17.10.2017

Rakkautta ensi silmäyksellä

Huutakaa hep, ketä väsyttää jo tämä syksy? Eihän tässä muuten mitään, mutta kun lähes joka päivä sataa ja toisinaan ihan aamusta iltaan. Onneksi välillä on päästy lenkki kastumattakin. Koirat eivät ole sokerista, mutta huomaa, ettei ne lähde innoissaan ulos, kun ovat muutamana päivänä peräkkäin kastuneet ja sadetakki niskassa vasta onkin tylsä juttu ;)

 
Mustavuoren lasketturinteeseen kiipeämässä

 
Näköalaa rinteen päältä
 
Meidän syksyä on piristänyt mummu, joka eläkkeellä on tullut meille työpäivän aikana hoitoon keskiviikkoisin, joka toinen viikko. Siis näin hän itse sen kuvailee, mutta ehkä mummu kuitenkin hoitaa siinä koiria tai sitten se on molemmin puoleista <3 Päiväohjelmaan on kuulunut sarjojen katselu sohvalla porukalla, lenkkeily ja herkuttelu. Niin parasta, kun itse pääsee töistä kotiin, eikä tarvikaan lähteä pitkälle lenkille! Luksusta!
 
Ko. iltoina olen huomannut tekeväni ruokaa pidemmällä kaavalla jälkkäreitä myöten ja myös koirille on jaksanut keksiä aktiviteetteja mm. älypelejä, namien etsintää karvalankamatosta ja leikkihetkiä yläkerrassa. Kaikki tapahtuu yksi koira kerrallaan, joten menee tovi, kun koko lauma on viihdytetty ja ne vaihdot porteissa/ovissa täytyy tehdä tarkasti, ettei ala tappelu. Mutta kyllä ne nauttii iloisena keskipisteenä ja sen jälkeen on kiva pötkötellä sohvalla kyljessä kiinni.

 
Nuga posettaa <3

Trimmausprojekti on jatkunut, nyt on Luna päässyt karvoistaan. Peikosta kuoriutui syötävän suloinen pikkuprinsessa <3 Nemoa tarvisi vielä vähän siistiä, kun OnniDogiin tehty trimmi oli hieman suurpiirteinen.
 
Intouduttiin yksi päivä kiipeämään Tampereen Kalkussa sijaitsevan laskettelurinteen Mustavuoren päälle ja kyllä kannatti! Rinteen päältä avautui huimat näköalat yli järvien ja syksyn väriloisto lintuperspektiivistä oli näkemisen arvoinen. Nemo sai taas viipottaa vapaana silloin, kun muita ei ollut näköpiirissä. Lenkkeilijöitä riitti, varsinkin rinteen päällä olevilla lenkkipoluilla, joten pienemmät pysyivät visusti hihnassa. Suosittelen poikkeamaan, päälle kipuaa reilussa kymmenessä minuutissa.

 
Mun lauma

 
Nuga on huomannut toisen koiran...

 
Syksyn värit
 
Viikonloppuna käytiin kasvattini Helmin (Finding Nemo's Diamonds Are Forever) kanssa tapaamassa Vattia (FI MVA SE MVA EE MVA RU MVA BY MVA RKFV Gwragged Annwn Nathaniel). Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, olin ihan yllättynyt. Mahtava tyttö, jonka kanssa on niin kiva olla liikenteessä, kun se käyttäytyy iloisesti ja puuhakkaasti. Vatti myös on oikea herrasmies, välitön hyväntuulinen poika. Ultra on varattu kuukauden päähän, joten silloin ollaan viisaampia, tärppäsikö meillä <3

 
Helmi <3 Vatti
(en onnistunut nappaamaan kuvaa, kun katsoivat toisiaan/samaan suuntaan)

9.10.2017

Tavallista puuhaa syksyn väriloistossa

Nugalla oli varsinainen juhlapäivä synttäriviikon sunnuntaina, kun aamulenkillä löysi nurmikolta pesäpallon ja kuinka polleana kuljetti sitä suussaan koko lenkin. Ensin ajattelin, ettei sitä voi ottaa, mutta kun toinen oli niin liikuttavan onnellinen, niin annoin olla. Kotona päästin Nugan ensin ovesta ja yläkertaan, jossa pääsi aarteensa kanssa peuhaamaan ja pienen taivuttelun jälkeen lopulta jätti pallon omana lelukoppaansa odottamaan seuraavaa leikkikertaa. Näin ei tullut tappelua kolmen kesken aarteesta.

