Kennelyskä kävi meillä

Lunalla oli kennelyskä! Nyt on ollut jo 4 päivää oireetta ja voi hyvin. Nemolle ei ole tullut oireita ja toivottavasti ei enää tulekaan. 

Tyttö alkoi yskiä ja yökkiä yhtenä yönä ja kohtaus kesti tunnin, valkoisia ysköksiä tuli ympäriinsä. Piimä lopulta rauhoitti tilanteen ja käytiin Lunan kanssa sohvalle nukkumaan. Aamulla Lunaa yskitti aina, kun nousi pedistä tai alkoi touhottaa, iltaa kohti lähti jo vähän hepottamaan. Päivä päivältä oli aina parempi ja koko ajan touhukas oma itsensä, söi hyvin. Ainoastaan kovan yskänpuuskan jälkeen katsoi mua alta kulmain hetken aikaa ja kyllähän se mua sieluun sattui, on sen niin raastavaa kunneltavaa. Kaikkinensa 8 päivää oli oireita ja haastavaa oli pitää vauhdikas tyttö rauhakseen. 

Oireiden alettua olin varannut Lunalle seuraavalle päivälle lääkäriajan, joka sitten peruttiin, kun todettiin puhelimessa hoitajan kanssa, että kennelyskää se on, eikä siihen ole muuta apua, kun lepo. Mietin kaikkea muuta mahdollista aina heinänkorresta nenässä, sillä mun koirilla ei ole koskaan ollut kennelyskää 14 vuoteen, vaikka kaiken maailman koiratapahtumissa on kierretty lähes viikottain ja nyt oli rokotuksetkin kunnossa (onneksi oli, mikä varmasti lievitti oireita!). En ole niitä aiemmin vuosittain uusinut, vaan 3 vuoden välein muiden rokotusten yhteydessä. Jotenkin tuntui hullulle sairastaa flunssaa elokuun helteillä!

Luna ekaa päivää kipeänä, vaikkei uskoisi touhotuksen määrästä!

Diagnoosia vahvisti myös se, että naapuritaloyhtiössä oli kuulemma koiralla juuri kans kennelyskä ja lääkäristäkin vahvistivat, että sitä on paljon liikkeellä. Liekö sitten saanut taudin lenkkipolulta tai voisiko Nemo olla oireeton taudinkantaja ja tuonut sen mukanaan hammaskivenpoistoreissulta tai temppukurssilta. 

Jännitin tietysti, tuleeko tauti Nemollekin, kun hoitaja sanoi puhelimessa, että yleensä tulee, eikä juuri auta, vaikka koiria yrittäisi pitää eri huoneissa kotona tms. En siis alkanut niitä eristämään, mutta pikkutarkkana ihmisenä kyllä pesin kaikki boxien peitot ja laitoin koirille omat juomakupit, mitä sitten tiskasin useamman kerran päivässä. Toki tässä vaiheessa olivat jo vuorokauden olleet samalla vesikupilla, kun en millään voinut uskoa, että olisi kyse nimenomaan kennelyskästä. Syötin myös molemmille maitohappobakteerijauhetta ruoan sekaan, kun se auttaa itsellä paranemista flunssasta.

Jouduin muuten perumaan pari kolme koiramenoa kennelyskän takia, kun yleisohjehan on, että koirien kanssa ei saa liikkua tapahtumissa yms. ennen, kun kaikki talouden koirat ovat oireettomia. En saanut mistään vastausta, montako päivää piti olla oireettomana, onko tietoa?

Karhunpoika (tässä tapauksessa tyttö) sairastaa, häntä hellikäämme <3

Nemon suu parani nopeasti. Liotettu nappula ja lisäksi runsas juominen helteellä teki sen, että Nemo lirautti pari kertaa pissat sisälle. Aloin sitten liottaa nappulaa vähän pienempään vesimäärään, mikä auttoi. Myös tuona Lunan yskimisyönä Nemon pissat oli eteisen lattialla, kun muutenkin olin aivan kujalla, mikä maa, mikä valuutta :D 

Tampereella on ollut parina iltana ja yönä loputtomia ukkosaaltoja. Siis yhtenä iltana ukosti klo 17-22, ei se meinannut loppua millään ja kun Nemo pelkää ukkosta ja Lunakin nykyään reagoi läähättämällä sekä juoksemalla edes takas (johtuneeko Nemon levottomuudesta), niin on aika tuskaista odotella tunti tolkulla, että tilanne rauhoittuu. Paras keino tähän mennessä on ollut se, että Nemo on boxissa ja Luna vieressä pedissä. Siihen sitten nakkelen molemmille nameja etsittäväksi. Se saa Nemon unohtamaan koko jyrinän ja Lunakin tarjoaa makuuta sekä silmiin tapittamista ihan innoissaan. Yhtenä yönä tätä harrastettiin kans, kun ukkonen pauhasi pari tuntia. Näiden öiden jälkeen ei ole aina ihan terävimmillään työaamuina ;)

Lunan tapa saada huomiota

Nemon niskan näppylän poistokohta ei meinannut parantua millään. Se kutisi ja sai aina takajalalla kuopsuteltua sen auki tai eihän siihen tarvinnut kun kerran vähän kynsi osua, niin johan tuli verta. Huomasin, että kutina oli pahimmillaan aina lenkin jälkeen, varmaan iho venynyt sen verran, joten aloin laittamaan kättä tassun ja poistokohdan väliin, kun alkoi sitä kuopsuttaa. Lisäksi poistokohta oli hunajavoiteesta yms. ihan musta, joten sain lääkäristä luvan huuhtoa sitä kädenlämpöisellä vedellä ja niin alue puhdistui ja nyt siinä on enää pieni punainen kohta, jota voitelen hunajavoiteella niin kauan, kun on tarvis. Kyllä se taitaa edelleen vähän kutista, mutta toivotaan, että paranee nyt lopullisesti ja hyvin on jo karvaa kasvanut takaisin, niin sekin sitten vähän suojaa ihoa. 

Koirat on olleet nyt melko rauhallisia ja tavalliset lenkit on riittäneet energian purkuun. Muutamana päivänä ruokkiksella olen antanut koirille nuolualustat, joihin keksin heittää ruokalusikallisen raejuustoa. Niiden kanssa kuluikin aikaa hyvä tovi. Perjantain kunniaksi raejuuston lisäksi alustalla oli pieniä juustokuutioita, ne syödään nopeasti, mutta nostaa toki motivaatiota nuolualustan puhdistamiseksi. Vaikka näiltä parsoneilta löytyy kyllä aina se into, ihan kaikkeen puuhaan ;)

Odottelevat mun työtuolin takana, että etäpäivä loppuu... Yritä nyt näitä pitää sitten erillään, etteivät tartuta toisiaan <3

Hyvää viikonloppua ja tsemppiä kaikille agilityn SM-kisohin Rovaniemellä! Meillä vietetään ihan kotiviikonloppua, kun tuleva viikko ollaan vuokramökillä maalaismaisemissa. Ihanaa päästä vähän rauhoittumaan kaupungin sykkeestä, vaikka aina ne kaikki vaaran paikat hirvittää koirien kanssa, mutta toivotaan hartaasti rauhallista reissua.