30.9.2012

Vaaleanpunaista

Esittelin aikaisemmin hurmaavat PIP Homen lintumukit, jotka löysin nettikirppiksen kautta. Sarjaan oli pakko saada täydennystä, kun iskin silmäni tähän vaaleanpunaiseen pikkulintuun ja mikä parasta -20% alennuksella!




Viikonloppu meni makoisissa tunnelmissa, syötiin hyvin ja tänään mies yllätti leipomalla elämänsä ensimmäisen omenapiirakan, namsk.



Poikkesitteko Tampereen päivän tapahtumissa, jos niin, missä? Käytiin veljenlasten kanssa paloasemalla ja Tallipihalla. Myös sen vaatekaapin sain hetki sitten siivottua, jihaa! Ja kirpparitavaroita tuli hinnoiteltua Ikean kassillinen. Lisäksi eilen tuli vähän shoppailtua... lahjakorteilla, kätevää :)


Ihania hetkiä tuli koettua myös tallilla hevosten parissa ja lenkkeillessä koirien kanssa <3

Reipasta alkavaa viikkoa, se on huomenna jo lokakuu..!

Kaksipäiväiset synttärit

Kuten mulla, niin Nugallakin oli kaksipäiväiset synttärit :) Tänään käytiin Mustissa ja Mirrissä ostoksilla, missä poika sai valita itselleen lahjaksi mieleisen lelun. Kumikanahan sieltä lähti vauhdilla mukaan. En ole aikaisemmin niitä meille ostanut, kun olen ajatellut, että menevät heti rikki, mutta kyllä se vielä on ehjä, vaikka Nuga sai kanan kanssa touhuta pihassa aikansa. Siitä on hauskaa videokuvamateriaaliakin, jahka saa ladattua koneelle. Nuga oli myös kaupunkikierroksella mukana ja kävi lenkin Hämeenkadun vilinässä ihmettelemässä.

Ai niin, vähän nauratti eläinkaupassa, kun Nuga korotti ääntään muille karvaisille shoppailijoille, mutta sitten yksi valkoinen ja pehmeä oli mieluisa, mitä Nuga nuuskutteli ensin ihan varovasti, kunnes varmaan tajusi, että on vaan omankokoinen pehmolelu :D



Mieleinen lahja

Sain itse synttärilahjaksi Mustin ja Mirrin -lahjakortin, joka tuli käytettyä sellaisiin juttuihin, mitä on miettinyt hankkivansa, mutta ei ole kuitenkaan raaskinut. Nyt meillä on juoksuvyö ja kuonopanta (paketissa lukee no-stress-walking!) ja lisäksi kortilla sai vielä possukorvia ja nameja. Tulipas tehokkaasti käytettyä.

Olen tuota kuonopannan hankintaa aina vaan lykännyt, kun se näyttää jotenkin hirvittävältä. Tulee sellainen olo, että vastassa on pureva koira tms. Pitkään luulinkin niin, kunnes selvisi, mihin tarkoitukseen niitä käytetään ;) Katsotaan, jos tuon neidin kanssa ulkoilusta tulisi mieluisampaa.


Odottaa kauniisti lupaa kakulle

Onko kenelläkään muulla lenkki-motivaatio-ongelmia näin pimeän ja märän ajan kynnyksellä? Mua ei useinkaan huvita lähteä töiden jälkeen väsyneenä ja nälkäisenä pihalle talsimaan riehuvien koirien kanssa... Tällä viikolla oli onneksi vaan yksi päivä, kun meni hermot, muina päivinä olikin parempaa keliä ja kummasti auttaa tuo uusi puhelin, jolla voi kuunnella samaan aikaan musiikkia! Sen voimalla ollaankin tehty parina päivänä pitkät lenkit kahdessa porukassa. Lisäksi mietiskelin, että voisin yrittää aamuisin tehdä ne pidemmät lenkit, kun koirien mielentila on tasaisempi ja itselläkin energiaa enemmän, kun töiden jälkeen. Ainut MUTTA siinä on se, että herätys olisi siinä tapauksessa jossain 05 korvilla... 


Kaikille omat

Lunan juoksuja odotellaan kuumeisesti, mutta ei vaan näy, vaikka merkkejä kyllä on ilmassa, joten jos tässä lähipäivinä... Tyttö onkin päässyt jo viikon verran makkariin yöksi, ettei pojat suotta liikaa lähentele ;) Miten se onkin, että koiran kanssa nukkuu sikeämmin..? Luna varsinkin on mukava petikaveri, kun tulee ihan kylkeen lämmittämään, eikä hämäänny, vaikka vaihtaisi asentoa. Muutenkin nukkuu yönsä rauhassa paikallaan, toisin kun vaikka Nemo, jolle tulee kuuma ja lähtee välillä lattialle rapistelemaan.


Syöty!

