Nyt voi sanoa oikeasti pitkästä aikaa, kun osallistuttiin Nemon kanssa Tamskin järjestämälle koiratanssikurssille, kisoihin valmistava jatkokurssi. Edellinen kurssi käyttiin kesällä 2019, jonka jälkeen osallistuttiin yksiin epävirallisiin kisoihin ja nyt keväällä videokisoihin. Lisäksi veljentyttö Jonna treenaili mun vetämällä kurssilla tanssin saloja Nemon kanssa ja toki temppukurssi vuosi takaperin tuki tätä harrastusta.
Kurssi järjestetään juuri sopivasti joka toinen viikko syksyn ajan ja kellonaikakin on mahtava jo 17.30. Ensimmäiselle kerralle menin ilman Nemoa, kun lähdettiin suoraan hallilta lomalle kahden miehen kanssa. Teoriatunti meni mukavasti ja koin heti jo ahaa-elämyksen, että olin tehnyt ensimmäisen koiratanssiohjelmamme pitkälti niin, että koira seuraa, temppu, seuraa, temppu... Käytiinkin läpi Nemon osaamat temput, jotka olin kirjannut ylös ja mitä kannattaisi ohjelmassa hyödyntää. Myös muiden koirakoiden treenistä sai vinkkejä ja tuli uusia temppuideoita mieleen!
Tästä innostuneena ollaan treenattu Nemon kanssa kotona uudestaan tötterön kiertoa olohuoneen nurkassa olevalla suurella pyöreällä lyhdyllä. Tajusin ottaa naksuttimenkin mukaan, joten jo kolmen kerran jälkeen Nemo alkoi tehdä varmasti pelkällä vihjesanalla. Aiemmin on ollut mun kädessä kiinni ja palannut välillä tötterön edestä takaisin namin toivossa, eikä ole lähtenyt taaksekaan, kun selvällä käden ja jalan heilautuksella/saattamisella. Nyt naksautan aina, kun Nemo on lyhdyn takana ja namin saa sitten mun luota maasta. Lisäksi alettiin uutena juttuna treenaamaan jalan ympäri menoa, sitä ollaan joskus kokeiltu nakki nenässä ja tottahan toki poika menee mihin vaan sillä konstin, mutta nyt odotan, että tajuaa itse ja tarjoaa liikettä. Kun menee mun jalan alta naksautan ja palkan saa maasta mun jalan edestä.
Toiselle kurssikerralle lähdettiin jännittynein mielin, kun ei oltu aikoihin oltu hallilla ja viereisillä kentillä mennään agilityä, mikä on toki Nemolle se kaikista mieluisin aktiviteetti = kiihtyy. Turhaan kuitenkin jännitin, sillä desibelit hallissa oli pienemmät, kun edellisellä kerralla, opettaja on superihana ja kurssikaverit mukavia. Opettajalle täytyy antaa kyllä pisteet 6/5! Hän on positiivinen, rauhallinen, opastaa ja osaa sanoa ohjeet juuri oikealla hetkellä. Kurssikaverit ovat myös pitkän linjan koiraihmisiä eri lajeista ja ymmärsi heti, ettei muita koiria kentälle samaan aikaan hengailemaan, ettei Nemo herpaannu morjestelemaan. Vaikka ei siinä varmaan mitään kävisi, iloisestihan aina uroksetkin katsoo, mutta ei tarvi sitten itse jännittää ja voi keskittyä paremmin.
Treenattiinkin meille sopivaan tahtiin eli ensin kierrettiin kenttää Nemo hihnassa niin, että sai katsella paikkoja ja kun otti vähänkin kontaktia, sai heti palkan. Sitten sama ilman hihnaa, jonka jälkeen alettiin tekemään helppoja temppuja: istu, tassut, selän takaa kierto ja lopulta sitä tötterön kiertoa, mikä meni ihan nappiin! Olin niin hämmästynyt, kuinka hienosti Nemo piti kontaktia, keskittyi ja tötterön kierto sujui samanlailla, kun kotona olohuoneen matolla. Parasta oli vielä se, että Nemo näytti nauttivan suu hymyssä ja suukotteli kovasti <3 Nämä on niitä elämän parhaita hetkiä, tulee niin mahtava fiilis olla kahden liikenteessä. Huomasin myös, että olin kaivannut kovasti hallille ja samanhenkiseen koiraseuraan harrastamaan.
Nyt on motivaatio kohdallaan rakentaa meille uusi koiratanssiohjelma. Teemaksi mietin alustavasti jotain valoon ja lyhtyyn liittyvää. Pari musiikkia on mietinnässä, mutten ole vielä lukinnut mitään tiettyä.
Mitä (lajeja) teillä treenataan syksyn tullen?
Tsemppiä! 😁
VastaaPoista