 
Heitelläänkö?

 
Mun aarre <3
 
Aamu jatkui trimmauksella. Poika kyllä tykkää, kun saa huomiota ja olla kyljessä. Palkaksi riitti, kun sai pussailla kunnolla antaamuksella trimmaajaa vähän väliä. Siinä vierähti useampi Uusi Päivä -sarjan jakso ja poika valmis. Miten erinäköinen ihanuus <3

 
Trimmattuna
 
Illalla vielä lähdettiin kahden tallille, tehtiin pari pientä lenkkiä ja Nuga pääsi maneesin lämpöön nuuskuttelemaan ratsastuksen ajaksi. Kun hevonen oli saatu hoidettua pois, niin lopuksi heiteltiin vielä frisbeetä tovi tyhjässä maneesissa. Ai että, sitä riemua ja kuran määrää parrassa ja tassuissa! Kotona suoritettiin siis myös vuotuinen shampoopesu :)

 
Joko saa ottaa..?
 
Nemolla oli hauska päivä launtaina uudessa mummulassa. Siellä oli "koko suku" paikalla ja piti esittää kaikki parhaat temppunsa; kuinka kerjätään, varastellaan sukkia, hypitään pöytää vasten, tungetaan kirsu joka koloon ja hypätään sängyltä sohvan selkänojan kautta lattialle, onneksi ei sentään kenenkään niskaan. Myös kellarikierros oli mielenkiintoinen ja kun siellä sai painella vapaana aina porraskäytävää myöten, Nemo on kyllä helmi, kun sitä voi pitää vapaana, eikä karkaa minnekään.
 
Lunalla on ollut tavallista arkea, huippuhetket on koostuneet auton perässä matkalla olosta, häkistä on kiva tutkailla maailmaa ja käpertymisestä sänkyyn paksun peiton alle lämpöön koko yöksi. Sen verran alkaa pimeys jo vaikuttaa, että Lunan perinteeksi muodostunut aamuöinen peiton alle ja pois -kuvio on alkanut vasta klo 8 pintaan eli arkiaamuina ei haittaa, viikonloppuna tietysti nukkuisi vähän pidempään, tämä herkkäuninen.

 
Syksyn väriloistoa
 
Oltiin jokunen viikko takaperin aksaamassa koko porukka. Vedin syksyn viimeisen agitunnin ja jäätiin sitten samalle lyhyelle hyppyradalle pitämään hauskaa ja väsyttämään ADHD -laumaa ;) Kyllä ne taas nautti ja kiihkeyttä löytyi jokaiselta lajia kohtaan. Nemo oli niin äijää tunnin jälkeen noin viisi päivää ennen, kun kierrokset laski, huh. Siis lähinnä ruopi ja murisi lenkillä.

 
Kotihuudit
 
Nugalle kävi aksaradalla pieni arviointivirhe ja lässähti pari kertaa yhden hypyn sekaan/päälle. Ponnisti kaukaa ja toistamiseen samanlailla, vaikka hidastin sen vauhtia putkesta. Jatkettiin rataa toisesta kohdasta ja nätisti meni + lopulta tuonkin kohdan sai onnistuneesti. Nuga on saanut massaa (ehkä vähän liikaakin), joten loikka ei ollut yhtä lennokas, kun aikoinaan. Sillähän oli tapana loikata kaukaa ja maxi hypyllä *se hymiö, joka pyörittelee silmiään*. Nuga onkin ollut noin kuukauden päivät laihiksella eli olen antanut vajaan dl nappulaa aamuin illoin, muttei tunnu kyljistä lähteneen yhtään. Taidan antaa toista nappulaa/riisiä sekaan, jossa enemmän hiilihydraattia, josko se veisi nälän tunnetta paremmin ja näin ollen pienempi määrä riittäisi.