Viikon päästä onkin sitten erikoisnäyttely, jota odotellaan tottakai innokkaasti! Pääsee tuttujen kanssa höpöttelemään, kaikenlaisia karvaisia rapsuttelemaan ja mahdollisesti tekemään vähän lisää edullisia ostoksia ;) Tuo parsonlehtikin ilmestyi tällä viikolla postissa, jihaa!


Väsynyt sankari ja lähes yhtä suloinen, kun vuosi takaperin pienen pienenä nyyttinä <3

28.9.2012

Hemmottelua

Juhlatunnelmaa...






Sain syntymäpäivälahjaksi Liisa Vitalin hopeisen riipuksen, älypuhelimen, lukemista, lahjakortin eläinkauppaan ja rahaakin. Kyllä kelpaa, kiitos! <3


Huomenna ajattelin pyörähtää keskustassa katselemassa Tampereen päivän tapahtumia ja samalla muutamalle neitoselle synttärilahjoja ;) Yhden pikkupojan pakettikin mulla on vielä jemmassa, kun tämän viikon treffit siirtyivät. Lahjojen antaminen ja saaminen on mukavaa.



Suunnittelija Liisa Vitalin koruista lisää täällä 



Mitä te meinaatte puuhailla viikonloppuna?



P.S. On mulla edessä myös vaatekaapin siivousta ja kirpparitavaroiden hinnoittelua, varasin Bonukirppikseltä pöydän viikon päästä alkavaksi!


Pumpulipilvistä




Pienet pennut maailmaan,

syntyivät auringon säteistä,
pienistä pihlajanmarjoista,
linnunpoikien saattelemana,
pehmeistä pumpulipilvistä.


Kuva: Noora Näppilä

Niin on vuosi vierähtänyt... Onnea Ansku ja Nuga 1-vuotta! Meillä on juhlittu Nugaa lenkkeilemällä pirteässä syyssäässä, maksamakkara-nauta-kermaviili -kakulla ja lukuisilla pusuilla. Paljon on tuonut poika tullessaan vilskettä ja työtä, mutta sitä enemmän rakkautta <3




25.9.2012

Läheltä hyvää

Reippailtiin Nemon ja Nugan kanssa viime lauantaina Läheltä Hyvää -tapahtumaan Ahlmanille, jonne meiltä kävelee noin tunnin. Nuga lähti lisäksi tapahtuman humuun mukaan ja oli siinä ihmettelemistä: joka puolella ihmisiä, musiikkia, maalaistuoksuja, suloisia lehmän vasikoita, muurinpohjalättyjä, ostoskojuja, hevonen ja muita koiria. 


Nuga odottaa omaa osaansa lätystä


... ja nanosekunnissa se on syöty

En muista, että koskaan Nuga olisi ollut niin puhki, kun kotiin päästessä. Pötkötteli vaan koko illan untusten unessa sohvalla <3 (Seuraavana aamuna herätti meidät alakerrassa vinkumalla klo 8 pintaan, mikä oli ennätys, sillä on nyt vuoden päivät herättänyt 05-07 välillä... huoh). 


Tapahtuman jälkeen suunnattiin keskustaan syömään ja sattumalta huomattiin Koirakahvila Vainu, koska sieltä suunnalta kuului haukuntaa, pumien kokous oli juuri päättynyt kahvilassa ;) Niinpä saatiin rauhassa nautiskella ensin ruokaa ja jälkkärikahvien ajaksi haettiin vielä Luna mukaan. Tyttö valkkasi tiskistä nautaisia pikkukeksejä (pojillekin säästettiin muutama ), joita mutusteli onnellisena meidän hörppiessä kahvia. Oltiin siinä jo lähtökuopissa, kun kahvilaan tuli toinen pikkukoira ja todettiin, että parempi poistua paikalta ennen, kun Luna huomaa kaverin, sillä desipelit nousee siinä kohtaa vähän turhan korkealle. Kahvilassa kun on nollatoleranssi kähyjen suhteen.





Ihastuin kovasti kahvilan tunnelmaan ja kaikkea kivaa lahjatavaraa oli myös myynnissä, tosin keskustahinnoissa. Asiakaspalvelijoilla oli aikaa höpötellä ja koko ajan oli tervetullut olo. Hauskasti olivat ajatelleet, kun omppoja sai ottaa mukaan sisältä ja pienestä suloisesta pöydästä pihalta. Muutama ohikulkija niitä siittä napsikin. 


