26.4.2013

Muistetaan lepäillä

Kuvat: Hanna Isotalo
 
 
Riehakasta viikonloppua!
 
 
Mulla oli ilo tutustua tällaisiin suloisiin Ulvomäkiläisiin.
 
 
Ei, ei meille ole tulossa neljättä, vaikka nämä aivan ihania ovatkin ja saavat sydämen pamppailemaan <3
 
 
 Muistetaan myös vähän lepäillä!

16.4.2013

Suunhoitokuukausi

Huhtikuu on kuulemma koirien suunhoitokuukausi. Olen aina naureskellut ajatukselle koirien hampaiden pesusta, mutta totta se on ja yhtä tärkeää, kun ihmisilläkin. Dental sticksejä tai muuta pureskeltavaa pyrin antamaan päivittäin koirille. Lisäksi hampaiden pesuun (kananmakuisella hammastahnalla) ollaan totuteltu tosissaan muutama viikko, vaikka harjat on kyllä olleet kaapissa toista vuotta. Ihan joka iltaista rutiinia siitä ei ole vielä saatu, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Homma sujuu ihan mukavasti, mitä nyt lipovat innoissaan sitä tahnaa, niin että harja menee vähän mihin sattuu... Ulkopintoja olen harjannut, sillä eläinlääkärin mukaan muut pinnat pitää puhtaana koiran oma sylki. Onko kenelläkään tietoa, kuinka kauan niitä hampaita pitäisi harjata?

Hammaskiveä olen myös aika ajoin poistanut koirien kulmureista ihan pikkulusikan kärjellä ja niin, että liike tulee ylhäältä alas. Ikeneen päin ei saa tökkiä, jottei hammaskivi mene sinne ja aiheuta ientulehdusta. Viime viikolla hommasin oikein hammaskivenpoisto-instrumentin Mustista ja Mirristä, jolla ylettyy paremmin, myös takahampaiden ulkopinnoille. Kaverilta kuulin, että on ottanut hammaskiven poiston rutiiniksi aina kynsien leikkuun yhteydessä, kätsyä. Lisäksi meillä on apteekista koirien suuvettä, mistä koirat ei oikein pidä ja usein sitä on enemmän lattialla, kun koiran suussa. Täytyy kuitenkin sanoa, että näillä toimenpiteillä Nemon hengitys on jo raikastunut, Lunalla ja Nugalla onkin ollut vähemmän plakkia.
 
Onko joku muu, joka pesee koiriensa hampaita? Mitä muita hampaidenhoitoniksejä teillä on?



14.4.2013

Ei mennyt niin kun Strömsössä

Ei mennyt niin kun Störmsössä meidän treeni-ilta viimeksi. Hurautin töistä kotiin hakemaan koiria ja törmäsin pihassa naapuriin, joka kertoi, että meillä joku koirista haukkuu päivisin, on haukkunut jo kaksi kuukautta. Naapureita ei kuulemma haittaa, mutta kertoi siksi, jos halutaan tietää. Palaute tuli niin ystävällisesti, kun sen ikinä voi antaa, mutta ainahan se harmittaa. Sitä tietysti mietiskelin koko matkan treeneihin ja veikkaan, että se on Nuga, joka päivystää takapihan parkkista. Olen laittanut nyt sälekaihtimet tylysti kiinni töihin lähteissä, jos se auttaisi asiaan.