 
My gang <3
 
Luna pääsi sitten isin kanssa pelikentälle ja meno oli ainakin hauskaa! Itse en nähnyt koko suoritusta, kun olin palautuslenkillä poikien kanssa, mutta Sepon mukaan Luna on tosi taitava ja hän kisaisi Lunan kanssa aksaa, jos ei olisi niin paljon muita harrastuksia... Ihan vapaasti vaan :) Seuraavana yönä meillä nukuttiin sikeäsi, hip hei!

 
Nyt muistetaan kaikki nauttia syksyn väreistä! ...kunhan toi vesisade 24/7 lakkaa, joskus loppuviikosta ;) Tsemppiä uuteen syysviikkoon!

28.9.2017

Kuopus jo 6-vuotias

Meidän kuopus Nuga täytti tänään jo 6 vuotta, onnea rakas! Onnittelut myös siskolle Anskulle! Juhlapäivä on mennyt ihan arkisissa merkeissä lenkkeillen, lelua heitellen ja luita nakerrellen. Myös kynnet leikattiin ja siinä yhteydessä vähän herkuteltiin uusilla nameilla.


Agiradan jälkeen palkalla 

En ole tainnut koskaan täällä blogissa kertoa Nugan ensihetkistä. Sen aamun muistan aina, kun haikara toi nämä ihanat, siskon ja sen veljen, maailmaan <3 <3

Emä Luna herätti meidät mieheni kanssa aamuyöstä tekemällä pesää sängyssä välissämme. Ponkaisin pian ylös pelästyessäni, mikä nyt on, kun maanisena pyörii ja läähättää. Siinä meni oma mahakin sekaisin. Noh, ei muuta, kun siirryin sohvalle torkkumaan ja otin Lunan viekkuun omaan petiin, jotta pojat (Seppo ja Nemo) saivat nukkua aamuun asti rauhassa.


Kuulolla

Aamulla edelleen tilanne oli sama ja miehen olisi pitänyt lähteä Helsinkiin töihin, mun silmälääkäriin. Jalkaa polkemalla sain miehen jäämään kotiin ja itse kaasu pohjassa kaupunkiin lekuriin. Vihdoin kun pääsin vastaanotolta, niin soitin kotiin, onko tilanne ennallaan, pitääkö lähteä lääkäriin, onko koira tosi sairas vai voiko se todella synnyttää. Vastauksena: täällä on yksi pentu, tyttö <3 Siinä se oli syntynyt maailmaan tosta noin vaan kesken puhelinpalaverin.


Nuga tulee nykyään kylkeen nukkumaan

Seuraavaksi poikkesin kotona toteamassa tilanteen, kaikki näytti rauhalliselta ja oli pakko lähteä töihin syöttämään työntekijöiden palkkatietoja. Olin päässyt kerrostalon 7. kerroksesta alas pihaan, kun puhelin soi ja sieltä kuului: poika tuli. Tiesin heti, että siinä se nyt on: Nemon poika, jonka olin aina halunnut <3


Poika ja isä 

Seuraavat päivät menivät aika sumussa. Laihduin useamman kilon viikon aikana, kun tunteet heitteli järkytyksestä vaaleanpunaisiin päiväunelmiin. Mies oli yhtä hymyä alusta asti, eikä ihme, kaikki pisteet kätilölle! Aurinkoa tarkemmallekin voi joskus käydä näin.

Tästä innostui myös Aamulehti kirjoittamaan aikoinaan jutun :) En tosin löydä sitä enää netistä, lehti on toki tallessa.

Yksi hauska pointti tässä oli myös se, että Luna oli sijoituksessa ja kasvattajan piti tehdä pennut nartulla, joten oli aika kuumottava tilanne soittaa ja kertoa tilanteesta :D Onneksi Lunalla on maailman paras kasvattaja Kamunkorven kennelistä, joten Eija riensi samana iltana tsekkaamaan, että pennuilla kaikki kunnossa ja oli muutenkin hengessä mukana alusta loppuun. Olet korvaamaton! Myöhemmin Luna kyllä sai toiset pennut ja kun kaikki meni suunnitelmien mukaan, niitä tuli yhteensä seitsemän.

