari näyttää ulkona +28, parasta.

21.7.2013

Saanko esitellä...

Meillä asuu FI KVA-L Kamunkorven Peppi-Lotta! Suomennettuna Luna lunasti tittelinsä takaisin ja on nyt Suomen käyttövalio, luolilta. (Luna oli tämän kokeen suorittanut hyväksytysti jo pari vuotta takaperin, mutta kun yllätyspennut syntyivät, niin Kennelliitto hylkäsi tuloksen, sillä kokeeseen ei saa osallistua 30vrk ennen laskettua aikaa).

Suihkun jälkeen pörröisenä on hyvä poseerata
Tässä arvostelu:
Koira hyvin luolaan. Nopea kaivautuminen hiekasta. Hyvä ilmoitushaukku. Luukkujen avauduttua kettu vetäytyy vasempaan päätepesään, jonne koira seuraa nopeasti ja aloittaa sahaavan painostuksen, koko ajan edeten. Lisää painostusta ketun iskuista huolimatta. Koe kesketytetään ennen määräaikaa. Erittäin kimakka kuuluva haukku. Hyvä kunto. Onnea!
Pisteet A48
Täytyy sanoa, että päivä (11h!) oli jännittävä, mielenkiintoinen ja sujui oikein hyvässä hengessä. Kaikki osallistujat puhalsivat yhteen hiileen ja juttua sekä tsemppausta riitti. Parkanossa järjestelyt oli myös ihan vimpan päälle, kiitos järjestäjille!

14.7.2013

Good news

Hyviä uutisia: Nemolla ei ole kaihia ja Nugalla vaan yksi ylimääräinen ripsi. Käytiin siis silmätarkastuksessa Hakametsässä. Arvasin jo etukäteen, että Nugalla on ylimääräisiä ripsiä, sillä sekä Nemolla, että Lunalla on niitä myös. Onneksi oli vaan se yksi, mikä tosin oli kuulemma aika karhea eli jos silmä alkaa vuotamaan, niin tod näk johtuu siitä. 

Nemon isällähän on kaihi ja tautia sairastavan koiran jälkeläisiä ei saa käyttää jalostukseen ennen, kun jälkeläinen (uros) on viisivuotiaana tarkistettu silmistään terveeksi. Vaikka eipä Nemo varsinainen jalostuskoira olekaan, kun silmistä löytyy myös se vajaakehitteinen näköhermo (mikä ei nyt onneksi ainakaan Nugalle ole periytynyt), mutta muuten luonteeltaanhan Nemo on helmi ja sopii kipakammallekin nartulle ;)
  


Muuta mukavaa oli viikolla, kun mökkeiltiin järven rannalla omassa rauhassa. Mies ei uskonut silmiään, kun koirat otti kunnon hepulirallit ekana päivänä. Itse en ollut yllättynyt, tiesin, että tollainen paikka on koirien paratiisi <3 Nemokin veti, kun pieni poika pihaa ympäri, välillä nuuskuttaen ja välillä sinkoillen matalana päättömästi joka suuntaan. Ekan illan jälkeen Nemo piteli oikeaa etutassua taas ylhäällä, eikä hetkeen varannut painoa siihen, mutta alkoi jonkun ajan kuluttua liikkumaan puhtaasti. Onko sitten edelleen niskasta jumissa ja kovassa rasituksessa alkaa vaivaamaan. Agityn jälkeen ei kuitenkaan mitään oireita ole ollut useampaan viikkoon.
  
  
Luna ei oikeastaan juoksennellut ollenkaan paitsi rannan tuntumassa edes takas. Jos me mentiin lähemmäksi rantaa, niin ryntäsi aina takaisin veteen, luuli varmaan, että kannetaan se pois ja loppuu nautinto. Välillä piti rajoittaa vedessä oloa esim. aamulla ja illalla ei tietyn kellonajan jälkeen voinut pitää Lunaa vapaana, sillä haukkui lähes taukoamatta. Flexissä viihtyi sitten ihan mukavasti grillipaikan vieressä. Naapurit varmaan huokaisi, kun me lähdettiin kotiin ;) Yhtenä viileämpänä päivänä Luna meni ihan horkkaan puolen tunnin uiskentelun jälkeen, mutta tokeni sitten, kun annettiin sen kuivatella boksissa takan läheisyydessä.
  
