Extrakivaa

Tammikuu on mennyt nopeasti ja päivä alkanut selvästi pitenemään, kun töiden jälkeen ehti valoisalla lenkille. Täällä jo energisempi fiilis ja tuntuu hassulle, kun kalenterissa on merkintöjä samaan tapaan, kun kolme vuotta takaperin! Mukavaa puuhaa tulossa, mutta täytyy muistaa pitää myös ohjelmattomiakin päiviä ja viikonloppuja.

Talviset seikkailupolut

Eilen lenkkeiltiin Hannan, Martin ja Miisan kanssa Ylöjärven kirkolla ja keskustan tuntumassa. Lenkki oli n. 45 minuuttia, kun ei viitsi noita eläkeläisiä enää kurmuuttaa tunnin vauhdikkailla lenkeillä. Jossain koiralehdessä olikin juttua, että monet koirat menevät jumiin, kun viikolla tehdään lyhyttä lenkkiä ja kylmiltään repäistään viikonloppuna pitkät lenkit. Meillä kyllä ennen näitä eläkevuosia mentiin lähes päivittäin vähintään yksi 1h lenkki + muut lyhyemmät ulkoilut kelistä huolimatta, oli arki taikka pyhä. Nykyään kaikki lenkit on keskimäärin 0,5h. 

Martti yritti ottaa kontaktia Lunaan lenkin varrella, mutta tyttö taas tapansa mukaan esitti coolia. Imago asia selvästi :D Myös Miisa oli kiinnostunut Nemosta, mutta kun papparainen ei enää kunnolla näe, niin ei huomannut vauhdissa tätä. Toki mäkin pidin omiani lyhyessä hihnassa, kun pelkään aina, että epähuomiossa tytöt menee nenäkkäin. Miisa ei ymmärrä, että joku toinen koira voi purra ja Lunahan on aina hampaat edellä, jos kontaktiin pääsee.

Harjulla on kiva kirmata

Nemo rakastaa lunta

Viime viikolla oli extrakivaa kans, kun mummu tuli yökylään. Tehtiin porukalla lenkkejä ja mulla oli kätevää, kun oli oma kakkojen kerääjä mukana :D Helpotti oloa kummasti, varsinkin, kun täällä meillä päin ei ole, kun yksi roskis eli käytännössä joka lenkillä mennään kakkapussit kourassa noin 80% lenkistä... Luna vähän rapisteli laminaatilla yöllä, ei ollut mitään hätää, mutta vaikutti siltä, että odotti mummua yläkerrasta alas tai sitten sitä, että olisi päässyt ylös mummun kaikkuun peiton alle. Pääsikin sitten päiväaikaan mummun kanssa petiin pötköttelemään, kun Nemo oli kerrankin rauhoittunut omaan petiinsä nukkumaan.

Mummu toi tuliaisina koirille taas herkkutikut, jotka saivat sitten myöhemmin. Aiemmin koirat saivat joka päivä jotkut koirien herkut, mutta nykyään annan vaan viikonloppuisin. Päivittäin kyllä saavat nappulan lisäksi joko vähän juustoa, piimää, kermaviiliä tai raejuustoa, nämä oli sallittuja, vaikka maksa-arvot on hieman koholla. 

Mummun lähellä on oltava

Nemo nauttii

Luna kyljessä 24/7

Nemo on välillä iltaisin levoton, kun on virtaa tai on ylikierroksilla (esim. kaverilenkistä), niin odottelee yönappulaa koko illan... Monesti auttaa, jos otan älypelit esiin tai teen pientä kontaktitreeniä molempien kanssa. Ylipäätään, kun on saanut sen yönappulansa, mitä odottelee viimeistään klo 19.30 alkaen, niin käy tyytyväisenä nukkumaan. Tää nappulahan on Lunan närästystä ajatellen eli parempi, mitä myöhemmin illalla sen antaa, jotta ruokaväli yön yli olisi mahdollisimman lyhyt. Monesti annan nappulat jo klo 20, jotta saan edes tunnin tai kaksi olla rauhassa illasta ;) Nemo rauhoittuu myös joskus väsyneenä niin, että nostan sen omaan pörröpetiin pötköttelemään. On hyvin tyytyväisenä siinä sitten. Muuten käppäilee ja seisoskelee sohvan ja keittiön välimaastossa vaikka 1-2h. Nälkä kun on ikuinen :D