En suosittele muille, mutta kyllä siitäkin selviää extempore, kun on pakko! :)


Nugan lempiharrastus, TV:n vahtaaminen ;)

19.9.2017

Syksyn sutinaa

Kymmenisen vuotta sitten viime viikon kalenteri olisi ollut ihan normaali: joka ilta jotain menoa. Nyt se oli ihan liian täynnä, mutta kyllä yhden sellaisenkin jaksaa, kun tietää, että kiireettömiä päiviä on tulossa. Aikoinaan yksi hauskimmista päivistä oli se, kun aamu alkoi yo-kirjoituksilla, sitten työhaastatteluun, tallille hoitaan hevonen ja pitään lapsille ratsatustunnit (3h) ja illan kruunasi vielä treffit. Kaikkea sitä ehti silloin.


Finding Nemo's Casino Royale eli Ässä

Viime viikko oli siis tällainen:
                              
MA töiden jälkeen agilityn jatkokurssin viimeisen tunnin pito ja seuraavan päivän episten palkintojen haaliminen, pussittaminen ja viime hetken paperityöt
                      
TI töiden jälkeen agilityn epävirallisten kisojen pääjärkkärin ja tuomarin rooli klo 17-21. Uni ei tullut illalla ihan heti silmään, sen verran suuria tunteita aiheutti nuo kinkerit. Varsinkin omien oppilaideni onnistumiset sai tuomarin silmäkulmaan kyyneleet! Se tunne, kun toiset on tahkonneet useamman vuoden ja vihdoin sitten ne palaset loksahtaa kohdalleen. Sain vielä yhden nuoren oppilaan isältä tunnustuksen: Tyttö sanoi autossa, että olet paras ope ikinä! <3 Tuntuu hyvälle, kun näkee koirakon selvän edistymisen ja tajuaa, että niistä omista vinkeistä ja tietynlaisista harjoituksista on ollut hyötyä. Sanoinkin, että me on menty hurjasti eteenpäin (oppilas, koira ja opettaja, kaikki yhdessä!).


Milo (Finding Nemo's Tomorrow Never Dies) kävi uimassa, äitinsä (Finding Nemo's Annastiina) ihmetteli rannalla

KE Töiden jälkeen kummipojan 1v synttärit. Ihana iloinen poika soitteli lahjaksi saatuja marakasseja ja kiipesi jokaisen vieraan syliin.
                     
TO Töiden jälkeen kauppaan ja vimmattu siivoaminen ympäri kotia sekä etu- että takapihalla viikonlopun tapahtumaa silmällä pitäen.



Kasvattitapaaminen Arboretumissa

PE Töiden jälkeen kampaajalle ja viimeisillä voimilla kauppaan, jonka jälkeen valkosuklaamousse-juustokakun teko jääkaappin tekeytymään.
                       
LA Aamu kasvattipäivän tarjoiluja valmistellessa ja paikkoja laitellessa. Klo 12 nähtiin Arboretumissa ja tehtiin tunnin lenkki pitkin poikin. Paikalla myös Tampere Maratonin juoksuporukkaa, jota kannustettiin ohi mennen. Sadekeli/muut menot verotti porukkaa, mutta paikalle pääsi kuitenkin Nemon lisäksi A-pentueen ihana Ansku ja B-pentueen Helmi, Milo ja Ässä. Parsonlenkin jälkeen hurautettiin meille kahville ja laitettiin omat koirat autoon, joten Ansku ja Ässä (äiti ja poika) pääsivät sisälle synnyinkotiinsa mukaan kemuihin. Oli mukava jutustella kuulumisia ja tällä kertaa ehti höpötellä jokaisen kanssa, kun meno ei yltynyt liian villiksi. Oli ihana nähdä teitä jokaista, kiitos kun tulitte <3 Erityisesti ilahdutti tietysti ne lukuisat märät suukot ja hepulit, mitä kasvateilta sain ensikohtaamisella.