Kahvilla


"Jotain tekis mieli shoppailla"

Koiraohjelma jatkui seuraavana päivänä, kun Lunan kasvattaja järjesti Kamunkorven päivät! Kaikki kasvatit oli kutsuttu ja paikalle pääsivät Lunan sisaruksista Ulpu ja Remu. Paljon muitakin kavereita ja tuttuja oli tullut, joten melkein jokaista karvaista tuli rapsuteltua :) 

Pihassa päästiin taas liitämään, Lunan kanssa höntsäiltiin ensin ja palautti lelua superhyvin, eikä ollut kertaakaan aikeissa karata toisten koirien luo, jotka odottivat vuoroaan hihnoissa. Nugan otin myös muutamaksi minuutiksi radalle, mutta heti, kun huomasin, että keskittyminen alkaa herpaantumaan, niin otettiin yksi onnistunut harjoitus ja sitten kunnon leikki + hihnaan. Näin vältyin siltä, että Nuga ehti karkaamaan, jolloin kissa-hiiri -leikistä tulee hauskempaa, kun itse esteistä. Nuga ei siis anna kiinni siinä kohtaa, vaan juoksee karkuun... onnellisena :P


Lunan sisko Ulpu, samaa näköä vai mitä?

Luna muuten moikkaili mukavasti muutamia parsonuroksia, vaikkei niistä nyt niin kovin kiinnostunut ollutkaan. Nugalla taas oli olevinaan iso ego hihnan päässä ja ärisi alkuun, mutta rauhoittui sitten. Harmi, ettei ehditty jäämään koko päiväksi, sillä kahvittelun jälkeen olisi ollut mejää tiedossa!


Lunan veli Remu

Matka jatkui tallille, jonne otettiin mukaan vuorostaan Nemo. Isä oli paljon riehakkaampi, kun poikansa ja poukkoili minne sattui, eikä olisi jaksanut odotella, kun riisuttiin hevosta pois. Rauhoittui kuitenkin, kun löysi kivaa kaivelemista maasta ja ne ns. munkkipallot olisi taas maistuneet vähän liiankin hyvin.. ;D

Illalla saatiin vielä perhettä kylään mun synttärikakkukahvien merkeissä  ja oli niiin ihanaa, kun sekä mummu, että pappa ja Jonna vuoron perään rapsutteli ja sylkytteli kaikkia kolmea. Pieni jäähysessio siinä oli otettava yhdessä vaiheessa, kun Nemo oli sitä mieltä, että nää kaikki on mun vieraita, muitten on turha tulla apajille :P Seppo on  muuten pitänyt nyt tiukkaa linjaa, kun vieraita on tullut kylään ja koirien käytös on ollut ovissa lähes siedettävää...


Nemo nuuskuttelee synttärikukkaa

Viimeiset kesätreenit oli eilen Nemon kanssa. Tehtiin pitkää pätkää Huittisen Harrin radasta, jonka valmennuksessa meidän oma opettaja oli ollut. Huh, oli siinä tekemistä, juoksusuoria, joiden jälkeen täys jarrutus ja kaikenlaisia kieputuksia. Meinasi siinä jo usko loppua, vaikka lopulta saatiin kuviot haltuun ja pienet kaarrokset esteiden välille, oma kroppa ei vaan meinannut alkuun taipua ja Nemo oli niin kovilla kierroksilla, että hyppi mua päin, eikä olisi istunut lähdössä. Tunnelmaa tiivisti myös se, että piti ottaa nuoremmat mukaan ja riekkuivat äänekkäästi koko illan autossa. Noh, todettiin siinä, että kaikilla meni viimeinen kerta penkin alle, joten tästä on taas tie ylöspäin tulevissa hallitreeneissä!

P.S. Pahoittelen kuvien laatua, suurin osa kännykkäkameroilla napsittuja... 

23.9.2012

Arkiset synttärit

Olipas ihana päivä eilen! Vähän niin kun juhlistettiin mun synttäreitä, vaikka oikeasti hengailtiin lämpöisessä syyssäässä pitkin kaupunkia. Sain päättää, mitä tehdään ja kun koko ajan tuntuu olevan ohjelmaa, niin olin niiiin tällaisen päivän tarpeessa, kun voidaan mennä fiiliksen mukaan kaikessa rauhassa.



Aamulla reippailtiin Ahlmanille Läheltä Hyvää -tapahtumaan, mikä järjestettiin nyt toista kertaa. Ihasteltiin erilaisia eläimiä, syötiin muurinpohjalättyjä, kierrettiin tiluksia ja tehtiin ruokaostoksia. Meininki oli oikein mukava ja aurinkokin sieltä vähän pilkisteli pilvien takaa.







Sitten suuntasimme keskustaan muutamille hankinnoille ja matkalla bongasimme sattumalta Koirakahvila Vainun! Olen fanittanut Suomen ensimmäistä koirakahvilaa facebookissa koko sen puoli vuotisen historian ajan, mutta vasta nyt ensimmäisen kerran kirjaimellisesti törmäsin siihen. Ihastuttava paikka, jossa söimme pienen lounaan: lohitoastia + salaattia. Omat karvakuonot haettiin autosta jälkkärikahvien ajaksi ja saivat nekin omat herkkunsa kahvilan valikoimasta.