Etäpäivinä sylissä on välillä ruuhkaa <3

Mukavaa viikonlopun odotusta! Mulla alkaa jo huomenna, kun lähden illalla risteilylle ihan itsekseni. Koirat jäävät kotiin miehen kanssa ja palaankin sitten jo reilun 24h päästä. 

Kuinka on lähtenyt vuosi käyntiin

Hyvää uutta vuotta 2023!

Kuinka on lähtenyt vuosi käyntiin? Meillä hieman väsyneissä merkeissä, joten tämä pitkä viikonloppu tuli tarpeeseen. Tällä kertaa koirat ovat nukkuneet hyvin, mutta miehen kanssa ollaan aina oltu huonoja nukkumaan ja jos toinen ei nuku, niin sitten ei toinenkaan... Nyt kuitenkin saatu kohtuullisesti unta ja ollut kivaa puuhaa sekä rentoutumista sopivassa suhteessa. 

Tällä viikolla kyläiltiin mummulassa, eikä keittiössä tarvi koskaan olla yksin ;)

Uusi vuosi taittui rauhallisesti. Raketin pamaukset kuuluivat vähemmän, kun muissa kodeissa aiempina vuosina, joten koko ilta vaan pötköteltiin telkkarin pauhatessa taustalla. Nemo ei edes kerjännyt yönappuloita, joita nykyään alkaa vaatimaan jo klo 20 pintaan eli varmasti tiesi, että tämä on nyt tämä päivä vuodesta ja nukkui sitten sitäkin sikeämmin. Koirat nousivat punkistaan ainoastaan, jos joku meni jääkaapille tai kun poikkesin yläkerrassa, niin Nemo olisi tullut mukana. Onneksi ei tullut mitään levottomuutta, tärinää tai läähätystä, siitä olen kiitollinen! Lunakaan ei haukkunut kaukaa kuuluvalle paukkeelle. 

Vuoden viimeinen päivä toi kyllä kelin puolesta haastetta, kun aamulla oli kaikki paikat niin jäässä, etten ollut saanut edes vielä ulko-ovea perässäni kiinni, kun Nemo oli jo äxänä portaiden edessä pihassa. Hiivittiin sitten taloyhtiön pihan poikki lenkkipolun varteen, josta palattiin tarpeiden teon jälkeen sadatellen takaisin. Nemo hömpötti omaan huolettomaan tyyliinsä koko ajan liukastellen/kaatuen ja Luna veti innoissaa joka suuntaan sutien. Lähdettiinkin sitten kaupoille, jouduin nöyrtymään ja hankkimaan nastakengät. Olin koko syksyn etsinyt joka puolelta naapurin kehumia nastoja, jotka vaan vedetään minkä tahansa kengän pohjaan, mutta vastaavia ei löytynyt mistään. 

Sylissä on ruuhkaa

Päivän mittaan keli hieman parani eli enää ei tullut vettä ja kun oli pitävät kengät jalassa, niin tehtiin molempien kanssa yksitellen pidemmät lenkit pieniä metsäpolkuja pitkin, jossa oli vielä jonkun verran lunta, eikä pelkkää jäätä. Otin Nemonkin lyhyessä hihnassa, niin hömpöttäminen oli hepommin hallittavissa. Pojan kanssa mentiin klo 16 pintaan, oli vielä rauhallista ja löydettiinkin yllättäen polku Likolammen rantaan, en ollut yhtään tajunnut, että lampi on vaan 5 minuutin matkan päässä meidän etuovelta! Lunan kanssa tehtiin sama kierros ja tyttö otti vainun jäljistä päätellen peurasta, oli aivan tohkeissaan, muttei välittänyt kaukaisista pamauksista, jota kuului jo ennen klo 17... Meillä päin kuului raketteja jo keskiviikosta lähtien, kun luvallista oli ampua vasta lauantaina klo 18 alkaen. Onneksi kumpikaan ei välitä yksittäisistä pamauksista kauempaa. 