Mikä ihana ilme <3


Ässän kanssa

SU Aamulla klo 8 tallille hoitamaan heppa ja sieltä suorilta Hyvinkäälle koiranäyttelyyn Helmin perheen kanssa. Yllättävän kivuttomasti meni odottelu, vaikka se venyi kahteen tuntiin. Ilma oli etelässä aurinkoinen ja koirajuttua riitti. Helmi käyttäytyi tosi lunkisti isossa koiratapahtumassa, vaikkei juuri niissä ole käynyt. Hengaili iloisena, seuraili toisten touhua, moikkaili koiria ja toki lähti mukaan, jos toiset parsonit aloittivat porukalla huutorallin. Jännitettiin porukalla, kuinka Helmin käy, kun arastelee kynsien leikkausta ja pöydällä oloa. Vihdoin tyttö pääsi kehään omistajansa kanssa ja meni letkan ekana iloisena häntä heiluen hienosti hihnassa ravaten. Pöydällä sitten alkoi jännittää, mutta loppupeleissä sekin sujui! Pöydän jälkeen kuitenkin fiilis oli muuttunut ja Helmi hieman poukkoili, eikä olisi seissyt paikallaan tuomarin pöydän edessä. Tulokseksi tuli H, voi harmi. (Tää reissu oli tietoinen riski, kun tuomari vaihtui virolaisesta suomalaiseen, mutta kokemuksen kannalta otettiin).
                      
Amatöörinä en ottanut aamulla saksia mukaan, kun kuvittelin, ettei niitä tarvita. Helmillä olisi kuitenkin tarvinnut hännän hapsuja vähän siistiä ja ehkä hieman tassujen karvoja. Yritin lainata saksia muilta parsonisteiltä, mutta ensimmäisellä ei ollut kun harvennussakset ja toinen ei suostunut lainaamaan, wtf?! Taisi olla kilpailuhenkinen, kun samaan kehään oltiin menossa :D Tällaista ei olekaan ennen parsonisti piireissä tullut vastaan, päinvastoin on ollut hyvä yhdessä tekemisen meininki, vedetty yhtä köyttä. No eipä siinä, en siistinyt häntää, ajattelin ettei se välttämättä ole niin justiinsa, mutta kyllähän siitä sitten paperissa oli maininta, auts. Summasummarum, kiitos Helmin perheelle, kun jaksoitte lähteä reissuun "koko perhe, koko päiväksi". Onneksi oltiin kotona n. 16.30, joten jäi hetki aikaa huokaista (ja kirjoittaa blogiin, mikä sekin käy välillä työstä ;).


Helmi (Finding Nemo's Diamonds Are Forever) kehässä


Häntä heiluen
 

Helmin arvostelu, Hannele Jokisilta:

Liian pyöreärunkoinen narttu. Riittävän pitkä pää, mutta kovin pyöreät, isot silmät. Korvat tulisi olla paremmin asettuneet. Voimakas luusto. Sopivat takakulmaukset. Ei parhaassa karvassa, eikä oikein viihdy kehässä. Liikkuu ajoittain hyvin. 
 

Kaunis tyttö <3

Ihana, ihana viikko takana! Täällä viikolla vielä on viimeinen agilityn korvaustunti ja muutamat treffit sovittu, mutta ennen kaikkea kalenterissa on niitä vapaita iltoja, kun ehtii laskea kierroksia ;) ... Ja jos malttaisi vaikka vaihteeksi nukkua.
       
Reipasta uutta viikkoa!

 
No joo, ehkä sitä olisi pitänyt vähän siistiä, my mistake!

17.9.2017

Ensimmäistä kertaa OnniDogissa




Flyball tunnilla, kuvat: SporttiRakki

Tasan viikko sitten kotiuduttiin Nemon kanssa OnniDog -koiraleiriltä väsyneinä, mutta onnellisina. OnniDog järjestettiin Jämsän Himoksella jo neljättä kertaa ja me vasta ensimmäisen kerran kuultiin (Hertan ja Kertun blogista) tästä kaiken ikäisille tarkoitetusta tapahtumasta. Siispä vuokrattiin ystävän kanssa mökki ja lähdettiin matkaan kumpikin yhden koiran kanssa, jotta viikonlopusta ei tullut liian raskas härdelli. Laatuaikaa "esikoisten" kanssa parhaimmillaan ;)

