Huomenta huligaanit

"Huomenta huligaanit." Näin iloisesti tervehdin koiria viimeisenä yh aamuna, miehen palatessa kahden viikon työreissulta (Atlantasta), samana iltana kotiin. Olipahan se taas... aikamoista. Parsonisti kaveri ymmärsi fiilikseni hyvin, mutta kysyi, mitä ne nyt sitten ovat tehneet... 

No ei mitään ihmeellistä, sitä tavanomaista vaan: ryntäilyä pihalla kaiken tuulessa lentävän perään, kiihkeitä koirien ohituksia, hillitöntä haukkumista (ja kiljumista) oman auton kaartaessa kotioven eteen, rallia sisätiloissa niin, että huonekalut ja matot siirtyvät paikaltaan, vinkumista/tuijottamista, kun yritän edes 1h illasta huokaista sohvalla ja aamulla ennen kellon soittoa rallia parketilla tai koiraportin kolistelua alakerrassa.

Luna ja pitkospuut

Arki-iltaisin ei oikein päässyt mihinkään työpäivän päälle ja kauppaan täytyi lähteä koko kopla takakontissa, missä alkoivat toisinaan haukkumaan täysillä, jos alkoi kyllästyttämään. Sitten kun olin järjestänyt muutamaksi tunniksi hoitajan, jotta pääsin esim. jumppaan, niin johan koirat yrittävät karata etuovesta mukaan... Tämä tiivis yhdessä olo teki myös sen, että olivat vielä tiiviimmin iholla, mitä tavallisesti eli joka huoneeseen tulivat perässä ja syliin/kylkeen liimautuivat heti, kun istuudun aloilleni. Toisaalta oli ne sitten väsyneitäkin klo 21 maissa, kun koko ilta oli pitänyt päivystää ja itsellä olo oli aika autuaallinen, kun kolme pientä tuhisi lopulta onnellisena kyljessä <3 <3 <3 Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta ihan ihanaa, kun se mies tuli kotiin ;) 

Onko kenelläkään yhtä mahdotonta toisinaan parsonin kanssa? Tsemppiä uuteen viikkoon :)

Tyttö haaveilee uimisesta <3