  
Nuga oli ihan väsymätön riekkuja mökillä ja kantoi jatkuvasti keppejä + löysi tennispallon, jonka kanssa jaksoi pallotella tunnin kerrallaan... Harmi, kun meidän koirille tulee leluista tappelua, niin niitä ei voi heitellä, kun yhdelle koiralle kerrallaan. Tappelua tuli kans välillä, kun Luna ampaisi veteen, niin Nugan oli pakko mennä perässä ja purra Lunaa korvaan tai kylkeen... Välillä Nuga alkoi kans haukkumaan, sen verran kiihdyttävää oli äidin suhtautuminen veteen. Poika oli myös soutuveneen kyydissä elämänsä ekaa kertaa ja ihan nätisti katseli maisemia. Lumpeenkukkia olisi tehnyt mieli vähän napsia laidan yli.
  
  
Samoihin tunnelmiin koirat pääsivät myös Anskun (Nugan sisko) porukan mökillä. Oma hiekkaranta oli aikas upea ja Nemo (joka ei yleensä ui) viihtyi vedessä paljon sekä otti pieniä uimakierroksia ihan itsekseen. Ansku pusutteli meidät taas perinteiseen malliin ja isäänsä (Nemoa) mielisteli kovasti. Mukana menossa oli tietty myös Anskun 'sisko' Olga, Nuga ja Luna flexissä uimassa.
  
  
Lisäksi eilen Luna kohtasi jälleen ketun, treenien merkeissä. Uusi paikka oli kyseessä, mutta kyllä Luna haistoi heti, mistä oli kyse. Into oli ihan piukassa ja hiekkaeste ei kauaa tyttöä pidätellyt. Ketunkin löysi heti ja haukkui hyvin, mutta pysytteli turhan kaukana kohteesta. Kerran sai ketun iskemään ja kesti sen hyvin. Ilmoitin Lunan viikon päästä A-kokeeseen, saa nähdä kuinka käy.
  
Niin ja reissussa oli myös Nuga mukana, joka morjesti kettua telkkarissa. Ensin haistoi varovasti ja sitten alkoi louskuttamaan, pojalta sujuu kyllä tuo haukkuminen ja näytti olevan aika ihmeissään, kun kerrankin sai luvan kanssa kemottaa ja siitä vielä kehuttiin. Kotimatkalla koirat pääsi taas uimaan ja perinteisesti Sammin Esson kohdilta.
  
  
Mulla on loma loppu nyt, kyllä menee nopeasti tuollainen kolme viikkoa. Tässä vaiheessa tietty harmittaa, että loman joutui pitämään näin aikaisin, kun monesti on tottunut odottelemaan sinne elokuulle. Noh, onneksi vielä on kesää jäljellä ja miehenkin loma jatkuu...

Mukavaa sunnuntaita! Me suunnataan varmaan rannalle.
  

9.7.2013

Citytyttö

 
Terveisiä Vainun keittolounaalta!
 

T. Luna
 
(joka ihan hiljaa katseli kahvilan muuta neljää karvaista asiakasta!)

7.7.2013

Agirotutunnelmaa

Viikonloppu oli vauhdikas, iloinen ja täynnä suuria tunteita Agirodussa Teivossa elokuva-teemalla! Perjantaina talkoilin ilmoittautumispisteessä, joka ruuhkautui täysin, mutta oli hienoa nähdä ensimmäistä kertaa livenä ns. suuria nimiä koiraharrastuksen ja agilityn saralta. Kisaamassa oli maineikkaita kouluttajia, itse tuomareita, arvostettuja eläinlääkäreitä, SM2013 koirakkoja, ihailemiani agilityparsonisteja jne. Välillä meinasi kädet täristä, kun ilmoittautuja sanoi nimensä ja tajusin, että tää on nyt SE! Olen siis melkein-sukua-julkkikselle :D


Teivossa tauko

Lauantai aamu alkoi ajanottajana ja hihnakuskina mini2 radalla sekä medi3 radalla. Osallistujia oli todella paljon ja rataantutustumiset oli parhaillaan 3-4 erässä! Tarkkana siinä sai olla, kun kahteen tuntiin ei päässyt sekuntikellosta eroon. Hienoa oli myös työskennellä osana tiimiä, jossa tuomari Minna Räsänen antoi ohjeita meille talkoolaisille ja oli aika tarkka tietyistä käytännön asioista. Päivällä oli taukoa, ehti käydä syömässä, koirat lenkittämässä ja vähän shoppailemassa koiratarvikekojuissa (löysin Nemolle viilennysloimen, fleecen tassukuviolla ja uusia agileluja hyvässä tarjouksessa). 

