Helmi on niin helmi
Viikko sitten poikettiin vuosien tauon jälkeen mätsäriin, treenailemaan näyttelyjuttuja! Oltiin saatu ihana kasvattini Helmi (Finding Nemo's Diamonds are Forever) päivälainaan ja osallistuttiin pienten aikuisten kehään. Jonna ja Nemo menivät veteraani kehään.
Ennen luokkia tehtiin lenkki Nekalan koulun ympäristössä ja oli hauska katsoa papan ja lapsenlapsensa menoa, kun siimat kireellä kirmattiin ja pompittiin sinne tänne lehtikasoissa. Tuntui, kun olisivat heti löytäneet yhteisen säveleen, pilke silmäkulmassa, hymy huulilla. Helmi on varsinainen helmi tuollaisissa lasten tapahtumissa, kun ei hätkähdä mistään ja iloisesti seurailee meininkiä löysällä hihnalla! Nemokin on elementissään, tohkeissaan ja iloinen, näkee kun se nauttii, mutta hihna on kireä, kun viulun kieli :P Ainoastaan namittamalla saa huomion, mutta veto yltyy taas, kun namit menee taskuun.
Pappa edellä, lapsenlapsi perässä
Jonnan ja Nemon koitos oli ensin. Nemo seisoi paremmin, kun koskaan, se korjasi itse takajalkansa, jos asento ei ollut oikea ja tapitti herkeämättä nameja! + heilutti häntäänsä :) Raviosuus meni mukavasti (yksi pieni pätkä laukkaa) ja pöydällä oli tuttu into päällä, kerran jalkakin lipesi pöydältä, johon tuomari totesi, että on kyllä pirteä veteraani! - Niinpä :) Nemo sai sinisen nauhan. Sinisten nauhojen kehässä ihmeen kaupalla sijoittui ensimmäiseksi, wuhuu! Osallistujia taisi olla noin 12.
Nemo lentoon lähdössä
Mun ja Helmin koitos oli sitten vasta päivän loppupäässä ja Helmi seisoi sekä ravasi mukavasti, kun pysyin itse seisomassa, alhaalla asettamalla lähti karkuun, ei tykännyt niin tungettelevasta tyylistä. Pöydällä olo sen sijaan ei sujunut, kun nostin Helmin ensin pöydälle, jonka päällä oli keikkuva ruohomatto ja kuulemma muutenkaan ei tykkää pöydällä olosta, kun luulee joutuvansa trimmiin ja kynsien leikkuuseen. Helmi käsiteltiin sitten maassa ja hampaat näytti nätisti (oman ihmisen kanssa olisi varmasti pöytäkin sujunut, mutta tuomari pyysi heti laskemaan tytön alas). Helmi sai sinisen nauhan, eikä sijoittunut. Kotiin viemisinä oli kuitenkin namipussi niin koiralle, kun ihmisellekin :) Ei siis mikään turha reissu.
Helmi posettaa
Helmi on viehättävä pusutyttö, joka kuulemma rauhoittui selvästi täytettyään 2 vuotta. Alusta asti tyttö on vaikuttanut huomattavasti leppoisammalta, kun meidän koirat, suhtautuu tilanteisiin kiinnostuneesti, mutta tyynesti. Tyttö antaa lasten väntää vaikka solmuun, eikä pienistä hätkähdä. Tätä nykyä myös pysyy aitaamattomalla kotipihallaan, eikä lähde ovesta ulos, vaikka se olisi apposen ammollaan puoli tuntia, uskoo pelkkää puhetta.
Tarkkana, kun porkkana
Päivä huipentui vielä Nemon päästessä BIS-kehään (Best in Show), johon tuli jokaisen luokan parhaat, yhteensä 8 koiraa. Jokainen koira juoksi yksitellen kehässä ympyrän ja Nemo & Jonna veti niin hienosti, että olin lähes liikuttuneessa mielentilassa, mun murut. Nemo sijoittui 6.! Koiria oli kaikenkaikkiaan noin 80 koko tapahtumassa. USKOMATONTA! Russeli hyvin harvoin sijoittuu noissa karkeloissa, kun vastassa on kaikenlaisia sieviä sipsuttelijoita.
Jonna sai taas palkintohyllyynsä lisää täytettä ja Nemo herkkuja, nää on niitä tähtihetkiä <3
Kattokaa ny, kun ne osaa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)
Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!