Elämänkumppanit vierekkäin

 Treenihallin pihassa koirat oli ihan sekopäisinä, kierroksilla... Yllätys. Hermohan siinä meni siihen tempoiluun ja mietin jo, ettei mun kannata varmaan siinä mielentilassa mennä ollenkaan radalle. Janne ohjasi onneksi Lunaa (alkoivat muuten harjoittelemaan juoksukontaktia, mikä näytti Lunalle kovin helpolta!) ja itse menin vaan hetken Nugan kanssa, kunnes Ville lähti kieputtamaan poikaa. Sain hyvän ahaa-elämyksen, kun olen huomannut, että Nuga helposti ohittaa esteet ja tulee mun jalkoihin. No tottakai se tulee, jos palkka tulee mun kädestä. Olen yrittänyt vaan ehtiä juoksemaan lähemmäs estettä, jotta pystyn omalla kropalla blokkaamaan Nugan juoksemisen esteen ohi. Nyt treenattiinkin niin, etten edes juossut sinne esteen viereen, vaan pyysin hyppäämään ja samaan aikaan sinkosi pallo-palkka pois päin musta, sehän toimi heti, paaaljon paremmin kun noi blokkailut. Että sitä voikin tehdä yksinkertaisista asioista hankalia, mutta sitä se on, kun vaan itsekseen höntsäilee.

  
Päikkäreillä
Ilta jatkui sitten niin, että vein Nugaa sylissä autolle, jolloin halliin oli samaan aikaan tulossa seuraavan ryhmän koira, joka haukkui kiihkeästi ja niin teki tietty Nugakin ja jotenkin kummasti mun sormeni osui räksyttävän koiran hampaisiin. Noh, ei siihen mitään jälkeä tullut, mutta sulloin kauhealla kiireellä koiran häkkiin ja pamautin auton takaloosterin kiinni ja tsädäm... autonavaimet autossa sisällä, ovet lukossa. Onneksi ikkuna oli rakosellaan, joten pienen ähräyksen, yhden agilityriman, leathermanin ja ruuvin avulla saivat kurssin miespuoliset ovet auki. Kiitos vielä kerran! Joskus on vaan näitä päiviä ;)

Kesän treeniryhmistä tuli jo alustavaa tietoa, näillä näkymin Nemo ja Nuga pääsivät samaan ryhmään torstaisin! Samalle päivälle tuli myös toimintaa Pirkkalan Piskien kentällä, joten kunnon agilityiltoja tiedossa alkukesästä. Vinkkinä: Piskien treeniryhmissä on vielä tilaa, ainoastaan edistyneitten ryhmä on täynnä, kurssitarjonnan pääsee näkemään tästä.


Nuga nukuksissa
Eilen satoi vettä ihan kiitettävästi ja sain ajatuksen, että lähdetään poikien kanssa heti aamusta rantaan päin, jos siellä jossain voisi päästää Nugaa juoksemaan vapaana ja Nemoa flexissä. Samalla mietin, että keli on mitä mainioin, sillä kuka muu hullu siellä voisi vastaan tulla. Jäälle ei ollut asiaa, mutta kämppärillä päästin Nugan vapaaksi (tulihan tässä n. 2,5kk tauko, etten kotikulmilla päästänyt koiria ollenkaan kirmaamaan) ja ei aikaakaan, kun saatiin vastaantulijoita: Lunan sisko Ulpu ja gorci Näätähän sieltä pyyhälsi. Olipahan terriereillä taas hauskaa, vauhtia ja vaaratilanteita kerrakseen. Myöhemmin vielä Seppo innostui Lunan kanssa 1,5h juoksulenkille, jonka jälkeen menivät molemmat rapaisina suihkuun ja saunaan. Nyt meillä on raikas tyttö sängyn lämmikkeenä.
Tänään käytiin vielä hevostelemassa, Nemo ja Nuga mukana tunnin maastolenkillä. Miten teidän viikonloppu sujui? Joko on kesän kursseille ilmoittauduttu?

8.4.2013

Pallottelua

Ei puhuta kelistä mitään... :P Onko yhtään suomalaista, jota ei ota aivoon takatalvi? Missä on kevät..?
 
Nugalla on ollut pientä oksentelua viimeisen viikon aikana, mikä saatiin rauhoittumaan riisillä, piimällä ja maitohappobakteereilla. Kuvittelin jo, ettei sille sovi nappulat ja aloitin taas raakaruoka-/kotiruokavalion. (Lunakin on muuten pyöristynyt normaaliin mittoihinsa eli kaikki kolme ovat nyt samalla ruokavaliolla). Syy oireisiin löytyi sitten sunnuntai aamuna sohvalta -> puoliksi syödyn muovisen agilitylelun rippeet.
 