Tapahtuma oli mukavasti järjestetty ja aineksia olisi ollut suurempaankin hulinaan, mutta ehkä se loputon sade karkotti extempore ihmiset pois ulkoa. Koko ajan oli rento pienen porukan tekemisen meininki. Vettä tosiaan tuli alusta loppuun, mutta enemminkin se oli sellaista tihkua, joten vaatteet eivät kertaakaan kastuneet läpi ja mökissä oli kätevä vaatteiden kuivauskaappi, joten tunnissa sai jo kuivaa päälle, eikä toista sadevaatekertaa tarvittu koko viikonloppuna. Muutamia lajeja oli myös sisätiloissa (esim. dobo ja nose work), mutta tunnit oli tietenkin tupaten täynnä, joten me ei niihin edes yritetty. Oltiin muutenkin lähdetty reissuun uusien lajikokeilujen kannalta.


Nemon tekee mieli yläkeraan tyttökaveri Effien kanssa

Perjantain olin ottanut vapaaksi töistä ja niinpä aamulla hurautettiin alueelle, jossa ensimmäisenä lajina oli koiratanssi. Nemo tykkäsi kovasti, tehtiin temppuja ja välillä musiikki soi taustalla. Itsellä ei onnistunut vielä oikeassa rytmissä temppujen ohjaaminen, mutta eiköhän ne sieltä löytyisi, jos useamman kerran kurssille lähtisi. Tällä alkeistunnilla mentiin koiran pyörähdystä itsensä ympäri ohjaajan edessä ja sivulla, molempiin suuntiin. Lisäksi tehtiin pujottelua ohjaajan jalkojen alta kävellessä eteenpäin ja taaksepäin sekä kahdeksikkona paikoillaan. Lopuksi testattiin myös, että koira kiertää ohjaajan ja ohjaaja voi myös samalla pyöriä itsensä ympäri molempiin suuntiin. Nemo kiersi myös mun jalkaa niin, että olin polvillani toinen jalka edessä koukussa. Näillä muutamalla liikkellä kuulemma saisi jo ensimmäisen koiratanssi kilpailuluokan ohjelman kasaan, sillä radan kesto on vaan 1,5min.

Tässä kohtaa oli parin tunnin tauko, joten käytiin ruokakaupassa ja majoiduttiin mökkiin. Seuraavan lajina oli valittuna flyball ja se osoittautuikin koko reissuun parhaaksi jutuksi, molempien mielestä! Ohjaajana toimi tuttu (agilitytuomarikin) Johanna Nyberg ja tunti alkoi teoriaosuudella. Sitten päästiin yksittäin kokeilemaan koiran päättelykykyä, kuinka koneesta saa pallon. Nemo meni ensin suoraan ottamaan palloa suuhun ja samaan aikaan se kimposi, joten se sai hämmennystä aikaiseksi. Hetken päästä pallo ei enää tarpeeksi kiinnostanut, vaikka vähän häntä heilui, niin ei oikein olisi uskaltanut ottaa sitä suuhun. Seuraavalla kierroksella Nemo onnistui polkaisemaan alustaa niin, ettei seissyt itse edessä ja pallo lensi, joten kierrokset nousi tappiin, jippii, kivaa! Lentävä pallo oli ihan eri juttu, kun kolossa paikallaan oleva. Viimeisessä kierroksella Nemo sai hakea pallon yhden hypyn takaa ja juosta pallo suussa kolme estettä putkeen, se oli ihan parhautta! Nemo oli aivan liekeissä, kun kerrankin sai palkka suussa juosta esteitä. Ei oltaisi voitu tyytyväisempiä olla tunnin antiin. Laji on kuitenkin kuulemma todella rankka koiralle ja siksi sitä ei suositella mitenkään viikottain treenattavaksi.


