Perjantai ja viikonloppu alkoi puuhahetkellä, koska koirilla riitti virtaa mun toimistopäivän jälkeen! Ensin lenkki, sitten saivat älypelit labyrintin ja namipallon. Luna pääsi eka labyrintin kanssa oven taakse ja Nemo pallon kimppuun. Sitten namien lisäys ja pelipaikkojen vaihto. Yllättävän mukavasti väsyvät tällä taktiikalla, yleensä yksi älypeli on liian nopeasti tsekattu.
Tällä sadeviikolla on ollut myös nuolualustat ahkerassa käytössä, hämmästelen vieläkin, kuinka kauan parson jaksaa sen kanssa puuhata! Jos vertaa vaikka luiden pureskeluun, niin ne on monesti ahmittu minuutissa, mutta näiden kanssa menee helposti 10-15 minuuttia, eikä niitä alustaja ole vedetty säpäleiksi. Kyllä Nemo alkaa aina lopuksi sitä jyrsimään, muttei ole saanut rikki.
Alkuviikosta käytiin vielä pesemässä pari mattoa Tohlopin matonpesupaikalla. Samalla reissulla koirat pääsivät lenkille Tohloppijärven maastoihin ja löydettiinkin kiva suopätkä, jonne tehty pitkospuiden sijaan leveä kävelybaana puusta, ikäänkuin pitkä laituri kiemurteli alueella. Koirilla nenät kävivät huumaavissa tuoksuissa, mutta parasta oli reitin varrella huilitaukoa penkillä pitävä sauvakävelijä, vanhempi mies, jonka rapsutuksiin pääsi. Molemmat ihan iloisena hännät heiluen, mutta ihmeen rauhassa, tervehtivät ulkoilijaa.
Aamulenkit on saatu taas palautettua normaalipituisiksi, vaikka helteiden aikaan koirat tottuivat lyhyempiin lenkkeihin ja yrittävät aina tietystä risteyksestä kotiin päin... Siitä, kun päästään, niin kulkevat taas innoissaan pitkin hiekkateitä ja metsäpolkuja. Nemosta huomaa, että keli on nyt juuri sopiva, kirmaa flexi suorana joka lenkillä. Lunalle sen sijaan alkaa olla taas vähän turhan kylmää, märkää ja pimeää, sillä yhtenä kirpsakampana aamuna ei lähtenyt pedistään lenkille ollenkaan, kävi vaan nopeasti pihassa pissalla. Jokavuotinen syksyn merkki.
Eilen sain lellutella 11-viikkoista viiriäiskoiran pentua Väinöä. Omat koirat jäivät kotiin, kun eivät ole niin pentuystävällisiä, eikä pikkuisella ole vielä rokotuksetkaan kunnossa. On se ihana nähdä erirotuisten koirien pentuja, kun niillä on sisäsyntyisenä vähän erilaisia taitoja. Väinöllä oli katsekontakti, pilliin puhalluksesta luokse ja lelusta irrottaminen, pienestä miehestä tulee metsäkoira, jahka vähän kasvaa.
Viiriäiskoiran pentu Väinö
Mukavaa viikonloppua! Täällä suunnitelmissa lepoa, ulkoilua ja muutama sisustusostos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)
Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!