Kuvittelin ensin, että ovat jollain konstin saaneet lelun käsiinsä ja hajoittaneet sen yöllä, mutta ei. Kaikki mitä lelusta oli jäljellä, oli tallessa, treenikassissa. Nugan mahassa oli siis muhinut kaksi viikkoa sitten paloiteltu lelun puolikas. Ihmettelinkin silloin hallissa, että mihin se toinen puoli lelusta joutui, olisin heittänyt rippeet menemään. Ne olikin sitten paremmassa tallessa, mahassa. Ei voi muuta, kun ihmetellä, onneksi tuli ulos, palat olivat sellaisia 3x3cm kokoisia ja pilli mukana, huh.
 
 
 
Sunnuntaina hevosteltiin perinteisesti ja tällä kertaa kolme koiran voimin. En toki niin pitkä hermoinen ollut, että olisin kaikki ottanut samaan aikaan kavioiden sekaan. Ensin Nuga tuli pihatolle hengaamaan, kun laiteltiin hevonen valmiiksi. Poika viihdytti itseään harjalaatikkoa tonkimalla mm. pesusieniä olisi ollut kiva vetää silpuksi. Sitten maastoon ja Nemo lenkille mukaan. Nemo näköjään osaa kulkea hevosen kanssa fiksuiten eli pysyy pois jaloista. Toki jatkuva merkkailu vähän katkoo matkaa (talutan samaan aikaan hevosta ja koiraa). Viimeisenä sitten Luna kehiin. Tytöllä meni taas vähän kuppi nurin kaikista hajuista maneesissa, mutta onneksi pihaton puolella rauhoittui. Luna on ollut nyt kaikista lumen alta paljastuneista hajuista enemmän, kun innoissaan...
 
Tytön energiaa on purettu mm. omassa pihassa heittelemällä tennispalloja. Luna on aika haka ottamaan pallon kiinni ilmasta! Välillä tuokin palloa tosi hyvin luokse, välillä se jää matkalle, kun näkee jo toisen pallon mun kädessä. Pallottelussa Luna tuntuu olevan ihan väsymätön. Myös Nugalle kelpasi pallot viimeksi agikentällä. Nemo kun ei ole palloista koskaan niin ihmeemmin syttynyt.
 
Energian purkua ajatellen oli myös mukavaa, kun saatiin veljentyttö yökylään. Tehtiin porukalla useita lenkkejä ja sisällä jokainen koira pääsi vuorollaan temppukouluun. Nyt osataan heittää yläfemmaa ja Luna osaa ryömiä. En ole aiemmin nähnyt sitä temppua minkään koiran tekevän, koomisen näköistä menoa.
 
 
Kelistä huolimatta, hyvää viikkoa!
 

5.4.2013

Kaivataan pitkää pinnaa

Joops, käytiin hetki sitten eläinlääkärissä Nemon kanssa ottamassa kontrolliröntgenkuva oikeasta etutassusta. Varpaan murtuma oli parantunut jonkin verran, mutta ei kokonaan ja ne kaksi sirua näkyi vielä samanlaisina kun kuukausi takaperin. Sirujen pitäisi joko kiinnittyä luuhun tai sulautua pois. Jos eivät sulaudu kokonaan, niin ne ei pitäisi haitata, koska ovat kovin pienet (tarvittaessa niitä joskus leikataan pois). Ounastelinkin etukäteen, ettei ole täysin kunnossa, sillä edelleen ontuu satunnaisesti, kun nousee makuulta.

Asiat on siis hyvin, mutta pitkää pinnaa kaivataan, sillä saikku sen kun jatkuu. Seuraava kontrollikäynti KUUDEN viikon päästä, aaargh! (Kuulemma paraneminen on kovin yksilöllistä, eikä ole tavatonta, vaikkei olisi kuukaudessa parantunut yhtään). Positiivista kuitenkin on se, että Nemoa saa lenkittää taas normaalisti, mutta vapaana ei saa juosta, ottaa kiihdytyslähtöjä tai ruopia.
 