Nemo odottaa vuoroaan flyballiin

Tämän jälkeen pidettiin ruokataukoa, käytiin paikallisen huoltoaseman Subista hakemassa evästä. Nemo jäi tyytyväisenä vetämään hirsiä mökkiin, kun itse suuntasin Piia Laineen luennolle: Miten jaksaa pitkää koulutusprosessia? Pari tuntinen hurahti nopeasti ja luento käsitteli juuri arjen jaksamista koirien kanssa sekä harrastuksissa. Oli huikea huomata, että myös muilla koiraihmisillä on samoja ajatuksia, kun itsellä, että aina ei vaan jaksa ja välillä pitää olla muutakin elämään. Ylipäätään, mikä kaikki vaikuttaa fiiliksiin ja mitä asioille voi itse tehdä. Saman suuntaisia konsteja olen käyttänyt noin parisen vuotta, että koirat ei kiilaa aina kaiken edelle ja itselle on tärkeää tehdä muutakin, kun koirajuttuja. Sitten jaksaa taas paremmin niiden touhotusta. Luento meni ihon alle, respect ja kiitos luennoitsijalle! <3


Nemo chillailee mökissä


Välillä on pakko vahtia ikkunassa

Päivän päätteeksi päästiin vielä rentoutustuokioon, jossa koiran oli tarkoitus käydä maahan ja chillata. Ohjaajan oli tarkoitus silittää koiraa ja muistaa itse hengitellä syvään. Alku meillä meni hyvin, Nemo kävi jopa itsekeen maahan ja oli noin 10min rentona, mutta kun vieressä oli ilmeisesti polttarit ja kova meteli, niin äänet aiheutti kaikilla koirilla ylös ponkaisuja. Vaihdettiin sitten paikkaa kaueammas ovesta, jotta äänet ei olisi kuulunut niin hyvin, mutta uusi paikka oli Nemolle haastava, oli liikaa hyviä hajuja ja muut koirat lähellä. Sylissä Nemo pötkötteli, mutta samanlaista rentoutta ei enää löytynyt, vaikka väsy olikin. Uni tuli seuraavana yönä meille kaikille aika nopeasti ;)


Rentoutustuokio alkamassa


Uni maittoi Muumi-lakanoissa

Lauantai alkoi koirajumpalla. Vettä tuli koko ajan ja kun ulkona oltiin, niin ei voinut tehdä mitään ohjaaja istumassa tai makaamassa olevia liikkeitä. Jumppa kesti vaan puoli tuntia ja liikkeinä oli askelkyykkyjä yms, jossa koiran piti mennä istumaan, kun ohjaaja tuli lähemmäksi ja koira sai samalla namin. Myös jalkojen pujottelua oli ja alaspäin roikkumista, selän venytystä, koira sai siinäkin namia. Jumppa oli siis Nemolle aika tylsä, mutta omat jalat oli jokseenkin hapoilla :P Olisi kyllä ollut kiva saada lisää liikkeitä, jos olisi innostunut omassa olohuoneessa jumppaamaan ja aktivoimaan samalla koiran. Eihän se tietysti kauheasti mielikuvistusta vaatisi, kun keksisi itse yhteisen jumppaohjelman!


Sateen suojassa

Seuraavaan lajiin oli vaan tunti aikaa, joten jäätiin alueelle hengailemaan. Tehtiin ostoksia putiikeissa, kotiin viemisiksi nameja ja koirakerhon epiksiin iso pussillinen palkintoja: leluja ja nameja. Oli kyllä kiva myyjä, joka teki pakettitarjouksen ja kerrankin saatiin mukavat palkinnot pienellä budjetilla. Poikettiin myös Vuhveli kahvilassa juomassa lämmintä ja herkuttelemassa ne vohvelit. Ilmoitin Nemon myös extempore Match Shown veteraaniluokkaan.


Vuhveli kahvilassa herkuttelua

Mätsärissä eka kehä meni kivasti, Nemo heilutti koko ajan häntää ja oli fiiliksissä. Poika sai sinisen nauhan. Toisella kierroksella Nemo sijoittui ensimmäiseksi (meidän vakkarikuvio) ja joutui odottelemaan Best In Show -kehää, mikä piti alkaa pian, mutta kyllä siinä taisi 1,5h mennä, kun seisottiin vesisateessa. Sillä välin meillä olisi ollut leikitystunti, mutta se jäi sitten lopulta väliin. Tosin tunnin idea oli se, että opettaja leikitti jokaista koiraa vuorolla hetken ja that's it. Toki Nemo olisi siitä innostunut, mutta itse olin ennakkoon ajatellut, että siinä leikitään kahden ja saa vinkkejä kotiin viemiseksi. 

