Toukokuun tykitystä

Mummulan lenkeillä

Toukokuu oli täynnä kaikenlaista mukavaa puuhaa ja tuntuu niin ihanalle, kun pääsee taas kulkemaan:

- Käytiin treenailemassa koiratanssia Pirkkalan Piskien kentällä. Mukana oli molemmat koirat eli ensin tehtiin lenkki, sitten molempien kanssa kontaktitreeniä kentällä, kun Lunan kierrokset oli ihan taivaissa, mutta keskittyi ihan superhienosti istuen nätisti ja tapittaen mua silmiin! Sitten kokeitiin Nemon kanssa ohjelma läpi niin, että mummu videoi treeniä, jotta näin, miltä se näyttää ulkopuolisin silmin

- Lunalla oli kahden hampaan poisto Pirkkalan Oiva Eläinklinikalla ja reissu meni hyvin. Tyttö oli heti seuraavana päivänä oma itsensä ja sai 4 päivän kipulääkekuurin. Suu on parantunut hyvin ja tikit sulaneet

- Samalla reissulla näytin Nemon niskassa olevaa kukkamaisen muotoista näppylää ja lääkärin mukaan on vaaraton, se voidaan poistaa elokuussa hammaspuhdistuksen yhteydessä

- Tsekattiin myös Nemon reisien sisäpinta, mitä on nuollut ja kalvanut. Lääkärin mukaan voi jatkaa kortisonin laittoa kutinaan (en ole laittanut, kun kerran, täytyy ryhdistäytyä!), BE-vitamiinia takajalkojen tärinään ja ehdotti myös 5 päivän kipulääkekuuria, jos olisi siitä kiinni. Annoin jo lääkekuurin, mutta nuoli silti jalkojaan. Nyt on ollut taas pari päivää parempi. Varasin ajan myös meidän pitkäaikaiselle fyssarille, niin saa tsekata, onko nyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa

Saukonpuistossa

- Yritin huutaa estehuutokaupasta Piskien seuralle agilityn A estettä, mutta eihän se onnistunut, kun kauppa umpeutui puolen yön aikaan ja huutajia oli paljon sekä hinnat nousi pilviin. Saa vinkata, mistä saisi A esteen nopealla aikataululla kohtuu hintaan?

- Oltiin yksi viikonloppu koirien kanssa yökylässä mummulassa. Oli mukavaa yhdessä lenkkeillen ja herkutellen, myös suukkoja riitti kaikille ja koko ajan. Veljentyttö tuli koirien seuraksi lauantaina, kun käytiin mummun kanssa keskustassa kahvilla ja elokuvissa 

- Saman viikonlopun sunnuntaina mentiin Hannan ja Miisan kanssa Valkeakosken ryhmänäyttelyyn. Oli ihana kevätreissu tyttöjen kesken ja kiva nähdä uusia parsonisteja, koiramaista pulinaa riitti. Kaiken päälle Miisa sai ensimmäisen sertinsä ja me vähän liikututtiin Hannan kanssa <3 Voi kummityttö, minkä teit! Meillä on Hannan kanssa ollut yhteensä 6 parsonia ja nyt se tuli: ensimmäinen serti! Sertikahvit nautittiin Valkeakosken Hakafood Cafessa, paikalle suositus. 

- Samaisena sunnuntaina käytiin vielä koko porukan voimin hoitamassa vuokrahevoseni Tahti. Ensin tietty lenkki koirien kanssa maalaismaisemissa ja pääsivät tsekkaan portin takaa pihaton hevoset. Sitten koirat auton perään ja hevosen hoito kera mummun

Nemo nautiskelee keskipisteenä olosta

Aamu alkaa suukoilla <3

Syli on paras paikka ja mummu vielä yöpaita päällä

- Lenkkeiltiin koirien iskän (siis mun ex-mies :D) kanssa meidän huudeilla, oli lämmin päivä, joten mentiin ihan hissukseen. Sisällä kuitenkin oli vauhti päällä, kun pitkästi aikaa näki iskää. Lunan ilme oli näkemisen arvoinen, kuinka tyytyväinen ja onnellinen oli tuttuakin tutummassa sylissä

- Käytiin valokuvissa Nemon kanssa, kuvaajana Leila Luodemaa, jonka kuvat menee mun sieluun. Luontokin on niissä niin kaunis. Kuvauspaikkana oli Lempäälässä levähdysalue Hääkivi. Sain jo koevedokset, nyt onkin vaikea valinta, mitä kuvia niistä ottaa! Laitan tietysti tännekin sitten näytille.  Kuvaus oli tosi rento, hyvänmielen reissu. Nemo oli ihan liekeissä, kun mulla oli namit mukana, niin oli ikäänkuin jossain tapahtumassa häntä heiluen suu messingillä. Kuvauksen jälkeen jäätiin vielä kuvaajan kanssa puhumaan toviksi koirista, juttua olisi riittänyt enemmänkin. Niin lämmin suositus Leilan kuviin!

