Tyttöystävä

Miisa ja Nemo lenkillä Raholassa

Siitä on 14 vuotta aikaa, kun Nemolla on viimeksi käynyt tyttöystävä kylässä! Kummityttöni parson Miisa (pian 4-vuotias) poikkesi meillä Raholassa, ensin tehtiin lenkki, sitten juotiin teet ja koirat saivat hengata yhdessä sisätiloissa. Nemo oli yhtä hymyä ja teki iloloikkia lenkillä, nuuskutteli Miisaa sekä kerjäsi Hannalta nameja. Tyttöseura on parhautta <3

Kahvipöydän tuntumassa

Miisa pyytää Nemoa leikkiin

Tulisitko?

Oon ihan vaaraton, peuhataan vaan!

Kotona eteisessä Nemo ei ensin varmaan edes hoksannut, että Miisakin tuli sisälle, seurasi vaan innoissaan Hannaa. Miisa olisi kovasti halunnut leikkiä, heittäytyi pojan eteen monta kertaa selälleen, mutta Nemo seurasi vaan ruokapöydän tapahtumia ja muutaman kerran näytti jo siltä, että astuu vahingossa pikkuruisen tytön päälle. Nuuskuttelua ja hännän heilutusta riitti, vaikkei varsinasta leikkiä syntynytkään ja se oli toisaalta hyvä, koska sisällä on liukkaat lattiat ja Nemolla on ainakin tapana juosta kovaa, mikä ei oikein sovi kropalle sisätiloissa enää tuolla ikää.

Miisa on kyllä mainio, kun se lukee toista koiraa niin hyvin ja osaa rauhoittua, jos toinen ei lähdekään rallaamaan. Muutenkin nuuskutteli paikat läpi iloisena, tsekkasi kiinnostuneena maisemat ikkunasta ja antoi lukemattoman määrän suukkoja!

Miisa puolta pienempi

Nemoa naurattaa, Miisa poseeraa

Nyt meillä on ihanan rauhallista, kuorsaus vaan kuuluu punkasta <3

Olipas ihanaa, ystäviä kannattaa nähdä aina, kun mahdollista!