Illalla homma jatkui ja radat oli hulppeasti myöhässä. Radalla pyöri mini2 ja mini3 luokat. Tuomari Kari Jalosen liidaamana saatiin aikataulua kurottua roimasti kiinni ja homma sujui kuivassa kelissä. Ainoastaan muurahaiset teki temput ajanottolaitteelle ja välissä mentiin pelkällä mun ottamalla käsiajalla, kääks. Jalonen hauskuutti myös yleisöä koppaamalla parikin koiraa kesken radan matkaansa ja vetämällä ne komeasti maaliin, kannustus oli katossa! Naurattaa vielä jälkeenkin päin, agilityssä ei todellakaan olla pipo kireällä, ainakaan parsonin kanssa ei voi olla.


Luna odottaa karvaisena, mutta niin sievänä kehään menoa


Luna terhakkaana

Sunnuntai meillä oli varattu Honkajoen näyttelylle, mitä ollaan kerran aikaisemmin sponssattu ihan jo senkin takia, kun on mun lapsuuteni kesänvietto maisemia, ratsastusleireillä tuli käytyä vuosi toisensa jälkeen niissä kangasmaastoissa ja paikkakuntalaisia pidempiaikaisia ystäviäkin sieltä kertyi. 

Tällä kertaa reissun olisi voinut jättää väliin, sillä tuomari ei tykännyt meidän koirista. Nuga sai EH:n, Nemo ja Luna H:t. Olin aika pöyristynyt tuosta Lunan arvosanasta, mutta minkäs teet. Ei meillä tosin mitään kauheata panostusta ollut, kun koiria ei oltu siistitty ja ne oli Agirodun takia ollut pitkiä päiviä yksin kotosalla. Aikamoista intoa oli aamulla, kun päästiin maalaistuoksuihin ;) Kehässä (ja kehän laidalla!) olivat kunnolla, paitsi pöydällä yksikään ei pysynyt paikallaan ja kun yritin asetella, niin menivät vaan mutkalle. Tuomari seisotti sekä arvosteli vallan pöydällä, seisottaminen olisi ollut paljon helpompaa, kun koiran olisi saanut laskea maahan. Jälkeen päin sitten kuulinkin parilta eri taholta, että olivat miettineet, viitsiikö tuonne lähteä ko. tuomarin takia...


Ruu tykkää Lunan leluhiirestä


Nuga nunnuttelija

Päivän mielialaan vaikutti sekin, että ketyllä oli heti aamusta känkkäränkkäpäivä ja taisi olla tällä kertaa enemmän haittaa, kun hyötyä ;) Kotimatkalla päästettiin koirat viilentymään Kyrösjärveen ja napattiin samalla Sammin Essolta jätskit. Matka poikkesi vielä hetkeksi Teivoon, jossa nähtiin tuttuja ja muutamia hauskoja pukuviestikisaan osallistujia. Jälkeen päin tietty harmitti, että päivä tuli tuhlattua Honkajoella, kun lähempänä olisi ollut mielekkäämpää actionia. Toisaalta olihan näyttelyssäkin kiva nähdä tuttuja ja oli hienoa olla paikan päällä, kun ihana komea Ossi sai Suomen Muotovalion tittelin, go Ossi go!

4.7.2013

Tervitused Haapsalust

 
Eli terveisiä Haapsalusta, Virosta. Nautiskeltiin viisi päivää pikkukaupungin tunnelmasta; syötiin hyvin, käveltiin rannalla, tutustuttiin vanhaan kaupunkiin, tehtiin ostoksia ja uitiin kylpylässä.
 
 
Luna pääsi kasvattajan luo maalle lomailemaan sillä välin ja pojille tuli hoitaja meille kotiin (vielä kerran KIITOS hoitajille!). Reissu alkoi karuissa merkeissä, kun Nemolle iski mahatauti 15min ennen lähtöä, aamuyöstä. Olin aika sekavissa fiiliksissä, kun koira oksentaa lähes taukoamatta, läähättää, tärisee ja pihassa odottaa taksi. Ihmeen kaupalla sain taksimatkan aikana hälytettyä hoitajan paikalle (noin 1h yöunilla) ja pystyin jatkamaan matkaa. Helsingistä soitin vielä päivystykseen ja veikkasivat tavallista mahatautia, millaista ei yhdelläkään meidän koiralla ole koskaan ollut. Aika rajuna se yllätti, mutta onneksi meni vuorokaudessa ohi.
 