Vihdoin alkoi BIS -kehä ja vettä vaan tuli ja oli se sadetakkikin riisuttava Nemolta. Viimeinen kehä meni olosuhteisiin nähden ok, vaikka Nemoa jo tympi se odottelu ja namitkin alkoi olla mulla loppu. Yllättävän kauan ne vielä meitä seisotti ja lopulta Nemo oli viides. Ruusukkeen, lelun, namien ja ison ruokasäkin kanssa lähdettiin autolle kirjaimellisesti uitettuina koirina :P


Palkintoja

Tässä välissä käytiin hotellin buffetissa syömässä, teki lämmin ruoka hyvää. Urheasti lähdettiin vielä parin tunnin päästä kokeilemaan pallopaimennusta. Vetäjät oli tosi innostavia. Laji itsessään oli hieman hidastempoisempi ja tylsempi, kun flyball, mutta mukava sitäkin oli kokeilla. Jumppapallo laitettiin muovisen hillopurkin kannen päälle ja kannen reunaan nami. Koira, kun kävi ottamassa namin, niin tökkäsi samalla automaattisesti palloa liikkelle. Seuraavaksi laitettiin nami keskelle lautasta ja sitten pallon alle aina, kun se oli vierinyt eteenpäin. Joka toisella kerralla jätin namia jo pois ja hyvin Nemo kävi tökkimässä palloa, eikä yrittänyt hyppiä sen päälle, kuten dobossa kuuluu. Extrana saatiin vielä yksilöopetusta seuraavaan vaiheeseen (kun se eka vaihe oli Nemolle selvä ekan minuutin jälkeen :D) eli kokonaisuudessaan koiran pitää lähteä ohjaajan luota, kiertää pallon taakse ja tuoda se ohjaajalle eli treenattiin namilätkällä pallon taakse lähtöä. Noh, voitte arvata, se ei ollut Nemolle temppu eikä mikään, namilätkältä namin haku. Kiva fiilis jäi tunnista ja mukavista ohjaajista!


Nemo valmiina


Tökkii, tökkii vai pikemminkin herkuttelee


Koirapalvelu Origon dobo-ohjaajamme lunnikoiran pentu <3


Nemo simahti sohvalle

Loppuilta menikin rennosti mökissä herkutellen, höpötellen ja saunoen. Lähtöaamuna laitettiin kellot soimaan hieman aikaisemmin ja tehtiin aamulenkki laskettelurinteen päälle. Noissa rinteissä on mukava mennä koiran kanssa, tulee hyvää kiipeilytreeniä ja voi huoletta olla vapaana, sillä jo kaukaa näkee mahdolliset vastaantulijat. Sulassa sovussa kirmailivat Nemo 10kg ja yorkkityttö Effie 3kg. Mökissä tosin ei annettu niiden touhuta valvomatta vapaana, sillä Nemo on vähän mustasukkainen ja reviiritietoinen, ettei suotta nappaa pienempäänsä. 


Pieni edellä


Huipulla


Sade vähän näköä haittaa


Treenialueen suuntaan


Nemo ihmettelee, miksi ison pojan pitää olla sylivauvana :D
 
Sadekeli ei haitannut viikonlopun fiilistä, kun ei tosiaan läpi asti kastunut ja keli oli oikeastaan meidän puolella, sillä Nemo ei renkunnut yhtään kahdella jalalla, kun odotteli vuoroaan. Sade saa aina meidän koirat kävelemään nätisti hihnassa, ei olla ihan niin intoa piukeana :P Leiri oli onnistunut ja oli taas ihana huomata, kuinka helppoa on elämä yhden täysipäisen parsonin kanssa. Missään tilanteessa ei ollut stressiä, lenkeillä oli ihana käydä ja kohdata uusia ihmisiä ja koiria. Lapsuuden leirit tuli kyllä mieleen, kun lähti ekana aamuna Nemon kanssa mökistä lenkille autioon mökkikylään, oli hieman viileätä ja vielä täysin hiljaista. Kyllä me nautittiin, täysillä! <3 <3


I love you to moon and back, elämäni koira
 
P.S. Kulunut viikko oli syksyn kiireisin, joten luvassa lisää blogijuttuja lähiaikoina. Edetään aikajärjestyksessä ;)