Tämä oli kaikkien aikojen joulu, not :D Mulle iski flunssa päälle 23.12. parin päivän kytemisen jälkeen ja joulu meni pitkälti sohvan pohjalla. Joulunpäivät ehti jo mennä sekaisin, mutta kyllä niitä perinteisiä joulufiilistelyjä siinä tehtiin, vaikkei sukulaisiin voitu lähteä. Tarkastin vielä äidiltä, niin en ole ollut koskaan aiemmin jouluna kipeänä!
Jouluaaton aamuna laitoin riisipuuron uuniin ja katselin joululeffan. Puolen päivän jälkeen lähdettiin pienelle lenkille ja sieltä tullessa koirat saivat ekat (ja vikat) lahjapaperiin kääräistyt herkut, minkä Nemo veti mahaan papereineen päivineen! Ensimmäisistä jouluista viisastuneena paketeissa on ollut mahdollisimman vähän paperia, ei teippiä, eikä nauhoja. Nemo on niin rakastanut papereiden repimistä auki, mutta tänä vuonna yritti ehkä noin 5 sekuntia, kunnes alkoi hotkimaan. Ryntäsin keittiöstä hakemaan jotain muuta herkkua, jotta irrottaisi lahjan, mutta se vaan kiihdytti nielemistä. Yritin myös avata suuta ja ottaa lahjapaketin päästä kiinni, mutta niin vaan ehti niellä koko paketin mahaansa.
Seuraavaksi sitten suolapalloa tekemään kädet täristen. Suolapallo kurkkuun ja koko ajan näyttää, että Nemolla on huono olo, maha vähän pullottaen, huuliaan nuolien, mutta ei, ei vaan oksenna. Sitten soitto päivystykseen ja kehottivat tulla oksennuttamaan koiran. Oltiin päivystyksessä noin 50 minuutin päästä tapahtuneesta, meitsi yövaatteissa, tukka pystyssä ja hikisenä.
Eläinsairaala Veter Evidensiassa saatiin tällä kertaa hyvää palvelua, kun ei ollut päiväaikaan ruuhkaakaan. Vastassa oli iloinen hoitaja, joka kertoi heti, ettei suinkaan olla päivän ensimmäisiä, jotka tulevat oksennuttamaan koiraa. Nemo oli pelipaikalla ihan innoissaan häntä heiluen ja sai ensimmäisenä herkkupurkkiruokaa. Sen jälkeen laitettiin vetyperoksidi silmätipat ja niin huono olo tuli 5 minuutissa. Aika rajua oksentelua se sitten oli, mutta paperit ja muut herkut tuli ulos. 20 minuutin päästä, kun ketään ei kuulunut huoneeseen takaisin (hoitaja oli sanonut tulevansa hetken päästä katsomaan), niin avasin oven henkilökunnan puolelle ja sainkin heti toisen hoitajan paikalle. Hetken päästä tuli lääkäri toteamaan tilanteen, kaikki hyvin ja Nemo sai pahoinvoinninestolääkkeen. Parin minuutin kuluttua huono olo loppui ja Nemo lähti onnellisena kotia kohti. Paikan päällä oltiin vaan vajaa tunti ja olo oli huojentunut. Illan aikana Nemo sai pari pientä annosta ruokaa ja nukkumaan mennessä ihan tavallisen satsin nappulaa. Selvittiin siis säikähdyksellä!
Jäi mietityttään, kuinka kävi porilaiselle staffiperheen nartulle, joka oli kohtutulehduksen vuoksi päivystyksessä. Kovasti tsemppiä ja kiitos Nemon lämpimästä kohtaamisesta aulassa <3 Nemo hyppäsi iloisena sohvalle miehen viereen rapsutettavaksi ja pieni keskustelutuokio kokeneen koiraihmisen kanssa huojensi omaa fiilistä.
Sairaalakeikan jälkeen sitten syötiin jouluruokia (tai mies oli jo syönyt, kun ruoat tuli uunista meidän lähteissä lääkäriin), käytiin saunassa ja avattiin lahjat. Kaikki päivät toisti samaa kaavaa eli sohvailua, herkuttelua (tosin mulla ei ollut kummoista ruokahalua), lyhyitä lenkkejä ja pihassa oloa koirien kanssa sekä älypelejä. Koirat saivat myös nameja ilman kääreitä, niitä tuli lahjaksi mummulta, papalta ja enolta, paljon kiitoksia <3
Aikas sitkeä tauti mulla on ollut, kun sairausloma jatkui vielä joulun yli pari päivää eli huomenna tarkoitus mennä töihin, onneksi kotona etänä. Työterveyslääkäri oli herttainen vanhempi rouva, joka totesi, että sääliksi käy kaikkia jouluna sairastaneita ja kun pyhät oli tänä vuonna niin kovin lyhyetkin <3 Tämä lämmitti mieltä, kun joulu on itselle koko vuoden paras juhla. Valitettavasti tosi moni oli nyt pyhien aikaan kipeänä.
Tänään on jopa maistunut suklaa, eikös se ole selvä paranemisen merkki! Onneksi olin kuitenkin sellaisessa kunnossa, että jaksoin istua ja katsella leffoja sekä tehdä erilaisia käsitöitä mm. muhkupipoa ja timanttimaalausta. Täällä jatkuu joulutunnelmointi ainakin uuteen vuoteen asti <3
Kuinka teillä sujui joulu?