 
Ennen reissuun lähtöä osallistuttiin Nemon kanssa agikisoihin ja saatiin vihdoin eka nollarata kakkosissa, wuhuu!

Päivän ensimmäinen rata oli hyppäri ja se meni mukavasti, mitä nyt virhepisteitä tuli pudonneesta rimasta, kepeille väärältä puolen lähdöstä ja viimeisen esteen kiertämisestä. Olin kuitenkin tyytyväinen, kun Nemo oli kuulolla ja yhdellä juoksusuoralla meni komeasti mun edessä hakien pituuden-renkaan ja kaarteesta aidan.
 
 
Toiselle radalle lähdettiin siis hyvällä fiiliksellä ja kuinka ollakaan alkoi täysi sikailu. Nemo varasti lähdöstä, meni väärään päähän putkea (voi olla, etten sitä ohjannut ja ehkä vähän edistinkin) ja toisen kerran keinun jälkeen väärään päähän putkea, vaikka oikea pää oli suoraan keinun jälkeen. Huikkasin oikein ääneen, että: "Mikä sulla on?" Siitäkös yleisö sai hyvät naurut :D Lopuksi Nemo vielä kiersi viimeisen esteen ja juoksi ulos kentältä nurmikon reunassa odottavan lelun luo...
 
 
Radan jälkeen piti tehdä aika pitkä palautus- ja päännollauslenkki. Pyynikillä on kyllä mukava, kun pääsee pois kisa-alueelta kauemmas lenkkeilemään. Kolmannella radalla Nemo meinasi hypätä muurin, vaikka ensin piti mennä hyppy takaakiertona ja vasta sen jälkeen muuri. Sain, kun sainkin karjaistua ja sen jälkeen Nemo oli tosi hyvin kuulolla, kirmasi komeasti mun edellä juoksukohdissa ja seurasi tiukat paikat ohjausta. Hankalaksi koetun keinunkin(jännä kangaspinta) meni todella nätisti. Saatiin kokeneemmalta ohjaajalta kehuja, että osasin valita juuri meille oikeat ohjauskuviot joka kohtaan.
 
 
Se olikin sitten harvinaista herkkua katsella maxien ratoja ja odotella palkintojen jakoa. Nemo oli itse asiassa sillä radalla ainut, joka sai nollan (aikakin oli nopein) eli ykköseksi meni. Saatiin naudanmahaherkkuja ja Mustin & Mirrin -lahjakortti. Nemo oli reissussa erittäin hyväntuulinen, olisi moikannut ihan kaikki, jos vaan olisi saanut. Lopuksi vielä viilentyi järvessä kahlailemalla.
 
 
Huomenna starttaakin Agirotu Teivossa. Olen siellä talkoissa pe ja la ilmoittautumisessa sekä ajanottajana. Tsemppiä kaikille tutuille ja tulkaahan muutkin kannustamaan paikan päälle letkeään elokuva-tunnelmaan! Su matkustetaan maalle Honkajoen ryhmänäyttelyyn koko porukan kanssa. Olen pestannut mukaan ketyn, veljentyttöni.
 
 
Mukavaa viikonloppua, lomaa ja kesää kaikille!
 
Meillä on muuten vielä mun viimeisen lomaviikon ohjelma auki. Ehkä lähdetään johonkin päin Suomea tai sitten vaan möllötellään kotikulmilla. Parhautta on ne kiireettömät aamut ja pitkät lenkit koiruuksien kanssa. Nautitaan :)
 
P.S. Luna oli ollut tosi nätisti hoidossa, uskonut puhetta ulkonakin. Pojat samoin käyttäytyneet ja tuntuvat olevan aika naatteja eli kotona ei odottanut mitään pomppimis- ja pusurallia, kun tultiin.
 
P.S.2 Kuvasin reissussa erilaisia koiriin liittyviä juttuja. Aika paljon oli omakotitalojen pihoissa noita "Täällä vartioin minä" -kylttejä, vaikkei siellä varsinaisesti kai koiraa ollutkaan. Haapsalussa oli samanlaiset säännöt, kun Suomessakin eli koirilla ei ole asiaa kahviloihin sisälle, eikä uimarannoille. Tuon mäyräkoira Pubin tarina jäi selvittämättä, oliko sinne koirat tervetulleita :D