En ole oikein koskaan välittänyt raketeista. Ehkä lapsena ja teininä vielä oli jotenkin hienoa käydä Tampereen keskustassa katsomassa kavereiden kanssa kerran pari ilotulitusshowta. Mutta aikuisiällä olen ollut se, joka ei haluaisi lähteä lähettämään porukalla raketteja, koska meteli ja loukkaantumisriskit. Tuntuu vähän hullulta puuhalta ja saisi kyllä rajoittaa joko niin, että vaan ammattilaiset lähettää niitä hetken ajan kaupungin keskustasta tai yksityishenkilöiden lähettämisaika olisi huomattavasti lyhyempi esim. 2h. Tuntuu kurjalle kaikkien eläinten puolesta olla paniikissa sisätiloissa lukittautuneena vähintään 8h. 

Hetkeksi rauhoitutaan parin tunnin kohkaamisen jälkeen

Tässä vielä pieni kooste vuodesta 2022 (sinisellä tekstillä koiramenot): 

- Käytiin Nemon kanssa Tamskilla koiratanssin kisamaisessa kehätreenissä

- Lomailtiin Lapinniemen kylpylässä sukulaisten kanssa ja kävin ekaa kertaa siellä hemmotteluhoidoissa

- Kummityttöni Miisa parson sai ensimmäisen SERTin Valkeakosken näyttelyssä

- Osallistuttiin Nemon kanssa koiratanssin möllikisoihin Tamskilla

- Tehtiin kasvattieni kanssa parsonlenkki Helsingin Haltialassa

- Jääkiekon maailmanmestaruutta tuli juhlistettua Hakametsässä kultajuhlissa

- Saatiin käyttölinjainen labbistyttö Nila sukuun

- Nemo täytti 14 vuotta ja käytiin Leila Luodemaan kuvissa

- Vuosien taistelun jälkeen sain pitää heinäkuun kesälomaa! Oli ihanaa, lomakoosteet voi kurkata täältä ja täältä. 

- Perustin käsityötili Pupuannan Instagramiin ja Facebookiin, käy kurkkaan ideoita ja inspiraatiota!

- Osallistuttiin Nemon kanssa 5x temppukurssille

- Elokuussa tuli täyteen 10v työpaikassani

- Lomailtiin Juupajoella Mökki Tunti Tampereelta

- Virkistäydyttiin Viking Gracella miehen kanssa kahdestaan

- Osallistuin pitkään haaveissa olleelle makramekurssille

- Mentiin tyttöjen kesken Sappeen ratsastusleirille

- Järjestin vuosien tauon jälkeen parsoneiden pikkujoulut tunnelmallisessa Hauskassa

- Koko vuosi tuli oltua miehen putkifirman toiminnassa mukana mm. päivittämällä somea, jakamalla mainoksia ja avustamalla laskutuksessa

Kiitos kaikille mukana olleille ystäville; tapaamiset ja yhdessä vietetty aika on se elämän suola <3 Kolmet 40v synttäritkin tuli juhlittua vuoden mittaan ihanien kanssa.

Harvinaisen ihana näky kylässä <3

Tsemppiä tammikuuhun, itselle monesti se takkuisin kuukausi! Tulevalla viikolla käynnistyykin taas harrastukset ja arki toden teolla alkaa. Muistakaa levätä ja tehdä itselle mieluisia asioita :)