- Otettiin myös omin voimin kuvia Piikahaassa valkovuokkojen seassa ja mä napsin miehen kameralla koirista kuvia omassa pihassa. Ne on kyllä jo koneella, mutta miehen koneella, niin julkaisen niitä myöhemmin, kun saan ne itselleni käyttöön. Hieman haastavammat nuo oikealla kameralla otetut kuvat, kun kännykkäkuvat, jotka on heti käytettävissä somessa

- Mummu oli meillä yökylässä juuri viime yön ja otettiin ilta ihan rennosti, kun edelliset päivät oli ollut täynnä touhua. Teki hyvää. Koirat niin nautti, kun pääsivät mummun syliin ja kylkeen. Tänään käytiin porukalla lenkillä Suomensaaressa ja Lunalla oli taas vauhtia kerrakseen, kun vettä oli ympärillä joka puolella

Mun lapsuudenkoti taustalla, legendaarinen Postintalo

Petsamossa

Nemo on muuten ollut jo useamman kuukauden entistä lempeämpi. Ei enää ole ärähtänyt esim. sohvalla, kun on kyljessä nukkumassa ja itse liikahtaa johonkin suuntaan. Vielä puolisen vuotta sitten tuli suurin piirtein hammasta, jos pääsi pelästymään. Yleensä kyllä aina ensin äänellä herätin ja nousin vasta sitten, ilman draamaa. Nukkuivat myös eilen keittiön pöydän alla Lunan kanssa vähän niin kun lusikassa <3 <3

Luna sen sijaan ei ollut kovin lempeä tänään, kun meille tuli huoltoyhtiön putkimies vaihtamaan hanoja, niin ovella huusi, kun syötävä mun sylissä ja kuulosti siltä, että puree, jos päästän vapaaksi :D Loppupeleissä ei sitten lopulta edes moikannut kaveria, joka meni ensin yläkertaan hommiin ja kun tuli alas, niin siinä vaiheessa molemmat koirat nukkuivat pedeissä sikeänä, eivätkä vaivautuneet moikkaamaan aamutuimaan. Olin ihan positiivisesti yllättynyt.

Veljentyttö on suosikki <3

Luna tunkenut kainaloon

Nemo on jatkanut koheltamislinjalla ja yksi päivä vaihtoi sohvalla paikkaa, jolloin istahti ihan sohvan reunalle takajalalla rapsuttelemaan korvan takaa, jolloin keikahti selälleen ja putosi selkä edellä sohvapöytää päin, mutta kun vastaavanlaista läheltä piti -tilannetta on ollut ennenkin, niin pidin omaa jalkaa pöydän reunan edessä, jolloin Nemon niska kopsahti mun jalkaan ja putosi lattialle jaloilleen. Oli kyllä niin hurjan näköinen tilanne, että taas entisestään vedän sohvapöytää kaueammaksi sohvasta... Samana päivänä oli myös hyppäämässä sohvalle, kunnes puolivälissä huomasi miehen makaavan siellä ja jarrutti niin, että tömpsähti maahan ja jäi siihen pää pystyssä makuulle. Meillä pitäisi olla vaan pyöreitä pehmustettuja huoneita... (Viikko pari takaperin kerjäsi mun karjalanpiirakoita samaisessa paikassa ja putosi sohvapöydän kulmaan niin, että kuului kova tömähdys ja olin varma, että tulee lääkärireissu, mutta Nemo ei ollut millänsäkään, tapitti vaan piirakoita haltioituneena). 

Varsinkin iltaisin vetävät molemmat koirat hepulirallia, kun olen päästänyt ne iltapissalle pihaan, päästän hihnoista irti ja on vielä yöpalan aika, niin sitten mennään kohti keittiötä pomppien sinne tänne... Välillä meillä on lentänyt siinä kohtaa sohvapöydältä lehdet ja kippo, missä on kaukosäätimet. Aamulla on myös rallia lenkin jälkeen, mutta hieman hillitympää. Tänään Nemo veteli myös pihassa töiden jälkeen pieniä spurtteja, ihana pappa <3

Kaupin metsässä aamulenkillä

Nemo jäi päikkäreille mun lähteissä näyttelyreissuun

Nyt nautitaan kesästä, vaikka aamulenkillä on edelleen tarpeen kaulahuivi ja hanskat sekä sateenpitävä takki :D Kuitenkin tulee ihana kesän tuoksu ja vihreys vastaan, niin se on nautittava siitä, mitä on. Ollaan tehty pieniä pihahommia, lähinnä haravoitu ja laitettu yrttejä laatikkoon itämään. Vielä odotuttaa itseään terassin öljyäminen sekä ikkunoiden ja mattojen pesu. Noh, ehtiihän niitä ;) Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

Hanna ja Miisa

Arvostelu käynnissä, Miisa pönöttää niin hienosti!

SERTI!

Kaunis ja lunkki kummityttö <3

Sertikahveilla

P.S. Aiheesta poiketen: täällä mentiin mielettömässä MM-lätkähuumassa monta päivää putkeen ja yksi unelmani toteutui, kun pääsin kultajuhliin mukaan (aina katsonut kaiholla Helsingin meininkejä tv:n välityksellä). Piste iin päälle oli tuo legendaarinen Hakametsän jäähallin parkkis, mikä on mun lapsuusmaisemiani ja tuli niin paljon vanhoja muistoja mieleen, kun on hengailtu Kaleva - Tammela alueella. Samaisella parkkiksella ollaan myös lukuisat kerrat osallistuttu koirien kanssa match shown, oltu järkkäämässä parsoneiden mätsäriä, jossa myös ekan kerran tavattiin Mimmin, Martin ja Miisan Hannan kanssa <3 Myös yksi kokonainen viikonloppu on tullut talkoiltua agilityn SM-kisoissa ja itse kisattuakin jossain pienemmissä kisoissa, samaisella parkkiksella/sen viereisellä hiekkakentällä. Kuitenkin nyt onnea Leijonat, Suomi on uusi maailmanmestari! Tätä nannaa on luvassa Tampereella myös tulevana keväänä.