Kyllä mä niin toivoin, että huhtikuu oltais voitu jo treenailla ja toukokuussa lähteä kisakentille. Kontrolli on vasta perjantaina 17.5. Mutta turha tätä on surra, pääasia, että koira voi hyvin ja voidaan elää tavallista arkea.
 
Olen kyllä huomannut pientä masennusta ilmassa, molemmissa osapuolissa. Nemo saattaa lenkin jälkeen vaan koko illan pötkötellä lattialla ja huokailla. Erikoista Nemolle. Toki poika innostuu yhtä nopeasti kun ennenkin ja etsii  nameja, moikkailee vieraita, pussailee, leikkii Lunan ja Nugankin kanssa jne. Nyt voi lisätä akitiviteetteihin kotiTOKOilunkin. Niin ja yksi pojan akitiviteetti oli tossa mun sairaslomapäivinä varastella käytettyjä nenäliinoja... Jep, Nemo 5vee :D
 
Ai niin, pakko taas hehkuttaa, kun Nemo oli kaikkien suosikki lääkärissä, jopa kissaihmisten ;) Ensin autosta alkoi heti vetämään lääkärin ovelle päin (vaikka viimeksi laitettiin rauhoituspiikkiä yms..). Käytiin kuitenkin ensin lenkillä ja sisällä sitten heilutti ihan vimmatusti häntäänsä ja kerjäsi rapsutuksia, kuka siinä olisi voinut kieltäytyä. Lääkäriä piti tietty moikata riemulla, pöydällä seisoi häntä heiluen ja röntgenissä vaikeaa oli vaan paikalla pysyminen, kun peppu heilui. Lääkärikin taas kehaisi, että Nemolla on elämänasenne kohdallaan <3


My only one, kuva: Monna Rantanen

Lähden nyt lohdutukseksi herkuttelemaan ja katsomaan The Voice of Finlandia. Taidan huomenna vielä täräyttää ja ostaa jonkun kiva treenipaidan tms. itselleni, jos vähän piristäisi. Nemon lahjoinkin jo nameilla ja kohta saavat koko kopla luut illanvietteeksi. Meillä herkuttelee myös koirat viikonloppuisin :P Nemon paino oli tänään 10,9kg, mikä on suht hyvä sairaslomalaiselle, ihanne olisi 400g vähemmän.

Hauskaa keväistä viikonloppua kamut!

1.4.2013

Mistä on hyvä pääsiäinen tehty

Mistä on hyvä pääsiäinen tehty...
  
 Auringosta
 Uimahallissa polskuttelusta
 Leppoisista lenkeistä
 Agilityn vapaaharkkauksesta
☀ Päiväunista vierekkäin sohvalla
 Uudenlaisista puruluista
 Saunomisesta
   
   
Ja lisään vielä listaan...
  
☀ Sisustusostoksista, kodin tuunauksesta
☀ Herkuttelusta
☀ Lemppari tv-sarjan maratonista
☀ Illanistujaisista ystävien kanssa
☀ Vaatekaapin siivouksesta
☀ Tyttöjen jutuista Pyynikin munkki-kahvien kera
☀ Käsitöistä
 
 
 
Lomassa parasta on se, kun saa puuhailla kotona kaikessa rauhassa ja sitten jossain vaiheessa tulee kerrankin se fiilis, että olisi kiva lähteä johonkin extemporee. Arjessa tuntuu, että sitä saa olla jatkuvasti menossa.
  
Harmi vaan, kun tulin loman päätteeksi flunssaan. Onneksi koirat on väsyneitä pyhistä ja loikoilevat parhaillaan jokainen omassa aurinkoläiskässään ☀
 

Minuako kuvaat, miksi ihmeessä?


Narsissien takana


Nuga ei suostunut sisäkuviin, vaan lähti haistelemaan kevään tuoksuja ulos

 Aurinkoista pääsiäispäivää jokaiselle nuuskunenälle perheineen! Mitä te olette puuhailleet pääsiäisen pyhinä?