Kierroksen jälkeen aloimmekin olemaan aika poikki, joten leffavuokraamon ja irtokarkkivalikoiman kautta kotiin. Ennen sohvalle rojahdusta saatiin vielä viikkosiivous viimeisteltyä ja pari koneellista pyykkiä pestyä. Sitten saikin loppuillan pötkötellä sohvalla hyvällä omalla tunnolla komedian merkeissä.



Oikea synttäripäivä on siis tänään ja se kuluu koira- ja hevosmaisissa merkeissä. Ehkäpä illalla poikkeaa muutama kahvittelija <3 Pari lahjaakin olen saanut, niistä myöhemmin lisää.

Letkeää sunnuntaita sinulle!

22.9.2012

In livingroom


Olohuoneen värimaailma oli alunperin tapetin mukaan turkoosi, mutta talvea kohti vaihdoin värit valkoinen-beige-ruskea linjalle.


Käsityökori pöytälevyn alla, aina saatavilla, kun katselee telkkaria.


Turkoosia tapettia ajateltiin laittaa vielä yksi vuota lisää...




Itsepuhallettuun maljakkoon vaihtuivat koristekukat kuvauksen välissä.




Valokuvat odottelee taulukouruun ja seinään pääsyä. Tabletti-idean bongasin ystävän pöydästä.


Palkinnot päätyivät teidän vinkkien mukaan oven taa, jotteivat kerää pölyä.


Mitkä värit ovat teidän kodin sisustuksessa nyt in? :)

20.9.2012

Punahilkka


Vanha Guessin lompakko alkoi olla niin nuhraantunut, että päätin kaivaa esille joitain vuosia sitten tekemäni heräteostoksen. Aikas pirteä vai mitä sanotte? Kerran aikaisemmin minulla on ollut käytössä tällainen vähän isompi lompakko ja jälleen se tuli havaittua kaupan kassajonossa, että on todella helppokäyttöinen, kun yhdellä silmäyksellä näkee koko sisällön ja kuititkin saa nopeasti sujautettua sileinä omaan lokeroonsa. Kiva tällaiselle järjestyksen ihmiselle :)


Mikä arkinen asia on teitä piristänyt tänä syksynä?


P.S. Viikonloppuna latailen olohuonekuvat blogiin näytille ja kaiken kirjavaa käsityöprojektiakin on menossa. Sen helmiä esittelen sitten myöhemmin...

19.9.2012

Riemulla ei rajaa

Riemulla ei rajaa, kun metsässä suhaa! :D Luna treffasi Martin ja taas mentiin kovaa. Lunasta näki, kun se niiin nautti metsässä nuuskuttelusta ja touhuamisesta. Myös pojat pääsi samaiseen metsään juoksemaan Mimmin (Martin isosisko) kanssa, ihan tosi. Hienosti tulivat juttuun, vaikka Mimmi yritti välillä sulkea tien Nemolta haukkumalla ja Nuga kiehnäsi Mimmin iholla. Aivan mahtava fiilis reilun tunnin hikoilun jälkeen metsässä, oli pikkaisen hiljaista kotimatkaseuraa autossa ;)


Pojat Mimmin kanssa, kuva: Hanna Isotalo

Tuliaisena metsästä oli ainakin 10 hirvikärpästä, myös alimman paidan alla. Hirvikärpäset, lentomuurahaiset tai ampiaiset ei mua niin haittaa, mutta (tiedän, olen vähän bimbo...) ne pitkäjalkaiset hämähäkit on ällöttäviä ja pelkään niitä. Elokuusta asti niitä on pyörinyt meillä ulko-ovien kulkuaukoissa sillä seurauksella, että muutama on pudonnut päälle ja muutama kingennyt sisälle. Olenkin vähän niin kun vältellyt sitä omassa pihassa oloa, varsinkin pimeän aikaan, kun sitten sisälle pyyhältää vielä ne samannäköiset lentävät.

Agitreeneissä muuten selvisi, että Nemon nykyistä käyttäytymistä kisoissa sanotaan ns. kisasyttymiseksi :D Pojalla on ihan vaan pikkaisen hauskaa! Ei muuta, kun lisää startteja alle ja kovempaa käskytystä + tarvittaessa koiran kanssa jäähylle, jos laittaa koko homman ihan ranttaliksi :D Näillä näkymin treenaillaan muuten talvella tiistaisin klo 16-18, mikä on aikas mainio aika siinä mielessä, että jää illasta aikaa muuhunkin! 



Luna-räpsyripsi liitää kasvattajan luona jokunen viikko takaperin (hassua nähdä Luna esteillä, kun ei ole kukaan aikaisemmin ottanut tytöstä agiliitokuvaa/videota), kuva: Eija Viitanen